The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
vierailija
Muistathan tämän?

"11.12.2008 21:17
Kolmen irakilaisen epäillään järjestäneen maahan Irakin kansalaisia osana kansainvälisesti järjestäytynyttä ihmissalakuljetusorganisaatiota.

Salakuljetus on tapahtunut Irakista etelä- ja keski- Euroopan kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen Suomeen ja Ouluun. Maahan on tuotu viisi henkilöä, joilla ei ollut maahantuloon oikeuttavia matkustusasiakirjoja. Tuontikertoja on ollut yhteensä kolme.

Tapahtumat ajoittuvat kesä-syyskuulle 2008.

Myös Kemissä on ollut tutkittavana laittoman maahantulon järjestämisrikos, jossa epäiltynä on Ruotsissa asuva irakilainen mies. Epäilty on tuonut maahan irakilaisen henkilön ja samalla syyllistynyt itse valtionrajarikokseen. Sekä salakuljettajalla että maahan tuodulla ei ollut esittää maahantuloon vaadittavia matkustusasiakirjoja".

http://www.kaleva.fi/plus/Irakilaisia_salakuljetettu_Pohjois-Suomeen_7692790

Eihän tuosta ole kuin muutama vuosi aikaa... kohta 8. Missähän mahtava luurata nyt?
Turvapaikkatutkinnat siirtyvät seuraavaksi Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.

Viitteitä vastaavanlaisesta ihmisalakuljetustoiminnasta on laajemminkin Pohjois-Suomeen. Poliisi ja Rajavartiolaitos uskovat, että ihmissalakuljetus Suomeen edelleen lisääntyy.
 
Ei se sydämessä tuntuva kipukaan mitään mukavaa ola, sitä tulee väkisin jossain vaiheessa sellaseks että on pakko kovettua tai muuten ei enää kestä :(
Tunteet on ihania sillon kun asiat on hyvin, mutta sillon kun sattuu se kipu on jopa pahempaa kuin kipu mitä nyrkki tai jalalla aiheutettu potku voi saada aikaan fyysisesti.
Olet oikeilla jäljillä neitoseni.

Kipu on terveen ihmisen tunne hyvässä ja pahassa.

Kun siitä lakkaa piittaamasta niin se lakkaa olemasta. Jolloin katkenneet kylkiluut, särkynyt sydän tai ylipäänsä muu maailma lakkaa olemasta.
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys.
 
Ei se sydämessä tuntuva kipukaan mitään mukavaa ola, sitä tulee väkisin jossain vaiheessa sellaseks että on pakko kovettua tai muuten ei enää kestä :(
Tunteet on ihania sillon kun asiat on hyvin, mutta sillon kun sattuu se kipu on jopa pahempaa kuin kipu mitä nyrkki tai jalalla aiheutettu potku voi saada aikaan fyysisesti.
Mustelmat ja fyysiset haavat parantuvat.

Paranee...tai oikeammin vahvistuu se sydänkin mutta siinä menee enemmän aikaa. Toisaalta se saa, sen pitääkin olla säröinen. Elämää täynnä.

Mutta kun. No, mä oon pudonnu liian monesti päälleni :D
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Mustelmat ja fyysiset haavat parantuvat.

Paranee...tai oikeammin vahvistuu se sydänkin mutta siinä menee enemmän aikaa. Toisaalta se saa, sen pitääkin olla säröinen. Elämää täynnä.

Mutta kun. No, mä oon pudonnu liian monesti päälleni :D
Ei se aina jaksa ja kykene paranemaan, joskus se vaan jää sellaseen tilaan mihin se on ns. hakattu...sitä sitten vaan yrittää mennä eteenpäin askel kerrallaan mutta tavallaan täysin muuttuneena ja murrettuna ihmisenä.

Mun sydän pieksettiin niin pahaan kuntoon elämässä, että se sai mut pelkäämään ihmiseen luottamista ja rakastamista..ja musta tuntuu tiiätsä pörröpää etten mä pääse enää jaloilleni ikinä...emmä jaksa enää tulla satutetuksi uudestaan ja uudestaan.. :unsure:
 
Päivempää.

Nyt kyllä hävettää tunnustaa, mutta Narttulassa saikutetaan. Ihan yllättäen ja pyytämättä jysähti kuumetta yli 39 ja oon maannut pari päivää melko velttona
Kauhee laiskuri.
Kyllähän sun nyt pitäis neljänkympin kuumeessa laukata duunissa, ajaa motskarilla, neuloa ruttunaamalle lapasia, siivota, kokata, luoda lumia ja maalata kattoa.
Kuumetta alle nelkyt ja jo nyt jää puolet hommista tekemättä.
 
