Tic-oireet

["mammatus"]

kyselen muiden mielipiteitä asiaan joka mua on vaivannut jo pitkään. kyse on mieheni lapsesta, jolla ollut nyt tic-oireita reilu 2 vuotta, on todella näkyviä, mm. silmien räpsyttely, olkapäiden nykiminen, silmien muljauttelut, ännähdyksinä haukahdukset, röhiminen, viheltely, ja puhaltelu. oireet eivät ole hävinneet kokonaan, osa tic-oireista on välissä ollut pois, mutta tullut takaisin. Lääkäri on aikoinaan nämä todennut tic-oireiksi, ja pitänyt ohimenevänä. Koulusta on myös tullut palautetta näistä, sekä levottomuudesta ja koulutyön vaikeuksista. Lapsi myös kävelee varpaillaan tanssahdellen sisällä lähes koko ajan.

on hyvin vaikeasti kontaktiin saatavissa, ei ota vastaan puhetta. myös syömisongelmaa on ollut 6v ajan.

olen miettinyt paljon asiaa (koska en voi juurikaan vaikuttaa konkreettisesti), että olisko tässä tukimuksien paikka? itseäni suututtaa kun lasta pidetään kovin ilkeänä, ja laiskana, mielessä on että ehkei lapsi tee tätä tahallaan, ja taustalla oliskin jotain muuta, mikä selittäisi asian.

paljon olen yhdeistellyt köökkipsykologina vaan touretteen tai aspergeriin. eli jos on kokemuksia, niin laittakaa ihmeessä?!

 

[Kokeile!]

Nyt kaikki pelit pois, siis pleikkarit, tietokoneet, wiit sun muut elektroniset ja sokeri pois KOKONAAN!

Ystäväni lapsella oli juuri samanlaisia oireita, myös koulun käynti levotonta. Nyt kun nuo karsittiin täysin pois (lääkärin käskystä) on lapsi kuin eri ihminen. Todella rauhallinen, onnellinen, ei tic-oireita, jaksaa keskittyä jne.

 

[jatkan vielä]

Nyt kaikki pelit pois, siis pleikkarit, tietokoneet, wiit sun muut elektroniset ja sokeri pois KOKONAAN!

Ystäväni lapsella oli juuri samanlaisia oireita, myös koulun käynti levotonta. Nyt kun nuo karsittiin täysin pois (lääkärin käskystä) on lapsi kuin eri ihminen. Todella rauhallinen, onnellinen, ei tic-oireita, jaksaa keskittyä jne.

Tuo sun kirjoittama teksti oli kuin suoraan ystävän puheita. Aivan samanlaista oli heillä meno vuosia, siihen asti, että jättivät sokerin ja pelit pois.

 

["mammatus"]

kiitos, huomion arvoinen juttu. meillä täällä pelaaminen on rajoitettua, ja olen käsittänyt että myös siellä lähikodissa. lähikodisa ei esim. ole tvtä laisinkaan.
olen vaan iettinyt, ehkä jollain tasolla ulkopuolisenakin, miksi tutkimukset koetaan niin negatiivisena, eikä nähdä niitä mahdollisuutena lapselle. Koska nimenomaan ajatuksissa kummittelee nuo kaikki adjektiivit mitä kuulee lapsesta sanottavan, ja ihmiset, vanhemmatkin kuvailee. ja mieleen tullut myös mahdollinen kiusaaminen, varsinkin kun lapsi kasvaa. kun nuo ticit on tosi voimakkaita.

myös tunnepuolella on ongelmia, ja sos.suhteissa. mietinkin vaan omia näkemyksiä, ja mikä olisi paras tapa auttaa nimenomaan lasta. koska selvää on ettei kaikki ole kunnossa.

mites, eikö nuo ticit ns. kuuluisi mennä ohi jossain vaiheessa, jos normaalia? minusta tuo 2v oireilua, on kauan!

kaikista vastauksista olen kiitollinen, ja jos saa vähän näkemyksiä, helpottamaan omaa ajatusmaailmaa, mikä eriää jonkun verran lapsen vanhempien näkemyksestä.

ja pakko sanoa, että vaikka ollaan uusperhe, niin aikuiset olemme kaikki asiallisissa väleissä.

