Terveydellä leikkimistä

[hiiva vaivana]

En vaan tajua miksi on niin vaikeaa aloittaa ja jatkaa hiivakuuria. tai toisin sanoen hiivaruokavalioa. Ei hiivaa, valk.jauhoja eikä sokeria. Mulla on kaikki oireet olemassa. Tarvitsen hiivan puhdistus lääkkeen ja maitohappobakteereja.
Olen jo aivan loppu näiden oireiden kanssa mutta jäätelö senkun maistuu. Onneksi hiivaton ihan ruisleipä on jo löytänyt meidän leipäkoriin. mutta sokeri on niin pahasta ja sokeriaddiktina en pääse siitä eroon, tai pääsen mutta sitte ne vieroitusoireet. Valkoisia jauhoja en käytä muuta kuin pastassa, samoin hiivaa sisältävät tuotteet ovat aika vähissä, mutta se sokeri!!?!
Mun pitäis saada se hiivanpuhdistus.
kamppaileeko joku muu saman vaivan kanssa? Olen niin onneton kun en saa itseäni niskasta kiinni anteeksi vuodatus

 

[Löydä vielä lisää]

Filus-maitovalmisteet (piimät, jugurtit, bulgarian jugurtti), happamat marjamehut ilman sokeria, kasvispitoinen ruokavalio.

Kasvikset ovat happamia ruoka-aineita, liha taas emäksinen, joten lihan osuutta vähennetään ja lisätään kasviksia. Rasvainen ruoka unohdetaan kokonaan.

Kyllä tulos korvaa sinulle sen ankeuden, minkä aloitus tuo. Huomaat terveellisellä ruokavaliolla tulevasi kaikin puolin virkeämmäksi ja elinvoimaisemmaksi. Kahdessa viikossa ihminen omaksuu uudenlaisen ruokavalion elämäntavakseen, sen verran tottuminen maksimissaan vie aikaa.

Jos kertarysäys tuntuu ylivoimaiselta, lisää päivittäin asia kerrallaan ja jätä vastaavasti yksi pahe pysyvästi pois. Mehut ja kasvikset on hyvin helppo omia heti. Colapullo pois ja mehua tilalle.

Oikeanlaisella ruokailulla elimistön sokeritasapaino pysyy kohdallaan eikä sitä makeanhimoa tule.

 

[toinen hiivainen]

Pakotin itseni kerran täysin sokerittomalle ja vehnättömälle ruokavaliolle kuukaudeksi saman vaivan takia. Onneksi lääkäri ei huomannut kieltää alkoholia. Joka tapauksessa, en lisännyt alkoholinkäyttöäkään, vaan join edelleen vain saunakaljan tai kaksi ja pari kertaa viikossa viiniä ruuan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että olo oli todella hyvä 3-4 viikon jälkeen, elimistö tykkäsi! Pää ei tykännyt, kun juuri mitään herkkuja ei saanut syödä. Hedelmätkin ovat niin mauttomia täällä Suomessa talvella. Kuukauden kokeilun jälkeen pystyin vähentämään sokeria ja vehnää pitkällä tähtäimellä, eli lopputulos oli minulle ihan ok.

 

[hiiva vaivana]

kiitos rohkaisusta! Mun on vaan pakko tehdä päätös. Kutian joka paikasta ja olen jatkuvasti turvoksissa ja tukossa. Nyt oireet ovat pahentuneet viikon sisällä. Mulla on aina tämä sama olo kun päätän aloittaa, ihan kuin joku ystävä olisi lähtenyt pois, eli sokeri. Tulen surulliseksi.
Mutta uskon kyllä että oloni paranee jos olen nyt vain päättäväinen.. Sokeri riippuvuus on kait sitten verrattavissa tupakointiin tai alkoholismiin. Pakko saada!!
Mutta jotta jaksan olla hyvä äiti ja hyvä vaimo ja vielä pysyisin töissä hereillä niin mun on tämä uhraus itseni vuoksi tehtävä!

 

[Löydä vielä lisää]

ja nyt syitä, miksi kannattaa "uhraus" tehdä. Hassua, että tunnet sen uhraukseksi, kun kyse on siitä, että sinä saat terveemmän, paremman, iloisemman elämän ja avioliiton!

