Tietääkö

[kukaan muu?]

Olen ryhtynyt mieheni kanssa vauvapuuhiin ja olen tietty ihan innossani asiasta. Minulle olisi ihan mieluisaa kertoa tästä lähimmälle ystävälleni ja ehkä äidillenikin, mutta mieheni mielestä asia on niin yksityinen, ettei siitä pitäisi puhua kenellekään muulle (no, paitsi tiety lääkärille).

Te, jotka olette myös vasta ""tekovaiheessa"", niin tietääkö siitä kukaan muu?

Ymmärrän kyllä mieheni kannan, sillä näinhän sitä saa olla rauhassa eikä koko suku tai kaveripiiri ole selkään hengittämässä, mutta tavallaan olisi kiva puhua tästä elämäntilanteesta muutoinkin kuin vain näin anonyymisti netissä

 

[hanki elämä]

Tarviiko sitä nyt toitottaa koko maailmalle jos te haluatte ruveta mukuloita vääntämään. Ei varmaan kovin useaa kiinnosta oikeasti tärppääkö vai ei. Kyllä sen sitten näkeee jos ja kun ollet maha pystyssä.

 

[Odottaja]

Kyllä minä ainakin halusin puhua asiasta kaikille ystäville ja tutuille, kun mieheni kanssa aloimme lasta puuhaamaan. Sovittiin tosin, että kerron vain parille läheisimmälle ystävälleni. Sukulaiset olisivat todella innoissaan, jos tietäisivät, mutta olen varma, että heidän utelunsa aiheuttaisi vain liikaa stressiä ja paineita. Parempi näin. Ja hyvä vain, että kerroin ystävilleni. Yritystä on takana jo yli vuosi, ja jos olisin joutunut pitämään asian vain itselläni, niin jossain vaiheessa olisi käynyt ylivoimaiseksi. Mukava jakaa ajatuksia toisten kanssa, varsinkin, kun toinen näistä ystävistäni on jo äiti.

 

[stiina]

Kyllä mekin kerrottiin, mutta vain harvoille ja valituille. Jokainen tietysti tyylillään.

 

[gissa]

Me taas ei haluttu kertoa yrityksestä kellekään, juuri siitä syystä ettei kukaan ""hengitä niskaan"".

Oikea päätös on ollut, koska yritystä jo kohta 3 vuotta. Nyt hoitojen ""rankentuessa"" olen kertonut jo muutamille ihmisille.

 

[Mie]

Mä olen kertonut yrityksestä ainoastaan yhdelle kaverille. Pakko saada puhua jonkun kanssa, mutta useemmille ei viititä kertoo, ettei ne ala koko ajan kyselemään. Vaikka kyseleehän ne siltin, että millonkas teille.. Sukulaisille en aio kertoa ennen kuin olen raskaana ja ""turvallisilla"" vesillä. Äidille kuitenkin varmaan kerron aiemmin.
Mun yks kaveri kertoi melkeen kaikille jo etukäteen, että he alkaa yrittämään lasta ja hyvinhän siinä kävi, ei tarvinnut valehdella eikä keksiä mitään selityksiä.
Mutta jokainenhan taaplaa tyylillään!

 

[=)]

Samaa mieltä, että ei kannata ainakaan kovin monelle kertoa. Jos ei vauvaa alakaan kuulua, (mikä on aika yleistä nykyään)niin on ärsyttävää puida asiaa ihmisten kanssa! Joka toinen kysyy, että noo, jokos saan tuoda teille nämä kymmenen lastenvaate pussia? Ostatko meidän Untamon syöttötuolin jo valmiiksi? Se voi koitua erittäin tuskalliseksi jos näin käy. Nimim. kokemusta

 

[Netta]

Kannattaa kyllä miettiä tarkoin kertooko yrityksestä kenellekkään. Me ei onneksi olla kerrottu kenellekkään ja yritystä on takana kohta 2 vuotta. Olis ollu tosi tuskallista ja ärsyttävää vastailla kysymyksiin ""No joko on tärpännyt?"" Eipä silti kyllä nytkin jotku sukulaiset kyselevät ja se ei ole yhtään hauskaa!!! Mutta jos kaikki tietäisivät ett me ihan tosissaan tahtoisimme vauvan, olisi minulla vielä kovemmat paineet!! Olen tyytyväinen että kenellekkään en ole kertonut, enkä aio kertoa..

 

[mie]

Minä kerroin muutamalle tutulle viime kesänä, mutta onneksi ne luulee varmaan, että laitettiin homma ""jäihin"". Nimittäin 10 kk on mennyt eikä ole vielä tärpännyt, alkaa jo epäilyttämään, että ei koskaan tule tärppäämäänkään. Tosin, vähältähän tuo kuulostaa vielä 2-3 vuoteen verrattuna. Kellekkään muulle en aio kertoa ja jos näin tärppäämättömänä jatkuu ... niin en kerro koskaan. Poden tässä itseasiassa vähän masennusta, kun menkat tuli taas vaihteeksi milloin sattuu..... SIIS olen sitä mieltä, että ehkä ei kannata kertoa, kertoo sitten, kun on raskautunut.