Tekisittekö potilasvahinkoilmoituksen tässä tapauksessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaa

Vieras
En jaksa kauheen pitkästi selostaa mutta suurinpiirtein tämmösestä on kyse:

Lapsemme on ollut jo vuosia erittäin vaikea hoidettava ja todella vaativa lapsi. Erityisesti kodin ulkopuolella käytös ollut kamalaa mutta pikkuhiljaa kotonakin alko olemaan suuria vaikeuksia lapsen hoidossa (aggressiivinen, impulsiivinen jne). Kun lapsi oli 3-vuotias, pyysin saada hänet psykologin arvioitavaksi koska olimme neuvottomia ja turhautuneita ja ennen kaikkea huolestuneita lapsesta. Psykologi totesi puolen tunnin tarkkailun jälkeen, ettei pojassa mitään vikaa ole.

Ongelmat jatkuivat ja jokaisessa hoitopaikassa oli vaikeuksia lapsen kanssa. Puhuin asiasta neuvolasta ja toivoin saavani apua tilanteeseen ja halusin saada lapsen tarkempiin tutkimuksiin. Mitään ei tapahtunut.

Vihdoin tuli se päivä jolloin lapsi tuumas, että tappaa itsensä. Vaadin saada lapsen perheneuvolaan johon pääsikin. Siellä psykologi "tutki" lasta ja sos.työntekijä haastatteli meitä vanhempia. Muistan kun kysyin psykologilta, että mitä sanon lapselle kun tämä uhkaa tappaa itsensä ja vastaus oli, että "lapsi hakee vain huomiota, ei tässä tilanteessa tarvi olla huolissaan." Psykologin mielestä lapsen ongelmat johtuivat hänen lahjakkudesta ja älykkykydestä joka hänen mielestä aiheutti lapsessa turhautumista. Tutkimukset olivat siinä ja taas oltiin tyhjän päällä.

Tilanne paheni edelleen kunnes vihdoin, 2 vuotta myöhemmin lapsi pääsi minun vaatimuksesta tutkimusjaksolle sairaalaan ja diagnoosina keskivaikea masennus.

Nyt kysymys kuuluu, onko mitään järkeä tehdä potilasvahinko ilmoitus? Itse olen todella katkera kun tuo perheneuvolan psykologi ei sitä masennusta "bongannut" vaikka silloin jo lapsella oli noita itsetuhopuheita :( Hän vaan sokeasti ajatteli, että lapsen ongelmat johtuvat hänen poikkeuksellisesta (?) älykkyydestä. Kuitenkin 2 vuotta myöhemmin eri psykologi omilla tutkimuksillaan totes tuon masennuksen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tietysti teet. Ja ens kerralla meet sitten suoraan yksityiselle, jos kunnallisella ei saa asianmukaista apua.

Niin. Se on aina hyvä sanoa mitä ois kannattanu tehdä :( Me vaan uskottiin ammattilaisia. Tottakai jos oltais tiedetty silloin mitä tiedetään NYT niin oltais todella toimittu toisin :'(

 
En tekisi. Ihan normaalia että tuollainen käytös kuitataan huomionhaulla, erittäin harvalla lapsella on varsinainen masennus. Enkä tiedä saisitteko tuosta edes mitään korvausta, kun ei se varsinaisesti täytä kriteerejä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No ehkäpä se masennus ei ollut havaittavissa 3 vuotiaalla :o

Ei varmasti sillon ollutkaan. Mutta lapsi oli 7-vuotias kun alko käymään perheneuvolassa ja tuolloin puhui niitä tappamisjuttuja. Tuosta 2 vuotta myöhemmin diagnosoitiin masennus lastenpsykiatrisella osastolla.

