Temperamenttinen ihminen

Ärsyttää kun monissa keskusteluissa ihmiset kirjoittaa, että kun joku on niin vaikea ja todella temperamenttinen, tai, että oma lapsi on kamalan temperamenttinen. Kyllä sillä sitä temperamenttia riittää.

Nii mimmosta temperamenttia?

 

Eikös temperamentti ole ihmisen kyky ja taipumus reagoida ympärillä tapahtuviin asioihin..sitä käytetään puhekielessä väärin, koska puhutaan esim. lapsen luonteesta...temperamentilla ei itsessään ole suoranaista yhteyttä ihmisen luonteeseen kuitenkaan...siis siihen miten helposti esim. hermostuu.

 

Niin, temperamentilla puhekielessä tarkoitetaan herkkää ja nopeaa taipumusta kiukutteluun ja huonoon käytökseen.

Eli, syytetään lapsen temperamenttia siitä ettei osata kasvattaa lasta eikä kyetä vanhempana ottamaan vastuuta asiasta eikä tehdä asialle mitään. Aivan kuin olisi mahdoton tehdä asialle mitään, luovutetaan ja heitetään hanskat tiskiin koska sehän on sen synnynnäinen luonteenpiirre

 

Noo ei se aina ole kasvatuksen puutetta...toiset vaan tulistuu nopeammin, asiat menee tunteisiin. Sosiaalistumisen myötä oppii pitämään käytöksensä kurissa. Ainakin minä varsin hyvin. Kotona tulee luonne eniten esiin.
Tietty on olemassa myös huonoa käytöstä ja psykiatrisia häiriöitä.

 

Niin kuin ap:kin varmasti hyvin tietää, puhekielessä temperamentilla tarkoitetaan juuri voimakkaammin reagoivaa ja heikommin sopeutuvaa temperamenttiprofiilia, vaikka yhtä lailla se mukautuva ja heikkovasteinen temperamentti on temperamentti.

 

Ärsyttää kun monissa keskusteluissa ihmiset kirjoittaa, että kun joku on niin vaikea ja todella temperamenttinen, tai, että oma lapsi on kamalan temperamenttinen. Kyllä sillä sitä temperamenttia riittää.

Nii mimmosta temperamenttia?

Tempperamentti on herkkyyttä kokea asioita ja näyttää kokemansa.
Kuten, tempperamenttiset ihmiset ovat maailman hauskimpia, iloisimpia ja hyväntuulisimpia kun niillä on kaikki hyvin. Kun niitä vituttaa, niin kaikki kärsii. Näillä ihmisillä ei ole halua eikä ehkä edes kykyä piilotella tunteitaan, eikä tarvitsekkaan. Tempperamenttisissa ihmisissä on se hyvä puoli, ettei heidän kanssaan tarvitse arvuutella painaako jokin mieltä tai onko huolia.
Huono käytös ei kuitenkaan ole selitettävissä temperamentilla. Eikä huonoa käytöstä ole näyttää omia fiiliksiään.

Ne "temperamentittomat" ovat niitä, jotka ovat tasaisen turvallisia, eivätkä juuri hötkyile. Suuttuessaan vetäytyvät hetkeksi omaan kuoreensa ja ehkä päästävät pienen murahduksen.

 

Mua ärsyttää se kun aikuiset ihmiset puolustelevat huonoa käytöstään tempperamentilla. Se että sulla menee kuppi nurin ja töksäyttelet asioita ei ole temperamenttia. Se on ihan vain huonoa käytöstä!

 

Näinhän se on, mutta koitetaan ymmärtää!

 

Mua ärsyttää se kun aikuiset ihmiset puolustelevat huonoa käytöstään tempperamentilla. Se että sulla menee kuppi nurin ja töksäyttelet asioita ei ole temperamenttia. Se on ihan vain huonoa käytöstä!

Miksi ei saa mennä kuppi nurin ja töksäyttää jotain?

Miksi suuttuminen ja sen näyttäminen on väärin? Suuttuminen ja ärsyyntyminen on inhimillistä. Nekin ovat tunteita, jotka pitää saada purkaa. Nämä tunteet eivät katoa asiallisesti keskustelemalla.

 

Miksi ei saa mennä kuppi nurin ja töksäyttää jotain?

Miksi suuttuminen ja sen näyttäminen on väärin? Suuttuminen ja ärsyyntyminen on inhimillistä. Nekin ovat tunteita, jotka pitää saada purkaa. Nämä tunteet eivät katoa asiallisesti keskustelemalla.

Se ei ole kohteliasta. Eikä mun tarvitse sietää jonkun suuttumusta. Menkööt yksin komeroon mesoamaan.