 

[Kokeile!]

[QUOTE="mammatus";24939528]kiitos, huomion arvoinen juttu. meillä täällä pelaaminen on rajoitettua, ja olen käsittänyt että myös siellä lähikodissa. lähikodisa ei esim. ole tvtä laisinkaan.
olen vaan iettinyt, ehkä jollain tasolla ulkopuolisenakin, miksi tutkimukset koetaan niin negatiivisena, eikä nähdä niitä mahdollisuutena lapselle. Koska nimenomaan ajatuksissa kummittelee nuo kaikki adjektiivit mitä kuulee lapsesta sanottavan, ja ihmiset, vanhemmatkin kuvailee. ja mieleen tullut myös mahdollinen kiusaaminen, varsinkin kun lapsi kasvaa. kun nuo ticit on tosi voimakkaita.

myös tunnepuolella on ongelmia, ja sos.suhteissa. mietinkin vaan omia näkemyksiä, ja mikä olisi paras tapa auttaa nimenomaan lasta. koska selvää on ettei kaikki ole kunnossa.

mites, eikö nuo ticit ns. kuuluisi mennä ohi jossain vaiheessa, jos normaalia? minusta tuo 2v oireilua, on kauan!

kaikista vastauksista olen kiitollinen, ja jos saa vähän näkemyksiä, helpottamaan omaa ajatusmaailmaa, mikä eriää jonkun verran lapsen vanhempien näkemyksestä.

ja pakko sanoa, että vaikka ollaan uusperhe, niin aikuiset olemme kaikki asiallisissa väleissä.[/QUOTE]

Ystäväni lapsi on myös uusperheessä. Molemmissa kodeissa otettiin tiukasti pelit pois kokonaan ja samoin sokerin kanssa ollaan todella tarkkoja. Näillä on jäänyt tic-oireet pois kokonaan, ei saa raivokohtauksia enään ollenkaan. Tunnepuolella oli PALJON ongelmia, ei pystynyt leikkimään kenenkään kanssa ilman tappeluita, saattoi tintata ihan yhtäkkiä turpaan kaveria. Sai raivokohtauksia aivan ilman mitään syytä, saattoi alkaa kirkumaan/huutamaan/karjumaan koska ruoka tuntui pahalta suussa. Siis aivan älytöntä menoa oli ja lisäksi vielä pahat tic-oireet.

Joten nyt ap, suosittelen vain että otat asian puheeksi ja päättäkää yhdessä jättää sokeri ja pelit pois kokonaan. Kokeilkaa vaikka vain 2 viikkoa sitä!. Tulokset alkoi ystävän lapsella näkyä todella nopeaan

 

["mammeli"]

^tutun kuuloista kyllä!!! ehdottomasti täytyy kokeilla, kiitos teille!! meillä tosin sokeria ei syödä överisti, karkkipäivä on launtaisin. lapsi on tosi kiinnostunut peleistä, ne on oikeestaan ainoa mistä itse aloittaa keskusteluja, ja ja esikoulussa tähän aikanaan on kiinnitetty huomioo. lähikodissa kuulemma ei saa pelata, sanoo itsekkin näin, mutta on paljon yksin kyllä, joten sehän voi jäädä vain arvailujen varaan mitä tällöin tekee, pelaako esim.