Eli lähinnä mä mietin sitä, että eikö tuon perheneuvolan psykologin olisi tuolloin pitäny huomata masennus kun lapsi oli 7-vuotias? Ei hän edes tehnyt tunne-elämän kartoitusta (vai mikä se onkaan) vaan testas pelkästään lapsen ÄLYKKYYTTÄ.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
en tekisi. Masennus ei ole yhtä kuin "tapan itseni". Elikä siis masennusta ei ole noin helppo diagnosoida. Olen kyllä hyvin skeptinen lasten masennusdiagnooseista...

Et olisi jos näkisit tämän lapsen :( Miksi olet skeptinen?

 
tee ihmeessä. saat ainakin vastauksen siihen miten olisi tullut menetllä ja olisiko ollut estettävissä. potilasvahinkolaki koskee ihan kaikkia ja se on jokaisen oikeus. ja jos huolesuttaa reaktiot niin tiedoki että pvk ei määrää mitään kurinpidollisia toimenpiteitä esim ammattioikeuksien rajoittamista. mutta toki ao henkilöt joutuvat ottamaan kantaa tekemisiinsä ja myös oppivat jatkossa toimimaan toisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hanne:
En tekisi. Ihan normaalia että tuollainen käytös kuitataan huomionhaulla, erittäin harvalla lapsella on varsinainen masennus. Enkä tiedä saisitteko tuosta edes mitään korvausta, kun ei se varsinaisesti täytä kriteerejä.

No lapsella itseasiassa on lähes kaikki masennuksen oireet ja oli silloin 7-vuotiaanakin. Ja kun ongelmat aina vaan paheni ja paheni niin minun mielestä tuolloin olisi kuulunut laittaa edes eteenpäin? En tiedä, kauhean pettynyt olen.

 
Oletko miettinyt itseäs vanhempana? Masennus lapsella voi hyvin usein johtua siitä että lapsi on kokenut hylkäämistä, ei saa näyttää tunteitaan, vanhempi ei ole turvallinen tms. :(
 
Mitähän mahtaa psykologian kirjoittamissa papereissa lukea? Toisinaan lääkäri sanoo yhtä ja kirjoittaa muistiin toista. Voisit ihan aluksi pyytää tulosteet ko. psykologin lausunnoista ihan muuten vaan. Jos lähdet soitellen sotahan, saattaavat lausunnotkin siinä vaivihkaa muuttua.

Meillä oli kunnan terapeutin kanssa vastaavia ongelmia. Soitin ykstyisille ja selvitin, miten pääsemme tutkimuksiin tämän kunnallisen "päättäjän" ohitse. Pyysin elton lausunnon tk:n palaveriin ja yhteys suoraan omalääkäriin ja kunnan johtavaan lääkäriin. Kävi ilmi, että samainen henkilö oli toiminut muidenkin osalta huolimattomasti.

On siis mahdollista, että teilläkin psykologi tekee virheitä muutoinkin. Rahaa on kunnissa niukalti, siksi tutkimuksiin pääsyä rajataan. Vaikea on jälkeen päin sanoa, oliko masennus jo tuolloin, vain kehittyikö se myöhemmin. Mutta virhe on ehkä tapahtunut siinä, että ei ole tehty kunnollisia tutkimuksia. Mutta itse aloittaisin siis pyytämällä lausunnot itselleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hanne:
En tekisi. Ihan normaalia että tuollainen käytös kuitataan huomionhaulla, erittäin harvalla lapsella on varsinainen masennus. Enkä tiedä saisitteko tuosta edes mitään korvausta, kun ei se varsinaisesti täytä kriteerejä.

No lapsella itseasiassa on lähes kaikki masennuksen oireet ja oli silloin 7-vuotiaanakin. Ja kun ongelmat aina vaan paheni ja paheni niin minun mielestä tuolloin olisi kuulunut laittaa edes eteenpäin? En tiedä, kauhean pettynyt olen.