 

Se ei ole kohteliasta. Eikä mun tarvitse sietää jonkun suuttumusta. Menkööt yksin komeroon mesoamaan.

Miksi se pelottaa sinua niin kovasti? Etkö sinä ole riittävän vahva kyetäksesi ottamaan vastaan jonkun muun suuttumusta? Onko suuttumus ainut luonnollisista tunteista, jota sinä et kykene ottamaan vastaan? Veikkaan, että mieluusti kuitenkin otat vastaan toisen ihmisen ilon, hyväntahtoisuuden, surunkin? jne. Mitä se kertoo sinusta, että haluat vain rusinat pullasta? Miksi sinun ei tarvitse sietää toisen suuttumusta?

Olen pohdiskellut viimeaikoina suuttumusta ja sitä, miksi juuri kukaan ei pysty ottamaan sitä vastaan. Jokainen meistä kuitenkin suuttuu ja useimmat haluavat purkaa suuttumuksensa. Miksi se on tunteista ainut, joka pitää kieltää? Miksi suuttumisen näyttäminen on väärin?

Miksi se on väärin, että turhautunut lapseni suuttuu ja kutsuu minua vaikkapa maailman paskimmaksi äidiksi? Minulle on aivan selvää, ettei hän tarkoita sitä mitä sanoo, joten miksi minun pitäisi pahoittaa siitä mieleni? Ja toisaaltaan, osaan kyllä välillä olla aika paskakin... joten kenties siinä sanomassa piilee totuuden siemen. Ymmärrän senkin, miksi hän kokee minun olevan paska vaikka ymmärrän sen, miksen juuri sillä hetkellä ole.

Miksi olisi väärin sanoa vaimoaan kusipääksi, kun hän tulee valittamaan roskien viemisestä sen jälkeen, kun mies on imuroinut koko kämpän, vaihtanut autonrenkaat ja kuskannut lapset harrastuksiin. Totuushan on, että vaimo tässä kohtaa on kohtuuton ja itseasiassa kusipää. Miksi sitä ei saisi sanoa?

Tunteiden purkaminen ja näyttäminen on puhdistavaa. Se, että trendinä on keskustella kaikesta asiallisesti on turhauttava. Kyse ei aina ole siitä, vaan siitä, että joskus vaan pitää saada tuulettaa.

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan jatkuvaa räyhäämistä tai huutoa, mutta miksi vitussa siitä pitää tehdä hirvittävä mörkö, jos joku nyt vaan polttaa päreensä kerran puolessa vuodessa?

 

Miksi se pelottaa sinua niin kovasti? Etkö sinä ole riittävän vahva kyetäksesi ottamaan vastaan jonkun muun suuttumusta? Onko suuttumus ainut luonnollisista tunteista, jota sinä et kykene ottamaan vastaan? Veikkaan, että mieluusti kuitenkin otat vastaan toisen ihmisen ilon, hyväntahtoisuuden, surunkin? jne. Mitä se kertoo sinusta, että haluat vain rusinat pullasta? Miksi sinun ei tarvitse sietää toisen suuttumusta?

Olen pohdiskellut viimeaikoina suuttumusta ja sitä, miksi juuri kukaan ei pysty ottamaan sitä vastaan. Jokainen meistä kuitenkin suuttuu ja useimmat haluavat purkaa suuttumuksensa. Miksi se on tunteista ainut, joka pitää kieltää? Miksi suuttumisen näyttäminen on väärin?

Miksi se on väärin, että turhautunut lapseni suuttuu ja kutsuu minua vaikkapa maailman paskimmaksi äidiksi? Minulle on aivan selvää, ettei hän tarkoita sitä mitä sanoo, joten miksi minun pitäisi pahoittaa siitä mieleni? Ja toisaaltaan, osaan kyllä välillä olla aika paskakin... joten kenties siinä sanomassa piilee totuuden siemen. Ymmärrän senkin, miksi hän kokee minun olevan paska vaikka ymmärrän sen, miksen juuri sillä hetkellä ole.

Miksi olisi väärin sanoa vaimoaan kusipääksi, kun hän tulee valittamaan roskien viemisestä sen jälkeen, kun mies on imuroinut koko kämpän, vaihtanut autonrenkaat ja kuskannut lapset harrastuksiin. Totuushan on, että vaimo tässä kohtaa on kohtuuton ja itseasiassa kusipää. Miksi sitä ei saisi sanoa?

Tunteiden purkaminen ja näyttäminen on puhdistavaa. Se, että trendinä on keskustella kaikesta asiallisesti on turhauttava. Kyse ei aina ole siitä, vaan siitä, että joskus vaan pitää saada tuulettaa.

