Testiä pelkäävä...

Moi!

Oli vähän pakko päästä laittaa johonkin ajatuksia ulos.... Edellinen odotus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon touko-kesäkuussa -12. Nyt vuoden vaihteen jälkeen ollaan päätetty vielä yrittää ja antaa mahdollisuus, jos sellainen on vielä tullakseen.

Mulla on kaks lasta ja heidän odottamisen odottaminen oli ihan superinnokasta. En siis olisi millään malttanut odottaa testauspäivän alkamista...

Nyt fiilarit on toisenlaiset. Pelottaa ja vähän ahdistaakin. Positiivinen olisi ihan mahtavaa ja onnentäyttymystä, mutta samalla pelkään keskenmenoa. Ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa pitkään näistä lapsihaaveista. Mies on todennut, ettei hän varmaankaan montaa yritystä jaksa. Ehkä senkin myötä mieli on nyt vähän herkkänä. Jos positiivinen testi on tullakseen, niin se voi olla se viimeinen kerta, vaikkei se loppuun asti kestäisikään...

Olen onnellinen, että meillä on jo nuo kaksi lasta. Sydän toivoo kuitenkin vielä kolmatta. Mieli on aika nöyränä. Noh, eihän tässä ihan hetkeen ole vielä ensimmäinen testaaminenkaan ajankohtainen ja voihan olla, että energisyys testaamiseen on sitten toinen.... Mutta onhan aika hauras olo...

 

Hei.

Se on hyvä että kirjoitat. Kyllä se selkiyttää ajatuksia. Itse en ole kokenut tuollaista keskeytynyttä keskenmenoa, mutta uskon, että se on varmasti ollut raskas kokemus. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki menee hyvin! Aika varmasti auttaa... Ja odotuksen odotuksesta tulee vielä iloista aikaa. Onnea matkaan!

 

Et ole ainoa ketä pelkää testaamista. Itsekin pelottaa testaaminen kun pelkään että jos taas saan plussan ja sitten alkaa muutaman päivän päästä vuoto tai taas on tuulimuna... Meillä yritystä jo viime vuoden kesäkuusta ja monta kemiallista ja yksi tuulimuna. Oli raskasta kun sai mahtavan plussan ja sitten 2 kertaa ultraan ja toisella kerralla lääkäri sanoo ettei siellä ole mitään, tuulimunaraskaus, lääkkeet ja odottamaan vuotoa... Nyt oireita vaikka kuinka, mutta taas aamulla en testannut kun en uskaltanut. On minulla vielä aikaa ennenkuin menkat tulee, mutta oireet pistää miettimään että jos kuitenkin...

 

Kiitos!

Mä katoin kalenteria jo valmiiksi ja totesin minä päivänä teen testin, jos sen tekemiseen on syytä. Jotenkin tuli vähän helpottunut olo siitä päätöksestä, vaikkei voi vielä tietääkään, onko sen tekemiseen enää silloin edes tarvetta. Mutta katoin kierrolle sen verran yli aikaa, että jos ei menkat ole alkaneet, niin pitäisi olla sitten varmasti myöhässä... Noh, tiedä sitten miten henkinen puoli vaikuttaa elimistön toimimiseen. Alkaako tässä ressata etukäteen tietämättään ja eihän mulla noiden kiertojen kanssa ole koskaan oikein ollut järkeä. Ennen esikoista kk saattoivat tulla vaan pari kertaa vuoteen. Toisen lapsen jälkeen kiertoa on alkanut oikeasti olla...

Oon kyllä carolina miettiny tuota paljon, että aika vähällä sitä on ite päässyt, kun on kokenut "vain" kerran keskenmenon. Mutta suru on aina suru. Toivon sulle tsemppiä ja jaksamisia! Jospa ei enää tarvitse jossitella!

Kaikesta huolimatta kehoa tulee seurattua koko ajan vähän eri tavalla. Toivonkipinä on, vaikkakin pettymyksen varjolla varustettua...

 

Täälä kans yks joka pelkää testejä, en uskalla varmaan tulla edes raskaaksi kun on jo 3 km takana ja yhtäkään lasta vielä ennestään..

 

Miwwi, mä oon niin pahoillani! Mulla on sellainen muistikuva, että odotit ensimmäistä kertaa ja keskenmenostasi ei mennyt kauaa kun mun raskaus todettiin keskeytyneeksi... Siis jouluvauva oli tulossa? Sulla on varmasti ollut todella rankka vuosi takana. Toivottavasti uusi vuosi toisi uudet tuulet :hug:

On aika myllerrys tunnemaailmassa... Huomaan taas miettiväni asioita mitkä olisivat voineet olla syynä kkm, vaikka se onkin ihan turhaa (=vastausta siihen ei koskaan saa)... Ja huomaan hokevani mielessä, että ei mitään paniikkia, kun ei se ole nyt tärpännyt...