M
Miten eteenpäin
Vieras
Olin kahden lapsen yksinhuoltaja.Heidän isänsä on epäluotettava alkoholisti-narsisti,mutta olin päässyt jotenkin jaloilleni ja elin lasteni kanssa viimein turvallista elämää ilman uhkailuja ja pelkoa.
Tapasin yllättäen upean miehen ja ihastuin. Koska isänikin oli alkoholisti,niin olin aivan ihmeissäni,kuinka mies saattoi olla niin ongelmaton:ei juonut liikaa,ei huutanut,kävi töissä,piti lapsista.Koska meillä oli jo ikääkin 35 ja 40 ja molemmat lapsirakkaita,niin pian olin toivotusti raskaana.
Silloin kaikki muuttui.Mies jäi pois töistä,valitti terveydellisiä ongelmia,alkoholin käyttö muuttui epämääräiseksi,huudot pikkuasioista alkoivat.Aloin pelätä,mutta asiasta ei voinut puhua,koska hän kumosi kaiken kertomalla,ettei häntä voi pelätä ja pelko on vain sairaan pääni tuotosta.
Pian on laskettu aika ja elämä on ollut kamalaa.Mies ei ole töissä ollut ja häneltä on ulosmitattu aivan kaikki.Hän perustelee huonon jamansa sillä,että minä olen tehnyt hänestä raunion,koska olen niin surkea naiseksi.Koko vaikean ja unettoman raskausajan olen kuitenkin hoitanut lapset,kodin,juoksevat asiat,talouden ja ollut huolissani miehestä. Mitään vastuualueita perheestämme mies ei ole ottanut.
Olen ehdottanut eroa usein,koska meistä kumpikaan ei ole onnellinen tässä ja koska miehen perustelu huonolle ololle ja saamattomuudelle on se,että olen niin paska.Tämä ei ole kuitenkaan hänelle sopinut.Hän on luvannut,että kaikki tulee vielä kuntoon,hän lopettaa ihmissuhde- ja muut rypemiset ja ottaa itseään niskasta kiinni.Näin ei ole tapahtunut.Minua hän on syyttänyt kylmäksi ja kovaksi,koska olen ehdottanut eroa.Se on tuntunut ainoalta vaihtoehdolta,koska kolmen lapsen lisäksi en vain tule jaksamaan miestä,johon petyn joka päivä ja josta tulee lisähuolia valtavasti.Muutaman kerran hän on solvannut minua niin rajusti,että olen romahtanut kokonaan ja joutunut kysymään,olisiko hänellä parempi ja vähemmän katkera mieli,jos minua ei olisi enää ollenkaan,luovuttaisin kokonaan,kun en kerta kaikkiaan jaksa.
Nyt viimeisin tilanne on se,että hän aikoo riitauttaa lapsen huoltajuusasian lapsen synnyttyä.Hän aikoo vedota siihen,että olen epästabiili ja itsemurha-altis.
Minulla on lapsilleni oma koti.Korkeakoulututkinto ja ammattikin on,mutta lasten kanssa yksin on työn harjoittaminen ollut mahdotonta.Olen joutunut hakemaan apua aiemmassa erossani,mutta keskusteluapu on riittänyt ja olen selvinnyt jaloilleni.Lapseni olen aina jaksanut hoitaa ja vieläpä aivan yksin oikeastaan ilman turvaverkkoa.Sen verran myönnän kuitenkin,että tottakai olen äärimmäisen pettynyt itseeni,koska otin elämäämme jälleen vääränlaisen miehen ja katkera elämälle,eikä voimia todellakaan paljoa ole jäljellä. Nyt vielä valvottavat miehen uhkailut ja olen hyvin järkyttynyt hänen tavastaan toimia,koska hänenhän piti olla elämäni ensimmäinen aikuinen,turvallinen ja kiltti mies.
Minua pelottaa,miten tässä tulee käymään ja kuinka jaksan.
Tapasin yllättäen upean miehen ja ihastuin. Koska isänikin oli alkoholisti,niin olin aivan ihmeissäni,kuinka mies saattoi olla niin ongelmaton:ei juonut liikaa,ei huutanut,kävi töissä,piti lapsista.Koska meillä oli jo ikääkin 35 ja 40 ja molemmat lapsirakkaita,niin pian olin toivotusti raskaana.
Silloin kaikki muuttui.Mies jäi pois töistä,valitti terveydellisiä ongelmia,alkoholin käyttö muuttui epämääräiseksi,huudot pikkuasioista alkoivat.Aloin pelätä,mutta asiasta ei voinut puhua,koska hän kumosi kaiken kertomalla,ettei häntä voi pelätä ja pelko on vain sairaan pääni tuotosta.
Pian on laskettu aika ja elämä on ollut kamalaa.Mies ei ole töissä ollut ja häneltä on ulosmitattu aivan kaikki.Hän perustelee huonon jamansa sillä,että minä olen tehnyt hänestä raunion,koska olen niin surkea naiseksi.Koko vaikean ja unettoman raskausajan olen kuitenkin hoitanut lapset,kodin,juoksevat asiat,talouden ja ollut huolissani miehestä. Mitään vastuualueita perheestämme mies ei ole ottanut.
Olen ehdottanut eroa usein,koska meistä kumpikaan ei ole onnellinen tässä ja koska miehen perustelu huonolle ololle ja saamattomuudelle on se,että olen niin paska.Tämä ei ole kuitenkaan hänelle sopinut.Hän on luvannut,että kaikki tulee vielä kuntoon,hän lopettaa ihmissuhde- ja muut rypemiset ja ottaa itseään niskasta kiinni.Näin ei ole tapahtunut.Minua hän on syyttänyt kylmäksi ja kovaksi,koska olen ehdottanut eroa.Se on tuntunut ainoalta vaihtoehdolta,koska kolmen lapsen lisäksi en vain tule jaksamaan miestä,johon petyn joka päivä ja josta tulee lisähuolia valtavasti.Muutaman kerran hän on solvannut minua niin rajusti,että olen romahtanut kokonaan ja joutunut kysymään,olisiko hänellä parempi ja vähemmän katkera mieli,jos minua ei olisi enää ollenkaan,luovuttaisin kokonaan,kun en kerta kaikkiaan jaksa.
Nyt viimeisin tilanne on se,että hän aikoo riitauttaa lapsen huoltajuusasian lapsen synnyttyä.Hän aikoo vedota siihen,että olen epästabiili ja itsemurha-altis.
Minulla on lapsilleni oma koti.Korkeakoulututkinto ja ammattikin on,mutta lasten kanssa yksin on työn harjoittaminen ollut mahdotonta.Olen joutunut hakemaan apua aiemmassa erossani,mutta keskusteluapu on riittänyt ja olen selvinnyt jaloilleni.Lapseni olen aina jaksanut hoitaa ja vieläpä aivan yksin oikeastaan ilman turvaverkkoa.Sen verran myönnän kuitenkin,että tottakai olen äärimmäisen pettynyt itseeni,koska otin elämäämme jälleen vääränlaisen miehen ja katkera elämälle,eikä voimia todellakaan paljoa ole jäljellä. Nyt vielä valvottavat miehen uhkailut ja olen hyvin järkyttynyt hänen tavastaan toimia,koska hänenhän piti olla elämäni ensimmäinen aikuinen,turvallinen ja kiltti mies.
Minua pelottaa,miten tässä tulee käymään ja kuinka jaksan.