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan jatkuvaa räyhäämistä tai huutoa, mutta miksi vitussa siitä pitää tehdä hirvittävä mörkö, jos joku nyt vaan polttaa päreensä kerran puolessa vuodessa?

Itseasiassa kun sanoo joka päivä heti kun alkaa vituttaa niin ei tarvitse totaalihermostua puolivuosittain.

Tosin, jos sanoo usein niin vaikutus vähenee kerta kerralta ja lopputulos on kuitenkin se että pitää karjua.

 

Itseasiassa kun sanoo joka päivä heti kun alkaa vituttaa niin ei tarvitse totaalihermostua puolivuosittain.

Tosin, jos sanoo usein niin vaikutus vähenee kerta kerralta ja lopputulos on kuitenkin se että pitää karjua.

Loppujenlopuksi pääsemme tilanteeseen, että vaikka mitä tekisi, joskus pitää tuulettaa
Ei pidä myöskään unohtaa, että sovintoseksi on aika mahtavaa

 

Miksi se pelottaa sinua niin kovasti? Etkö sinä ole riittävän vahva kyetäksesi ottamaan vastaan jonkun muun suuttumusta? Onko suuttumus ainut luonnollisista tunteista, jota sinä et kykene ottamaan vastaan? Veikkaan, että mieluusti kuitenkin otat vastaan toisen ihmisen ilon, hyväntahtoisuuden, surunkin? jne. Mitä se kertoo sinusta, että haluat vain rusinat pullasta? Miksi sinun ei tarvitse sietää toisen suuttumusta?

Olen pohdiskellut viimeaikoina suuttumusta ja sitä, miksi juuri kukaan ei pysty ottamaan sitä vastaan. Jokainen meistä kuitenkin suuttuu ja useimmat haluavat purkaa suuttumuksensa. Miksi se on tunteista ainut, joka pitää kieltää? Miksi suuttumisen näyttäminen on väärin?

Miksi se on väärin, että turhautunut lapseni suuttuu ja kutsuu minua vaikkapa maailman paskimmaksi äidiksi? Minulle on aivan selvää, ettei hän tarkoita sitä mitä sanoo, joten miksi minun pitäisi pahoittaa siitä mieleni? Ja toisaaltaan, osaan kyllä välillä olla aika paskakin... joten kenties siinä sanomassa piilee totuuden siemen. Ymmärrän senkin, miksi hän kokee minun olevan paska vaikka ymmärrän sen, miksen juuri sillä hetkellä ole.

Miksi olisi väärin sanoa vaimoaan kusipääksi, kun hän tulee valittamaan roskien viemisestä sen jälkeen, kun mies on imuroinut koko kämpän, vaihtanut autonrenkaat ja kuskannut lapset harrastuksiin. Totuushan on, että vaimo tässä kohtaa on kohtuuton ja itseasiassa kusipää. Miksi sitä ei saisi sanoa?

Tunteiden purkaminen ja näyttäminen on puhdistavaa. Se, että trendinä on keskustella kaikesta asiallisesti on turhauttava. Kyse ei aina ole siitä, vaan siitä, että joskus vaan pitää saada tuulettaa.

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan jatkuvaa räyhäämistä tai huutoa, mutta miksi vitussa siitä pitää tehdä hirvittävä mörkö, jos joku nyt vaan polttaa päreensä kerran puolessa vuodessa?

En ole tuo kelle vastasit. Mutta en usko, että tarkoitti puolisolle / lapsen suuttumista. Vaan vaikka työpaikalla räyhäämistä tai jonkun vastaavalla etäisyydellä. Mielestäni voisi ajatella sukulaisenkin suuttumista.
Ei se pelota. Se on epäkohteliasta, mikäli sen näyttää väärin. Samoin kuin on epäkohteliasta iloita liikaa, sanotaan, että on niin iloinen, että tekee mieli juosta alasti ympäri mökkiä, sen saa tehdä korvessa, mutta ei työpaikalla.
"Tunteiden purkaminen" on mielestäni löyhä termi, enkä ymmärrä, mitä sillä loppujenlopuksi haetaan. Vaikka kävisi esimerkkisi mukaisesti, on räyhääminen roska-jutusta silti epäkohteliasta, eikä välttämättä edes tarpeellista. Miksi ei voi sanoa, että nyt väsyttää sen verran, että voitko sinä viedä? Miksi pitää suuttua?
Mielensä pahoittaminen taitaa nyt olla se trendi, eikä niinkään rakentava keskustelu. Kaikilla pitäisi olla oikeus suuttua mistä tahansa ja milloin tahansa.
Suuttuminen ei yleensä johda mihinkään hyvään, se ei ole rakentavaa, eikä sen purkamisella tunnu ikinä olevan mitään tarkoitusta. Puolisosi kanssa saat toki riehua miten tykkäät, mutta harrastatko sovintoseksiä sitten kaikkien muidenkin kanssa?

