Viikonloppuna flunssa huipentui siihen, että ääni lähti. Eilen sekä ystäväni että oma mies eivät meinanneet millään ymmärtää, että oikeasti en saa kuiskausta kummempaa ääntä kuuluviin. Kysymyksiä sateli ja keskusteluun olisi pitänyt osallistua. Sitten kun olin hiljaa, hekin hiljenivät. Niin kuin se olisi minusta kiinni, voiko puhua itsekään ollenkaan.
No. Itkupotkulappuraivarit miehelle ja asia selvä.
Tänään leikkipuistossa: Ai sulta on ääni mennyt, miksi? Milloin? Miten? Voitko sä puhua ollenkaan? Et, no miten viikonloppu meni? Miten teidän remontti sujuu ja blaablaablaa.
|O
Aamupäivällä puhelin soi enkä kerennyt vastaamaan. Laitoin viestin perään, että en pysty puhumaan, ääni mennyt, mitä asiaa? Niin tyyppi soittaa uudestaan perään |O Ja äsken kun aloitin tätä kirjoittamaan, mies soitti. Vastasin äänenmurrosnäänelläni että oikeasti, soitit?!
Onko se oikeasti niin vaikeaa tajuta, että kun ei tule ääntä, ei tule ääntä? Ugh.
No. Itkupotkulappuraivarit miehelle ja asia selvä.
Tänään leikkipuistossa: Ai sulta on ääni mennyt, miksi? Milloin? Miten? Voitko sä puhua ollenkaan? Et, no miten viikonloppu meni? Miten teidän remontti sujuu ja blaablaablaa.
|O
Aamupäivällä puhelin soi enkä kerennyt vastaamaan. Laitoin viestin perään, että en pysty puhumaan, ääni mennyt, mitä asiaa? Niin tyyppi soittaa uudestaan perään |O Ja äsken kun aloitin tätä kirjoittamaan, mies soitti. Vastasin äänenmurrosnäänelläni että oikeasti, soitit?!
Onko se oikeasti niin vaikeaa tajuta, että kun ei tule ääntä, ei tule ääntä? Ugh.