lapsi myös elää jonkinmoisessa fantasiamaailmassa paljon, on yleensä joku sankarihahmo, ja tykkää leikkiä taisteluleikkejä, piirtelee paljon ampumisesta ja tappelemisesta. sääntöleikeistä ja peleistä ei tykkää, eikä ohjatusta toiminnasta, kieltäytyy niistä eikä tahdo saada millään motivoitua. nyt meillä on aloitettu käymään uimahallissa (meillä on yhteisiäkin lapsia) vkoloppuisin kun lapsi meillä on, ei halua oppia uimaan, sielläkin mielellään vaan leikkii. pyörällä oppi pitkin hampain ajamaan ilman apupyöriä 8 vuotiaana, eikä pyöräily kiinnosta kyllä juurikaan, eikä talvisin hiihto, luistelu ym. tosin eihän kaikkia pidäkkään kiinnostaa nämä asiat, en sillä tätä mietiskele.

ja lapsi on siis nyt 9 vuotias.

 

[Kokeile!]

[QUOTE="mammeli";24939978]^tutun kuuloista kyllä!!! ehdottomasti täytyy kokeilla, kiitos teille!! meillä tosin sokeria ei syödä överisti, karkkipäivä on launtaisin. lapsi on tosi kiinnostunut peleistä, ne on oikeestaan ainoa mistä itse aloittaa keskusteluja, ja ja esikoulussa tähän aikanaan on kiinnitetty huomioo. lähikodissa kuulemma ei saa pelata, sanoo itsekkin näin, mutta on paljon yksin kyllä, joten sehän voi jäädä vain arvailujen varaan mitä tällöin tekee, pelaako esim.

lapsi myös elää jonkinmoisessa fantasiamaailmassa paljon, on yleensä joku sankarihahmo, ja tykkää leikkiä taisteluleikkejä, piirtelee paljon ampumisesta ja tappelemisesta. sääntöleikeistä ja peleistä ei tykkää, eikä ohjatusta toiminnasta, kieltäytyy niistä eikä tahdo saada millään motivoitua. nyt meillä on aloitettu käymään uimahallissa (meillä on yhteisiäkin lapsia) vkoloppuisin kun lapsi meillä on, ei halua oppia uimaan, sielläkin mielellään vaan leikkii. pyörällä oppi pitkin hampain ajamaan ilman apupyöriä 8 vuotiaana, eikä pyöräily kiinnosta kyllä juurikaan, eikä talvisin hiihto, luistelu ym. tosin eihän kaikkia pidäkkään kiinnostaa nämä asiat, en sillä tätä mietiskele.

ja lapsi on siis nyt 9 vuotias.[/QUOTE]

Karkkipäivänäkin ottakaa sokerittomia karkkeja ainakin aluksi. Suosittelen kyllä (jos vain mahdollista) että kaikki sokeri aluksi kokonaan pois, jopa ne karkkipäivän sokerit. Piilosokerit myös! Ja jos näyttää että on apua tuosta, niin sitten varovasti myöhemmin kokeilee pieniä annoksia sokeria (esim. karkkipäivänä) ja katsotte kuin käy Nykyään onneksi saa myös sokerittomia karkkeja, tosin masu voi tykätä huonoa niistä. Mutta kohtuus siinäkin

 

["mammatus"]

toivottavasti saan muutkin aikuiset tässä sakissa vakuuttuneeks kokeilun kannattavuudesta, itse ehdottomasti näkisin hyvänä, eikä kyllä tullu ees mieleen tämä :/ hävetys..

meillä on kaikenkaikkiaan aika erilaiset esim. ruokatottumukset kotien kesken, meillä on sellaista perushuttua ja säännöllisesti, toisin kun siellä lähikodissa. en halua arvostella tällä heidän tapoja ja tottumuksia, mutta mietin vaan kuinka siellä sitouduttaisiin tähän, ja kun lapsen itsensä vastuulla aikalailla välipalat ym. ja lapsella on tuo syömisongelma tosiaan ollut nyt aikalailla 6v. ei siis syö juuri mitään, ja kaikki yököttää, ruoathan ei saa koskettaa lautasella toisiaan, ja kertoo itse että lusikka/haarukka tuntuu ikävältä suussa. rakenteellisia vikoja on tutkittu, ja poissuljettu.