 

Ap on oikeassa. Sanaa käytetään väärin ellei sen käyttöön sisälly myös se kuvaus minkälaisesta temperamentista puhutaan. Pelkkä sana ei kerro mitään.

 

En ole tuo kelle vastasit. Mutta en usko, että tarkoitti puolisolle / lapsen suuttumista. Vaan vaikka työpaikalla räyhäämistä tai jonkun vastaavalla etäisyydellä. Mielestäni voisi ajatella sukulaisenkin suuttumista.
Ei se pelota. Se on epäkohteliasta, mikäli sen näyttää väärin. Samoin kuin on epäkohteliasta iloita liikaa, sanotaan, että on niin iloinen, että tekee mieli juosta alasti ympäri mökkiä, sen saa tehdä korvessa, mutta ei työpaikalla.
"Tunteiden purkaminen" on mielestäni löyhä termi, enkä ymmärrä, mitä sillä loppujenlopuksi haetaan. Vaikka kävisi esimerkkisi mukaisesti, on räyhääminen roska-jutusta silti epäkohteliasta, eikä välttämättä edes tarpeellista. Miksi ei voi sanoa, että nyt väsyttää sen verran, että voitko sinä viedä? Miksi pitää suuttua?
Mielensä pahoittaminen taitaa nyt olla se trendi, eikä niinkään rakentava keskustelu. Kaikilla pitäisi olla oikeus suuttua mistä tahansa ja milloin tahansa.
Suuttuminen ei yleensä johda mihinkään hyvään, se ei ole rakentavaa, eikä sen purkamisella tunnu ikinä olevan mitään tarkoitusta. Puolisosi kanssa saat toki riehua miten tykkäät, mutta harrastatko sovintoseksiä sitten kaikkien muidenkin kanssa?

Itselleni ei tule edes mieleen, että voisin suuttua työpaikalla. En ole täällä sellaisella henkilökohtaisella intensiteetillä, että jaksaisin vaivautua suuttumaan.

Sanot, että on epäkohteliasta suuttua, jos sen näyttää väärin? Mikä sinusta on oikea tapa näyttää suuttumus, siten, ettei se ole epäkohteliasta. Mitä jos joku muu pitää epäkohteliaana jotakin muuta tapaa osoittaa suuttumuksensa kuin sinä?

Laki varmasti kieltää alasti juoksemisen työpaikalla, mikäli se ei ole juuri se oleellinen juttu oman työnsä hoitamisessa. Sensijaan suuttumista tuskin mikään laki kieltää. Esimerkkisi ei ole vertailukelpoinen.

Tunteiden purkaminen on löyhä termi? Miksi? Tunteita voi purkaa nauramalla, olemalla hiljaa, suuttumalla, itkemällä. Mitä löyhää siinä on?

Suuttuminen johtaa moneenkin hyvään asiaan. Se on täysin vähätelty ja väärinymmärretty tunne. Kun sinä suutut miehellesi siitä, että se jättää joka ikinen kerta kahvikuppinsa sinun kumisaappaaseesi vaikka olet ollut pyytämättä tekemään niin ja olette keskustelleet asiasta usein, miehesi tekee sen uudelleen ja uudelleen. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että se on tapa, johon hän ei kiinnitä huomiota. Kun saat kunnon pimahduksen asian tiimoilta, hän todennäköisesti muistaa sen vähän pidempään ja on motivoituneempi muuttamaan tapansa, koska ei halua sinun enää saavan samanlaista hermoromahdusta.

Miksi luulet, että lapsesi ärsyttävät sinua tahallaan? Siksi, että he katsovat miten pitkälle voivat mennä, että suutut? Se on harjoitusta elämää varten. Sitä on turvallista harjoitella kotona.
Suuttuminen on terveessä muodossaan rajojen asettamista ja ärsyyntymistä siitä, että joku ylittää rajan. Kun ärsytystä tulee tarpeeksi, tulee suuttumus.

 

Ap on oikeassa. Sanaa käytetään väärin ellei sen käyttöön sisälly myös se kuvaus minkälaisesta temperamentista puhutaan. Pelkkä sana ei kerro mitään.

Pitää paikkansa.
Temperamentti on määritelty näin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Temperamentti

Yleensä kai temperamenttisellä ihmisellä tarkoitetaan sellaista, joka on tunnereaktioillaan nopea ja näkyvä.

 

Itselleni ei tule edes mieleen, että voisin suuttua työpaikalla. En ole täällä sellaisella henkilökohtaisella intensiteetillä, että jaksaisin vaivautua suuttumaan.