Ala syödä kunnollisia aterioita säännöllisesti, niin et edes kaipaa makeita. Nyt ilmeisesti korvaat sokerilla ruokaa, lihot ja löllistyt. Sokerilla ei pysy edes virkeänä, elimistö huutaa kaiken aikaa sitä mitä se oikeasti tarvitsee.

Ota avuksesi ravintoneuvoja, saisitko työterveyshuollostanne ihan kunnon henkilökohtaiset ohjeet? Jos sinun on pakko napostella, ota mukaasi töihinkin porkkanoita, omenoita yms. ja jätä se kahvipulla muille. Kahvi ja banaani on hyvää!

 

[hiiva vaivana]

Ehkä se on uhraus siksi että minulle esim. ystävien kanssa olemiseen liittyy läheisesti ruoka. Ja kahvi keksit tai pullat. Ja kun mennään kylään niin aina pitää kieltäytyä, mutta tällä kertaa on tietenkin terveydellinen syy, ettei vaan "mä oon laihiksella". Mä en halua ajatella sitä että tällä ruokavaliolla paino putoaa. Sen se varmaan tekeekin, mutta se ei ole se syy miksi tälle ruokavaliolle haluan pyrkiä. Mulla on ns. ylipainoa 5 kiloa. Olen päässyt normaalipainon puolelle. Siis parhaillaan laihdutan ja saavutan tavoitettani kokoajan.
Kyllä kait se tästä! Täytyy puhua miehellekin tästä enemmän niin saa kannustusta myös kotoa. Ja meinaan olla niin röyhkeä että vien "omat eväät" mukanani kun mennään kylään tarpeeksi tutuille ystävile. Meille tuli kerran eräs tuttava kylään jolla oli hiivasyndrooma ja hänellä oli hiivaton ruisleipä mukana ja sanoi että aikoo viedä sen mukanansa myös kotiin kun lähtee ; )

 

[Löydä vielä lisää..]

Ei muuta kuin topakasti uutta tietä! Kyllä terveenä on niin paljon helpompaa ja ihanampaa elää, että huomaat uhrauksesi kovin pieneksi vielä, se muuttuu sinulle iloksi ja onneksi.

Luulisi miehen kovastikin innostuvan, kun ymmärtää tämän olevan lopulta hänenkin ilokseen....!

 

[ritu7]

Minä en pystynyt luopumaan sokerista, ennen kuin korjasin ruokavaliossa rasvat kohdalleen- eli aloin syömään myös rasvaa, jota ennen välttelin. Loppui sokerinhimot siihen, jostain syystä. Nytkin kyllä syön sokeria liikaa, mutta kuitenkin ihan kohtuudella, tyyliin keksi päivässä. Mahdottomiin ruokavalioihin en minäkään pysty.

Mut tuosta sosiaalisesta syömisestä; ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta, uskoisin että myös monilla kavereillasi on sama ongelma, eli että kiloja kertyy ja olo on vähän hankala. Siksi myös kavereillasi voisi olla motivaatiota muuttaa keskinäistä kulttuurianne siihen, että se tukisi tervettä elämää, sen sijaan että se nakertaisi sitä.
Minä olen muuttanut käyttäytymistäni kavereideni kanssa yhteisestä sopimuksesta niin, että olemme etsineet muita mielihyvää tuottavia tapoja viettää aikaa yhdessä. Nyt alamme pikkuhiljaa siinä onnistua. Tärkeintä on, että nämä tapaamiset ja ajanviettomahdollisuudet sovitaan etukäteen, sellaisia spontaaneja kahvillelähtöjä ei voi olla. Ja kappas vaan, nykyään tuntuu että meillä on entistä hauskempaa yhdessä!
Minulle tärkeäksi on tullut kulttuurin kuluttaminen (taidenäyttelyt, konsertit jne) sekä liikunta (käymme yhdessä kokeilemassa tutustumistilaisuuksissa eri lajeja, tai käymme uimassa ym.) Tarkoitus ei ole urheilla, vaan tehdä jotain yhdessä. Kun mieli on korkealla joko liikunnan tuottaman hyvän mielen vuoksi, tai taiteen tuoman leikkimielen vuoksi, jää turhat marinat omasta elämästä ja parisuhteesta marisematta, ja yhtäkkiä näissä tapaamisissa onkin paljon myönteisempi ja valoisampi sävy kuin ennen. Pieni muutos, mut iso vaikutus elämääni!