onpa ihanaa kun saa keskustella jonkun kanssa aiheesta, ja saa näkökulmia, aloin jo jossain vaiheessa miettiin että ylireagoin. mutta niin usean vuoden kyllä tässä nähnyt tätä, ja koulusta tullut nyttenkin palautetta isälle, että edelleen on keskittymisvaikeuksia, eikä oikein ole keinoa motivoida lasta, jos ei jostain tykkää,totaalikieltäytyy tekemästä silloin asioita.

 

[Kokeile!]

[QUOTE="mammatus";24940241]toivottavasti saan muutkin aikuiset tässä sakissa vakuuttuneeks kokeilun kannattavuudesta, itse ehdottomasti näkisin hyvänä, eikä kyllä tullu ees mieleen tämä :/ hävetys..

meillä on kaikenkaikkiaan aika erilaiset esim. ruokatottumukset kotien kesken, meillä on sellaista perushuttua ja säännöllisesti, toisin kun siellä lähikodissa. en halua arvostella tällä heidän tapoja ja tottumuksia, mutta mietin vaan kuinka siellä sitouduttaisiin tähän, ja kun lapsen itsensä vastuulla aikalailla välipalat ym. ja lapsella on tuo syömisongelma tosiaan ollut nyt aikalailla 6v. ei siis syö juuri mitään, ja kaikki yököttää, ruoathan ei saa koskettaa lautasella toisiaan, ja kertoo itse että lusikka/haarukka tuntuu ikävältä suussa. rakenteellisia vikoja on tutkittu, ja poissuljettu.

onpa ihanaa kun saa keskustella jonkun kanssa aiheesta, ja saa näkökulmia, aloin jo jossain vaiheessa miettiin että ylireagoin. mutta niin usean vuoden kyllä tässä nähnyt tätä, ja koulusta tullut nyttenkin palautetta isälle, että edelleen on keskittymisvaikeuksia, eikä oikein ole keinoa motivoida lasta, jos ei jostain tykkää,totaalikieltäytyy tekemästä silloin asioita.[/QUOTE]

Kerro heille, että ihan lääkäri oli suositellut kyseistä eräälle toiselle lapselle, jolla täysin samanlaisia oireita ja tuntemuksia asioissa. Kysy, mitä he menettävät jos edes 2-viikkoa kokeilevat? Helppoa ei välttämättä ole, lapsi varmasti tulee kyseenalaistamaan asioita (mm. kun ei saakaan karkkia ja pelata pelejä) Mutta onneksi tässäkin asiassa aikuiset päättävät

Tsemppiä kovasti sinulle! Vuosia meni ystävällänikin ennenkuin uskoi..vasta kun lääkäri sen käski niin alkoi kokeilemaan. Arvaa onko monesti tehnyt mieli sanoa "Mitä minä sanoin" Ja onneksi sai lapsen toisen vanhemman perheen asiaan mukaan.

 

[Kokeile!]

Tuosta syömisestä vielä, tärkeää on myös tiedostaa kaikki missä on piilosokeria. Suurin osa muroista jää pois, samoin joghurteista jne. Tuli mieleen kun kerroit, että tekee itse välipalat-...

 

["mammatus"]

KIITOS!!!!! mulla on pieni kutina, ettei lähikodissa lähdetä ihan hevillä mukaan, meinaan juuri tuon piilosokerin takia :/ tiedän ettei siellä ole sitä aikaakaan paneutua :/ itseasiassa taidan alkaa vähän seuraavaks tarkasteleen tuota piilosokeri-asiaa, googlailemalla tänään ois tarkoitus olla kouluun yhteydessä taas s.postilla, ja kysellä onko psykologin lausuntoa tullut, ja samalla voisi tästä laittaa myös sinne ajatusta.