Sanot, että on epäkohteliasta suuttua, jos sen näyttää väärin? Mikä sinusta on oikea tapa näyttää suuttumus, siten, ettei se ole epäkohteliasta. Mitä jos joku muu pitää epäkohteliaana jotakin muuta tapaa osoittaa suuttumuksensa kuin sinä?

Laki varmasti kieltää alasti juoksemisen työpaikalla, mikäli se ei ole juuri se oleellinen juttu oman työnsä hoitamisessa. Sensijaan suuttumista tuskin mikään laki kieltää. Esimerkkisi ei ole vertailukelpoinen.

Tunteiden purkaminen on löyhä termi? Miksi? Tunteita voi purkaa nauramalla, olemalla hiljaa, suuttumalla, itkemällä. Mitä löyhää siinä on?

Suuttuminen johtaa moneenkin hyvään asiaan. Se on täysin vähätelty ja väärinymmärretty tunne. Kun sinä suutut miehellesi siitä, että se jättää joka ikinen kerta kahvikuppinsa sinun kumisaappaaseesi vaikka olet ollut pyytämättä tekemään niin ja olette keskustelleet asiasta usein, miehesi tekee sen uudelleen ja uudelleen. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että se on tapa, johon hän ei kiinnitä huomiota. Kun saat kunnon pimahduksen asian tiimoilta, hän todennäköisesti muistaa sen vähän pidempään ja on motivoituneempi muuttamaan tapansa, koska ei halua sinun enää saavan samanlaista hermoromahdusta.

Miksi luulet, että lapsesi ärsyttävät sinua tahallaan? Siksi, että he katsovat miten pitkälle voivat mennä, että suutut? Se on harjoitusta elämää varten. Sitä on turvallista harjoitella kotona.
Suuttuminen on terveessä muodossaan rajojen asettamista ja ärsyyntymistä siitä, että joku ylittää rajan. Kun ärsytystä tulee tarpeeksi, tulee suuttumus.

Se, että sinä et suutu työpaikallasi, ei tarkoita sitä, että kukaan muu ei suuttuisi. Ja se oli esimerkki, jos pidät sitä huonona, voin keksiä miljoona muuta esimerkkiä, mutta se ei varmaan ole pointti tässä.

Suuttumisen purkaminen on epäkohteliasta, mikäli sen näyttää väärin, eli huonolla käyttäytymisellä. Eli lyöt toista, haukut tms. Ei suuttuminen kuten ilokaan ole laissa kielletty, mutta jotkut siitä tapahtuvat seuraukset ovat. Voit väännellä esimerkkejäni, mutta tilanne ei siitä muutu. Esimerkkini on vertailukelpoinen.

Puhuin tunteiden purkamisesta suutuumuksen yhteydessä, kuten sinäkin. Mielestäni se tuulettaminen ei nyt vain sovi aikuiseen käytökseen. Siitä joutuu aina pyytämään anteeksi, ilon osoituksista ei juurikaan, eli mikä on väärin?

Puolisosi ei lakkaa laittamasta kahvikuppiaan kumisaappaaseesi, koska suutut, vaan siksi, että ei halua loukata tunteitasi/ ei halua käydä läpi sitä ainaista riitaa/ ei halua tuottaa sinulle pahaa mieltä. Ei siis siksi, että suutut. Ainakaan terveessä parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa tällaiset tilanteet voi hoitaa toisinkin ja jos se kahvikupin laittaminen saappaaseen on niin pinttynyt tapa, että siitä on vaikea päästä eroon, voi se toinenkin ymmärtää tilannetta, parisuhteessa on aina vähintään kaksi ihmistä.

Lapset on eri asia, eikä lasten ja aikuisten käytöstä voi suoraan verrata toisiinsa. Lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ajatteluun ja tunteiden hallintaan. En ole missään vaiheessa väittänyt, että suuttuminen ei olisi tunne siinä missä muutkin tunteet.

 

Se, että sinä et suutu työpaikallasi, ei tarkoita sitä, että kukaan muu ei suuttuisi. Ja se oli esimerkki, jos pidät sitä huonona, voin keksiä miljoona muuta esimerkkiä, mutta se ei varmaan ole pointti tässä.

Suuttumisen purkaminen on epäkohteliasta, mikäli sen näyttää väärin, eli huonolla käyttäytymisellä. Eli lyöt toista, haukut tms. Ei suuttuminen kuten ilokaan ole laissa kielletty, mutta jotkut siitä tapahtuvat seuraukset ovat. Voit väännellä esimerkkejäni, mutta tilanne ei siitä muutu. Esimerkkini on vertailukelpoinen.

