Sanotaanko näin, että nyt noi laatikot eivät enää ole poikani nurkissa riesana. En vaan ymmärrä miks hemmetissä asiat pitää hoitaa näinkin hankalasti? Vielä viime kuussa ja siis viimeisimmässä viestissä ex- rouvakullan kanssa sovittiin, että hän ilmoittaa minulle milloin muuttopuuhat ovat siinä vaiheessa, että minun sopii tulla hakemaan tavaroitani pois. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi asiaan poika pitää sotkea ja tehdä yksi täysin tarpeeton väliroudaus.
Yksi laatikko oli päältä auki, niin sen sisältö tuli tuossa vilkaistua.
Siinä oli siististi pukupussissa JuJutsu- pukuni 80- luvun alkupuoliskolta. Se on epäilemättä minun, mutta tuo nyt on niitä tavaroita jotka puolestani olis voinu myydä kirppiksellä jo kolkytä vuotta sitten.
Sit siinä oli aikanaan intistä konfiskoimani musta karvalakki. En muistanut, että mulla tommoinen on joten se oli ihan tervetullut yllätys.
Sit siinä oli lapsuuteni valokuva- albumi joka päättyy ylioppilaskuviini aikaan pari vuotta ennen kuin edes tapasin ex- rouvakultasen. Siitä hänelle plussaa, että ei ole polttanut sitä roviolla.
Sit irtotavarana oli shakkilauta. Aikanaan Tiimarista hankkimani johon kuuluu hauskannäköiset inkkari- ratsuväki- nappulat. Epäilemättä nappulat ovat jossain noista laatikoista.
Totakaan en muistanut, mutta ton nähdessäni aloin miettimään mikä mahtaa olla sen shakkipelin kohtalo jonka laudan ja nappulat itse valoin kipsistä ja maalasin käsin, ensin raahattuani muotit selkärepussa puolen Euroopan halki junalla.
Asiassa varmasti on jokin logiikka, että Tiimarista hankkimani krääsä on Ex- rouvakullankin mielestä minun mutta itse tekemäni uniikkikappaleen kohtaloa jos erehdyn kysymään niin olen käsittämätön häirikkö.