senkin tiedän että poika syö paljon kotonaan nimenomaan muroja, jogurtteja (tai siis vanukkaita), mutta voiko esim epäsäännöllinen syöminen vaikuttaa tähän? siellä on aika kiireinen elämäntapa, näin ollen syövät vain aamulla (kouluaamuisin ei aina kerkee, ottaa eväät kouluun), ja seuraavaksi illalla, eivät ole sen henkisiä että säännöllinen ruokarytmi kuuluisi elämäntapoihin. ja illalla on se lihapainotteinen ruoka sitten, ennen nukkumaanmenoa. kyselen nyt ihan kun rupeen asiaan perehtyyn (kunhan tää oma jälkipovi on untenmailla ja rauha talossa)

 

[mistä energia?]

Siis ettei perunaa, leipää, makaroniakaan? Nekin sokeria. Mitä se sitten syö?

 

[ooh]

Jospas meidänkin asperger/tourette ihme paranisi, jos siltä karsitaan sokerit pois. :O


:vampire:

 

[selvä]

Jospas meidänkin asperger/tourette ihme paranisi, jos siltä karsitaan sokerit pois. :O


:vampire:

Että pitää sit lasten alkaa karppaamaan jotta tic-oireet katoaa. Selvä.

 

[Kokeile!]

[QUOTE="mammatus";24942032]KIITOS!!!!! mulla on pieni kutina, ettei lähikodissa lähdetä ihan hevillä mukaan, meinaan juuri tuon piilosokerin takia :/ tiedän ettei siellä ole sitä aikaakaan paneutua :/ itseasiassa taidan alkaa vähän seuraavaks tarkasteleen tuota piilosokeri-asiaa, googlailemalla tänään ois tarkoitus olla kouluun yhteydessä taas s.postilla, ja kysellä onko psykologin lausuntoa tullut, ja samalla voisi tästä laittaa myös sinne ajatusta.

senkin tiedän että poika syö paljon kotonaan nimenomaan muroja, jogurtteja (tai siis vanukkaita), mutta voiko esim epäsäännöllinen syöminen vaikuttaa tähän? siellä on aika kiireinen elämäntapa, näin ollen syövät vain aamulla (kouluaamuisin ei aina kerkee, ottaa eväät kouluun), ja seuraavaksi illalla, eivät ole sen henkisiä että säännöllinen ruokarytmi kuuluisi elämäntapoihin. ja illalla on se lihapainotteinen ruoka sitten, ennen nukkumaanmenoa. kyselen nyt ihan kun rupeen asiaan perehtyyn (kunhan tää oma jälkipovi on untenmailla ja rauha talossa) [/QUOTE]

Ruokavaliolla on yllättävän paljon vaikutuksia moneen asiaan! Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio on aina hyväksi

 

[Kokeile!]

Että pitää sit lasten alkaa karppaamaan jotta tic-oireet katoaa. Selvä.

Kyllä, sokerilla on aika paljon huonoja vaikutuksia. En puhunut karppaamisesta, vain siitä, että sokerit pois (joka aiheuttaa yliaktiivisuutta joillekin). Ja Tic-oireita lisää myös interaktiiviset pelit.

Onko se sinulta jotenkin pois, jos tic-lapsi saa apua oireisiinsa näinkin helpolla? Ja ihan vielä lääkärin "määräyksestä".

 

[Kokeile!]

Googlaa muuten " sokeri ja yliaktiivisuus" ja " sokeri ja tic-oireet" Voit vaikka tulostaa tietoja toiselle osapuolelle

 

["mammatus"]

oon googlaillut tässä, ja kyllä ruokavaliolla on suuri merkitys näissä jutuissa se on sitten eri asia jos on joku diagnoosi, mietitty tosin, että oisko tutkimukset paikallaan?! ainakin poissulkea asioita jos ei muuta.

täähän on ollut useita vuosia tää ongelma, että nää pelit ei oo ollut silloin ihan pienenä kuvioissa, missään määrin, mies tuossa vaan tuumaili. mutta ehdottomasti on innostunut tästä ruokavalio-asiasta, tosin hieman skeptisesti, jos lähikoti torppaa ajatuksen, niin sit se on sillä selvä :/

kiitoksii taas hyvistä vinkeistä!!!!!