Puhuin tunteiden purkamisesta suutuumuksen yhteydessä, kuten sinäkin. Mielestäni se tuulettaminen ei nyt vain sovi aikuiseen käytökseen. Siitä joutuu aina pyytämään anteeksi, ilon osoituksista ei juurikaan, eli mikä on väärin?

Puolisosi ei lakkaa laittamasta kahvikuppiaan kumisaappaaseesi, koska suutut, vaan siksi, että ei halua loukata tunteitasi/ ei halua käydä läpi sitä ainaista riitaa/ ei halua tuottaa sinulle pahaa mieltä. Ei siis siksi, että suutut. Ainakaan terveessä parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa tällaiset tilanteet voi hoitaa toisinkin ja jos se kahvikupin laittaminen saappaaseen on niin pinttynyt tapa, että siitä on vaikea päästä eroon, voi se toinenkin ymmärtää tilannetta, parisuhteessa on aina vähintään kaksi ihmistä.

Lapset on eri asia, eikä lasten ja aikuisten käytöstä voi suoraan verrata toisiinsa. Lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ajatteluun ja tunteiden hallintaan. En ole missään vaiheessa väittänyt, että suuttuminen ei olisi tunne siinä missä muutkin tunteet.

Ei tunteiden näyttäminen kovaäänisesti tarkoita välttämättä huonoa käytöstä. Ei tarvitse haukkua tai nimitellä tai kirota tai olla epäkohtelias. Saati väkivaltainen.

Voihan vaikka huutaa eteisestä kovaäänisesti että osaapa olla erittäin ärsyttävää kun te kaikki jätätte kenkänne eteiseen niin ettei yli pääse kun sisään haluaisi tulla vaikka seinänvieressä on teline mihin ne voi nätisti asettaa.

 

Ei tunteiden näyttäminen kovaäänisesti tarkoita välttämättä huonoa käytöstä. Ei tarvitse haukkua tai nimitellä tai kirota tai olla epäkohtelias. Saati väkivaltainen.

Voihan vaikka huutaa eteisestä kovaäänisesti että osaapa olla erittäin ärsyttävää kun te kaikki jätätte kenkänne eteiseen niin ettei yli pääse kun sisään haluaisi tulla vaikka seinänvieressä on teline mihin ne voi nätisti asettaa.

en ole väittänytkään että suuttuminen on automaattisesti epäkohteliasta käyttäytymistä, olen sanonut, että silloin kun se purkaantuu epäkohteliaasti. Miksi niin kovasti haluatte, että väitän? Jos haluatte väitellä, että suuttumista ei tarvitse näyttää epäkohteliaasti, niin väitelkää jonkun kanssa, joka niin väittää.

 

en ole väittänytkään että suuttuminen on automaattisesti epäkohteliasta käyttäytymistä, olen sanonut, että silloin kun se purkaantuu epäkohteliaasti. Miksi niin kovasti haluatte, että väitän? Jos haluatte väitellä, että suuttumista ei tarvitse näyttää epäkohteliaasti, niin väitelkää jonkun kanssa, joka niin väittää.

Totta. Anteeksi.

 

Se, että sinä et suutu työpaikallasi, ei tarkoita sitä, että kukaan muu ei suuttuisi. Ja se oli esimerkki, jos pidät sitä huonona, voin keksiä miljoona muuta esimerkkiä, mutta se ei varmaan ole pointti tässä.

En sellaista ole väittänytkään, etteikö kukaan muu voisi suuttua. Sanoin, että minulle se vaihtoehto ei edes käynyt mielessä... En myöskään väittänyt tätä esimerkkiä huonoksi. Se oli ihan hyvä, että huomasin jättäneenin jotakin huomiotta. On kuitenkin oleellista, että työelämä on melko erilaista kuin vapaa- aika, eikä niissä päde samat säännöt.

Suuttumisen purkaminen on epäkohteliasta, mikäli sen näyttää väärin, eli huonolla käyttäytymisellä. Eli lyöt toista, haukut tms. Ei suuttuminen kuten ilokaan ole laissa kielletty, mutta jotkut siitä tapahtuvat seuraukset ovat. Voit väännellä esimerkkejäni, mutta tilanne ei siitä muutu. Esimerkkini on vertailukelpoinen.

En liitä suuttumista myöskään väkivaltaisuuteen tai varsinaisesti haukkumiseen. Sinällään olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki meistä on joskus totaalisia kusipäitä, joten miksi sitä ei saisi sanoa?
Esimerkkisi ei ollut millään tasolla vertailukelpoinen, vaan se oli huono. En yrittänyt väänellä sitä mitenkään. Ikävää, että yrität väittää jotain sellaista, joka ei pidä paikkaansa.

