pelastakaa edes vauvat
Jokin aika sitten isossa ostoskeskuksessa, varsin pärjäävän näköinen äiti(?)henkilö työnteli vauvaa, max 2kk ikäistä vaunuissa. Vauva huusi naama punaisena, äiti ei ollut huomaavinaan, vaan katseli täysin tyynenä vaaterekkejä.
Tänään samassa ostoskeskuksessa, toinen myös varsin pärjäävän ja huolitellun näköinen äiti oli peitellyt trendivaunuihin harsovaipan peittoon pienen vauvan (Itkusta selkeästi päätellen jälleen ihan pieni max muutaman kuukauden ikäinen vauva), vauva huusi pitkään yhteen menoon. Seurasin tilannetta pitkään, ja taas äiti ei tehnyt elettäkään, että olisi vauvaan kiinnittänyt mitään huomiota tai yrittänyt saada itkua loppumaan esim syliin ottamalla. Lopuksi vauva kirkui jo ihan hysteerisesti. Edes harsoa ei äiti raottanut.
Ja nyt tiedoksi. Pieni vauva ei KOSKAAN itke turhaan.Pienen vauvan elämä on melko kivuliasta, kun itse ei voi liikahtaakaan jos esim on ilmaa vatsassa tai huono asento. Pienen vauvan itkuun tulee AINA reagoida. Vauvaa huudattamalla saa aikaan vain sen että vauva oppii ettei hänen hätäänsä vastata. Tutkimuksella on osoitettu, että kun vauva huutaa turhaan, ja toistuvasti pitkään, ilman että äiti edes yrittää asialle tehdä jotain, aivoissa vaurioituvat juuri ne samat alueet, joissa on muutoksia kun ollaan syvästi masentuneita. Samoin jos vauva näin kylmäkiskoisen kohtelun jälkeen toistuvasti lopettaa huudon, ilman että äiti (tai muu hoitaja) on vastannut itkuun, hän masentuu. (Ei siis opi olemaan turhaan huutamatta vaan on oppinut että hänen kipuihinsa tai muuhun hätäänsä ei kuitenkaan vastata). Tässä onkin jo luotu hyvä pohja aikuisiän masennukselle.
Itselläni on kolme lasta, joten tiedän vauvan itkusta aika lailla. Lisäksi työni kautta olen saanut tähän asiaan tutustua monipuolisesti. En enää ihmettele että Suomessa on masennus ihan ns kansantautina ja itsemurhat varsin yleisiä, kun olen tuolla kulkiessani seurannut kuinka kertakaikkisen epäempaattisesti äidit tosiaan suhtautuvat pienten vauvojen itkuun.
On ihan sama kulkevatko lapsenne Reima tecin haalareissa tai imevätkö rintaa vai saavatko korviketta tai annatteko ruoan purkissa vai teettekö itse luomuporkkanoista. Päätehtävänne on antaa lapselle jo ihan pienestä vauvasta turvaa ja rakkautta, pienelle vauvalle se ei merkitse kestovaippoja vaan aikuisen syliä ja turvaa. Tämän tarpeesta hän ilmoittaa itkemällä. Jo kauan sitten on todettu että hyväkään perushoito ei riitä, jos syli puuttuu.
Vastatkaa vauvojenne itkuun, he tarvitsevat sitä ja he ansaitsevat sen.
kiitos että luit tämän.
Tänään samassa ostoskeskuksessa, toinen myös varsin pärjäävän ja huolitellun näköinen äiti oli peitellyt trendivaunuihin harsovaipan peittoon pienen vauvan (Itkusta selkeästi päätellen jälleen ihan pieni max muutaman kuukauden ikäinen vauva), vauva huusi pitkään yhteen menoon. Seurasin tilannetta pitkään, ja taas äiti ei tehnyt elettäkään, että olisi vauvaan kiinnittänyt mitään huomiota tai yrittänyt saada itkua loppumaan esim syliin ottamalla. Lopuksi vauva kirkui jo ihan hysteerisesti. Edes harsoa ei äiti raottanut.
Ja nyt tiedoksi. Pieni vauva ei KOSKAAN itke turhaan.Pienen vauvan elämä on melko kivuliasta, kun itse ei voi liikahtaakaan jos esim on ilmaa vatsassa tai huono asento. Pienen vauvan itkuun tulee AINA reagoida. Vauvaa huudattamalla saa aikaan vain sen että vauva oppii ettei hänen hätäänsä vastata. Tutkimuksella on osoitettu, että kun vauva huutaa turhaan, ja toistuvasti pitkään, ilman että äiti edes yrittää asialle tehdä jotain, aivoissa vaurioituvat juuri ne samat alueet, joissa on muutoksia kun ollaan syvästi masentuneita. Samoin jos vauva näin kylmäkiskoisen kohtelun jälkeen toistuvasti lopettaa huudon, ilman että äiti (tai muu hoitaja) on vastannut itkuun, hän masentuu. (Ei siis opi olemaan turhaan huutamatta vaan on oppinut että hänen kipuihinsa tai muuhun hätäänsä ei kuitenkaan vastata). Tässä onkin jo luotu hyvä pohja aikuisiän masennukselle.
Itselläni on kolme lasta, joten tiedän vauvan itkusta aika lailla. Lisäksi työni kautta olen saanut tähän asiaan tutustua monipuolisesti. En enää ihmettele että Suomessa on masennus ihan ns kansantautina ja itsemurhat varsin yleisiä, kun olen tuolla kulkiessani seurannut kuinka kertakaikkisen epäempaattisesti äidit tosiaan suhtautuvat pienten vauvojen itkuun.
On ihan sama kulkevatko lapsenne Reima tecin haalareissa tai imevätkö rintaa vai saavatko korviketta tai annatteko ruoan purkissa vai teettekö itse luomuporkkanoista. Päätehtävänne on antaa lapselle jo ihan pienestä vauvasta turvaa ja rakkautta, pienelle vauvalle se ei merkitse kestovaippoja vaan aikuisen syliä ja turvaa. Tämän tarpeesta hän ilmoittaa itkemällä. Jo kauan sitten on todettu että hyväkään perushoito ei riitä, jos syli puuttuu.
Vastatkaa vauvojenne itkuun, he tarvitsevat sitä ja he ansaitsevat sen.
kiitos että luit tämän.