 

[samperi]

[QUOTE="mammatus";24939528]kiitos, huomion arvoinen juttu. meillä täällä pelaaminen on rajoitettua, ja olen käsittänyt että myös siellä lähikodissa. lähikodisa ei esim. ole tvtä laisinkaan.
olen vaan iettinyt, ehkä jollain tasolla ulkopuolisenakin, miksi tutkimukset koetaan niin negatiivisena, eikä nähdä niitä mahdollisuutena lapselle. Koska nimenomaan ajatuksissa kummittelee nuo kaikki adjektiivit mitä kuulee lapsesta sanottavan, ja ihmiset, vanhemmatkin kuvailee. ja mieleen tullut myös mahdollinen kiusaaminen, varsinkin kun lapsi kasvaa. kun nuo ticit on tosi voimakkaita.

myös tunnepuolella on ongelmia, ja sos.suhteissa. mietinkin vaan omia näkemyksiä, ja mikä olisi paras tapa auttaa nimenomaan lasta. koska selvää on ettei kaikki ole kunnossa.

mites, eikö nuo ticit ns. kuuluisi mennä ohi jossain vaiheessa, jos normaalia? minusta tuo 2v oireilua, on kauan!

kaikista vastauksista olen kiitollinen, ja jos saa vähän näkemyksiä, helpottamaan omaa ajatusmaailmaa, mikä eriää jonkun verran lapsen vanhempien näkemyksestä.

ja pakko sanoa, että vaikka ollaan uusperhe, niin aikuiset olemme kaikki asiallisissa väleissä.[/QUOTE]


Mulla on 34-vuotias isosisko, jolla oli jo lapsena tic oireita. Ja yhä kohauttelee hartioita ja "räpsyttää" toista silmäänsä
Tosin siihen aikaan ei noihin oireisiin millään tavalla puututtu ja luulen, että siskoni ei edelleenkään edes tiedä noista oireistaan( ja kukaan ei todellakaan uskalla hälle kertoa, suuttuu todella helposti ja voimakkaasti muutenkin). ADHD on hällä myös.

 

["mammatus"]

Samperi: tässä taannoin naapurin lapsonen kovasti ihmetteli että miksi meidän poikanen räpsii silmiään, ja haukahtelee ja muljauttelee silmiään, ja kysyi tätä siis suoraan pojalta. poika meni ihan hämmästyneen ja nolon näköiseksi, ja ihan sen oloiseksi ettei itsekkään oikein ymmärtänyt, eikä osannut vastata. ikäänkun ei edes ymmärrä että tekee noita. meillä ei kiinnitetä huomioo asiaan, eikä kommentoitu, kauhulla odotan milloin noi yhteiset pienemmät alkaa kyseleen, varsinkn lapselta itseltään

 

[tääh]

Eikö perunaakaan sit saa syödä?

 

[E951]

Karkkipäivänäkin ottakaa sokerittomia karkkeja ainakin aluksi. Suosittelen kyllä (jos vain mahdollista) että kaikki sokeri aluksi kokonaan pois, jopa ne karkkipäivän sokerit. Piilosokerit myös! Ja jos näyttää että on apua tuosta, niin sitten varovasti myöhemmin kokeilee pieniä annoksia sokeria (esim. karkkipäivänä) ja katsotte kuin käy Nykyään onneksi saa myös sokerittomia karkkeja, tosin masu voi tykätä huonoa niistä. Mutta kohtuus siinäkin

Sokerin vaihtaminen aspartaamiin on varmasti ojasta allikkoon!