Puhuin tunteiden purkamisesta suutuumuksen yhteydessä, kuten sinäkin. Mielestäni se tuulettaminen ei nyt vain sovi aikuiseen käytökseen. Siitä joutuu aina pyytämään anteeksi, ilon osoituksista ei juurikaan, eli mikä on väärin?

Mitä vikaa on anteeksi pyytämisessä? Meistä kaikki erehtyy ja tekee virheitä, niistä pitää osata pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hyvä asia. Miksi sinä koet erehtymisen, sen ymmärtämisen ja anteeksi pyytämisen huonona? Ja miksi ihmeessä suuttuminen tai tunteiden tuulettaminen ei sovi aikuiseen käytökseen? Luuletko, että aikuiset ovat tunteettomia vai eikö heillä ole oikeutta ilmaista tunteitaan? Sanoisin, että saatat sairastuttaa itsesi pahanpäiväisesti kieltämällä itseltäsi ja muilta inhimilliset tunteet sekä eväät oikeuden niiden purkamiseen.

Puolisosi ei lakkaa laittamasta kahvikuppiaan kumisaappaaseesi, koska suutut, vaan siksi, että ei halua loukata tunteitasi/ ei halua käydä läpi sitä ainaista riitaa/ ei halua tuottaa sinulle pahaa mieltä. Ei siis siksi, että suutut. Ainakaan terveessä parisuhteessa. Terveessä parisuhteessa tällaiset tilanteet voi hoitaa toisinkin ja jos se kahvikupin laittaminen saappaaseen on niin pinttynyt tapa, että siitä on vaikea päästä eroon, voi se toinenkin ymmärtää tilannetta, parisuhteessa on aina vähintään kaksi ihmistä.

Jos puoliso lakkaisi toimintansa siksi, ettei halua pahoittaa toisen osapuolen mieltä, niin silloinhan pelkkä keskustelu olisi aiheuttanut halutun lopputuloksen. Se on totta, että hän muuttaa toimintaansa siksi, ettei halua sinun flippaavan enää samasta asiasta. Olet osoittanut, että sinun kipupisteesi on nyt saavutettu.
Mutta hienoa, että sinun terveessä parisuhteessasi jaksat ymmärtää toisen ihmisen raivostuttavaa tapaa, joka haittaa sinun elämääsi, loputtomiin. Minä en, enkä edes koe, että parisuhteeni olisi sen takia epäterve.

Lapset on eri asia, eikä lasten ja aikuisten käytöstä voi suoraan verrata toisiinsa. Lasten aivot eivät ole vielä kehittyneet ajatteluun ja tunteiden hallintaan. En ole missään vaiheessa väittänyt, että suuttuminen ei olisi tunne siinä missä muutkin tunteet.

Et ole väittänyt, ettäkö suuttuminen olisi tunne muiden joukossa. Haluat vain evätä sen tunteen näyttämisen puolisoltasi, koska sinusta se ei ole tervettä eikä aikuismaista.
Me olemme ihmisiä. Meillä jokaisella on oma ratkeamispisteemme. Se napsahtaa ennemmin tai myöhemmin ja se on ihan ok. Ei siitä tarvitse kokea syyllisyyttä eikä syyllistää muita.
Mutta kerro toki, miten suuttumuksen voi näyttää olematta jollakin tasolla epäkohtelias? Tai pahoittamatta toisen mieltä?

 

En sellaista ole väittänytkään, etteikö kukaan muu voisi suuttua. Sanoin, että minulle se vaihtoehto ei edes käynyt mielessä... En myöskään väittänyt tätä esimerkkiä huonoksi. Se oli ihan hyvä, että huomasin jättäneenin jotakin huomiotta. On kuitenkin oleellista, että työelämä on melko erilaista kuin vapaa- aika, eikä niissä päde samat säännöt.



En liitä suuttumista myöskään väkivaltaisuuteen tai varsinaisesti haukkumiseen. Sinällään olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki meistä on joskus totaalisia kusipäitä, joten miksi sitä ei saisi sanoa?
Esimerkkisi ei ollut millään tasolla vertailukelpoinen, vaan se oli huono. En yrittänyt väänellä sitä mitenkään. Ikävää, että yrität väittää jotain sellaista, joka ei pidä paikkaansa.



Mitä vikaa on anteeksi pyytämisessä? Meistä kaikki erehtyy ja tekee virheitä, niistä pitää osata pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen on hyvä asia. Miksi sinä koet erehtymisen, sen ymmärtämisen ja anteeksi pyytämisen huonona? Ja miksi ihmeessä suuttuminen tai tunteiden tuulettaminen ei sovi aikuiseen käytökseen? Luuletko, että aikuiset ovat tunteettomia vai eikö heillä ole oikeutta ilmaista tunteitaan? Sanoisin, että saatat sairastuttaa itsesi pahanpäiväisesti kieltämällä itseltäsi ja muilta inhimilliset tunteet sekä eväät oikeuden niiden purkamiseen.