Mä olen erakkorapu. Käyn joskus luolan suulla vilkaisemassa mitä maailmalla tapahtuu. Ei se koskaan minua kiinnosta joten vetäydyn takaisin.
Tiedät sä minäkin olen ollut vastaavassta luolassa ja välillä tuntuu että mä painun sinne takas ja räjäytän sen luolansuun hevonkuuseen ettei kukaan pääse sinne enää hakemaan mua...mutta sitten sitä vaan alkaa miettimään ettei se kannata. Siellä jos missä sitä itsensä tuhoaa kun ei anna elämälle edes kunnon mahollisuutta todistaa mulle että entä jos mä oonkin väärässä ja asiat voikin muuttua paremmaks?
 
Ei se aina jaksa ja kykene paranemaan, joskus se vaan jää sellaseen tilaan mihin se on ns. hakattu...sitä sitten vaan yrittää mennä eteenpäin askel kerrallaan mutta tavallaan täysin muuttuneena ja murrettuna ihmisenä.

Mun sydän pieksettiin niin pahaan kuntoon elämässä, että se sai mut pelkäämään ihmiseen luottamista ja rakastamista..ja musta tuntuu tiiätsä pörröpää etten mä pääse enää jaloilleni ikinä...emmä jaksa enää tulla satutetuksi uudestaan ja uudestaan.. :unsure:
Tottakai sitä muuttuu ihmisenä kun elää ja tuntee tunteita. Ne kasvattaa ja muokkaa. Ja toki sitä kipuakin oppii sietämään. Tai siis sekin muuttaa muotoaan.

Yksinkertainen tosiasia on se että elämä satuttaa aina. Jokaista. Kukaan ei jää välistä.

Ja siitäkin huolimatta vaikka kuinka pelottaa, että ei uskalla, ei kestä eikä jaksa rakastaa, niin - se kuitenkin kannattaa. Koska sitä toistakin pelottaa yhtälailla.

Mutta se on elämistä.
*halaaruttaan*
 
Tottakai sitä muuttuu ihmisenä kun elää ja tuntee tunteita. Ne kasvattaa ja muokkaa. Ja toki sitä kipuakin oppii sietämään. Tai siis sekin muuttaa muotoaan.

Yksinkertainen tosiasia on se että elämä satuttaa aina. Jokaista. Kukaan ei jää välistä.

Ja siitäkin huolimatta vaikka kuinka pelottaa, että ei uskalla, ei kestä eikä jaksa rakastaa, niin - se kuitenkin kannattaa. Koska sitä toistakin pelottaa yhtälailla.

Mutta se on elämistä.
*halaaruttaan*
:(niih
 
Fyysinen kipu.
Olen sitäkin kokenut. Ei kiinnosta eikä tunnu missään. Se on sitä missä aika hoitaa kaiken ja lääkärit loput.

Sydän taas on semmoinen pikkujuttu, että jos sitä ei laske syrjäytyspumpuksi niin sen kanssa on ongelmissa.
 
Fyysinen kipu.
Olen sitäkin kokenut. Ei kiinnosta eikä tunnu missään. Se on sitä missä aika hoitaa kaiken ja lääkärit loput.

Sydän taas on semmoinen pikkujuttu, että jos sitä ei laske syrjäytyspumpuksi niin sen kanssa on ongelmissa.
Mulla on kanssa sama asenne...kerran kun sain selkääni, taas kerran, nostin pääni ylös ja katsoin sitä ihmistä silmiin ja sanoin vaan että ''anna tulla vaan'' ja sitten hymyilin...ei se senjälkeen enää retuuttanut hiuksista pitkin lattiaa ja taisipa tuo tajuta, että mä en enää vaan välittänyt. Toki sisäinen kipu iski jälkikäteen ja se vasta tuntuikin paskalta.
 
Mulla on kanssa sama asenne...kerran kun sain selkääni, taas kerran, nostin pääni ylös ja katsoin sitä ihmistä silmiin ja sanoin vaan että ''anna tulla vaan'' ja sitten hymyilin...ei se senjälkeen enää retuuttanut hiuksista pitkin lattiaa ja taisipa tuo tajuta, että mä en enää vaan välittänyt. Toki sisäinen kipu iski jälkikäteen ja se vasta tuntuikin paskalta.
*halaan ja silitän ja paijaan*
 
vierailija
"Järjen vastakohta ei ole tunne
vaan tyhmyys
lämpöä ei sammuta äly
vaan tylyys
luja ei ole sama
kuin kova
herkän ei tarvitse olla
heikko
voima ei kaipaa
väkivaltaa
myötätunto ei vaadi
alistumista
yksinkertaisuus
ei rumenna
hinta
ei takaa arvoa
ystävän käsi
ei vangitse
harkinta
ei jäädytä sydäntä
pieni
voi olla tärkeä
iso
vähäpätöinen
suuressa kengässä voi asua
pieni sielu
lapsessa
avara sydän

– Satu Hassi 1984, kokoelmassa Magdaleena ei häpeä enää, WSOY 1984"
 
  • Tykkää
Reactions: FreezeCat
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä