Ai nii.
Videon mies on ihan liikaa näköispainos minusta.
No olipas video
"Kaikki alkoi vuonna 1965, kun joku lääketehtaassa S E A R L E huomasi sattumalta aspartaamin makeuden. Vuonna 1981 FDA sen sitten hyväksyi...
SEARLE määritti ne ADI-arvot, vaikka muidenkin tutkimuksia olisi ollut.
John Olney kertoi:
"Ensin tutkin aspartaattia, joka ei ole aspartaamia. Aspartaami on kahden aminohapon yhdiste, aspartaatin ja fenylalaniinin. Olin osoittanut, että
aspartaattikomponenetti tuhoaa aivosoluja samalla tavoin kuin monosodiumglutamat (eli natriumglutamaatti E621). Pyysin Searlea lähettämään minulle näytteen aspartaamista, minkä he tekivätkin,
syötin sitä hiirenpoikasille ja se aiheutti samanlaisia aivovaurioita, kuin aspartaatti ja glutamaatti".
Searle on tuttu kirjasta Petoksen siemenet:
"...The Atlantic Monthly- lehden mukaan "rahan mukana tulee yhä useammin myös ehtoja. -- Yritykset eivät nykyään tyydy vain rahoittamaan yliopistotutkimusta vaan sanelevat myös usein sen ehdot.
Otetaan esimerkiksi Kalifornian Berkeleyn yliopisto. Marraskuussa 1998 biotekniikkayritys
Novartis lahjoitti 25 miljoonaa dollariayliopiston kasvi- ja mikrobiologian laitoksella tehtävään tutkimustyöhön. Vastineeksi Novartis sai etuoikeuden neuvotella itselleen lisenssin noin joka kolmanteen laitoksella tehtävään keksintöön. Oikeus koskee yhtä lailla Novartiksen rahoituksella toteutettuja kuin liitto- tai osavaltionkin rahoittamia tutkimuksia.
Yhtiö voi myös viivyttää tulosten julkaisua jopa neljällä kuukaudella, jotta sille jäisi aikaa patenttihakemusten jättämiseen ja saamiensa tutkimustietojensa hyödyntämiseen. Tämän lisäksi
Novartikselle kuuluu kaksi paikkaa viisijäsenisessä neuvostossa, joka määrää laitoksen tutkimusrahoituksen käytöstä."
Jatko kannattaa lukea kirjasta, sivulta 53 löytyy tuo.
Löytyykö kirjastosta tuota enää? MIKSEI onkin suurempi kysymys