Jos puoliso lakkaisi toimintansa siksi, ettei halua pahoittaa toisen osapuolen mieltä, niin silloinhan pelkkä keskustelu olisi aiheuttanut halutun lopputuloksen. Se on totta, että hän muuttaa toimintaansa siksi, ettei halua sinun flippaavan enää samasta asiasta. Olet osoittanut, että sinun kipupisteesi on nyt saavutettu.
Mutta hienoa, että sinun terveessä parisuhteessasi jaksat ymmärtää toisen ihmisen raivostuttavaa tapaa, joka haittaa sinun elämääsi, loputtomiin. Minä en, enkä edes koe, että parisuhteeni olisi sen takia epäterve.



Et ole väittänyt, ettäkö suuttuminen olisi tunne muiden joukossa. Haluat vain evätä sen tunteen näyttämisen puolisoltasi, koska sinusta se ei ole tervettä eikä aikuismaista.
Me olemme ihmisiä. Meillä jokaisella on oma ratkeamispisteemme. Se napsahtaa ennemmin tai myöhemmin ja se on ihan ok. Ei siitä tarvitse kokea syyllisyyttä eikä syyllistää muita.
Mutta kerro toki, miten suuttumuksen voi näyttää olematta jollakin tasolla epäkohtelias? Tai pahoittamatta toisen mieltä?

Meneepä pitkäksi. Anteeksipyytämisessä ei tietenkään ole mitään vikaa, en todellakaan tarkoittanut sitä. Mutta pitäisikö epäkohtelias käytös sallia, koska aina voi pyytää anteeksi jälkeenpäin? Suuttuminen nyt tuppaa menemään epäedukkaaseen ulosantiin, ja sellaista käytöstä vaikka vittumaisuutta pitää pyytää anteeksi, ainakin yleensä. Jos jotain käytöstä pitää pyytää anteeksi, onko käytös oikein?

Esimerkkiä ei voi verrata niin, että ilon tuoma tunne -> käytös -> rikos. Suuttuminen -> ei käytöstä -> ei rikosta. Koska mielestäni puhumme kokoajan tunteiden aiheuttamasta käytöksestä, emme itse tunteista. Sano toki, jos olen väärässä.

Luulenko, että aikuisilla ei ole tunteita? No mitäpä luulisit? Ja ei, heillä ei ole oikeutta ilmaista tunteitaan, silloin kun se satuttaa toista. Toisen satuttaminen ei ole milloinkaan hyväksyttävää. Siksi täytyy pyytää anteeksi.

Niin, näkisin, että parisuhteessa toisen raivostuttavaa käytöstä on kestettävä, (tiettyyn pisteeseen) jos se ei muutu, mutta se ei muutu suuttumalla, eikä se tarkoita, ettei sille pitäisi tehdä mitään. Mielestäni on siis muitakin keinoja kuin suuttuminen ja ne ovat parempia. Jos käytöksen saa muutettua positiivisella vahvistamisella tms., on se pitkällä juoksulla kestävämpää ja liimaa ihmiset tiukemmin yhteen. Viha ja suuttumus aiheuttaa aina epävarmuutta.

Ja ei, en halua evätä yhtään mitään keltään. Sanon, että suuttumus on turhaa. Se on eri asia. Sanon, että suuttumuksesta aiheutuva huono käytös ei ole hyväksyttävää, mutta se ei poista automaattisesti sitä ymmärrystä, että jokainen ihminen suuttuu joskus.

Jos suuttuu ja haluaa olla kohtelias, voi vaikka sanoa, että käytöksesi suututtaa minua, ei sitä suuttumusta tarvitse heti sen toisen niskaan purkaa. Mielestäni aikuinen ihminen on itse vastuussa tunteistaan ja niistä seuraavasta käytöksestään. Ei ole sen toisen vika, että kahvikuppi kumisaappaassa suututaa sinua. Sinun tunteesi on sinun vastuullasi, ei sen toisen. Vaikka miten sen toisen käytös aiheuttaisikin sen suuttumuksesi.

 

Ap on oikeassa. Sanaa käytetään väärin ellei sen käyttöön sisälly myös se kuvaus minkälaisesta temperamentista puhutaan. Pelkkä sana ei kerro mitään.

Oliko tuo jollekin liikaa, kun katosit täältä?

 

Jatkakaa ihmeessä