No tervetuloa todellisuuteen, mielenterveydenhoito on tässä maassa huonoa. Moni aikuinen, ihan oikeasti masentunutkaan, ei saa tarvitsemaansa hoitoa vaikka hädän todella lääkärikin näkisi. Lapsen hätä taas ei ole niin selvä, koska lapsilla tuollainen käytös voi selittyä niin monella muulla asialla. Itsekin suhtaudun todella skeptisesti lasten masennusdiagnooseihin, koska ne eivät vaan minun mielestäni voi millään mittapuulla olla samanlaisia kuin aikuisen masennus, siksi mielestäni lapsien masennuksesta ei tulisi käyttää sanaa masennus. Kuinka moni ekaluokkalainen oikeasti osaisi riistää hengen itseltään? Mistä ylipäänsä lapset ovat masentuneita? Miksi he menettävät elämänhalunsa? Lapsena oleminen on elämän stressivapainta ja helpointa vaihetta, mistä ihmeestä he voivat masentua? (ymmärrän toki jos taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe tms.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Oletko miettinyt itseäs vanhempana? Masennus lapsella voi hyvin usein johtua siitä että lapsi on kokenut hylkäämistä, ei saa näyttää tunteitaan, vanhempi ei ole turvallinen tms. :(

Joo kiitos, olen miettinyt.

 
En osaa sanoa, hankala juttu.
Mutta masennuksen voi havaita jo 3-vuotiaana, vauvakin voi olla masentunut ja se voidaan havaita.
Ja valitettavasti lapsetkin ovat itsetuhoisia, siitä ei vain puhuta.

Jaksamisia teille ap, koko perheelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Oletko miettinyt itseäs vanhempana? Masennus lapsella voi hyvin usein johtua siitä että lapsi on kokenut hylkäämistä, ei saa näyttää tunteitaan, vanhempi ei ole turvallinen tms. :(

Joo kiitos, olen miettinyt.

No ole hyvä? En nyt sinua syyttänyt mistään.
 

No tervetuloa todellisuuteen, mielenterveydenhoito on tässä maassa huonoa. Moni aikuinen, ihan oikeasti masentunutkaan, ei saa tarvitsemaansa hoitoa vaikka hädän todella lääkärikin näkisi. Lapsen hätä taas ei ole niin selvä, koska lapsilla tuollainen käytös voi selittyä niin monella muulla asialla. Itsekin suhtaudun todella skeptisesti lasten masennusdiagnooseihin, koska ne eivät vaan minun mielestäni voi millään mittapuulla olla samanlaisia kuin aikuisen masennus, siksi mielestäni lapsien masennuksesta ei tulisi käyttää sanaa masennus. Kuinka moni ekaluokkalainen oikeasti osaisi riistää hengen itseltään? Mistä ylipäänsä lapset ovat masentuneita? Miksi he menettävät elämänhalunsa? Lapsena oleminen on elämän stressivapainta ja helpointa vaihetta, mistä ihmeestä he voivat masentua? (ymmärrän toki jos taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeperhe tms.)[/quote]

No kuules hanne, selvästikään et tiedä LAPSEN masennuksesta yhtään mitään. Niinhän se on, että lapsuuden PITÄIS olla elämän stressivapainta aikaa. Miksi lapset menettävät elämänhalunsa? Syitä voi olla vaikka mitä. Lapsen tunne-elämä kehittyy 2-3-vuotiaana ja tuolloin sattuneet traumat/tapahtumat voivat vaikuttaa todella ratkaisevasti. Ja eikö muka ekaluokkalainen osaa riistää itseltään hengen? No, meidän lapsi ainaki totes kylmän viileästi, että hyppää auton alle. Toki lasten itsemurhat on todella harvinaisia mutta turhaan sanot, etteikö ne muka sen osais.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Oletko miettinyt itseäs vanhempana? Masennus lapsella voi hyvin usein johtua siitä että lapsi on kokenut hylkäämistä, ei saa näyttää tunteitaan, vanhempi ei ole turvallinen tms. :(

Joo kiitos, olen miettinyt.

No ole hyvä? En nyt sinua syyttänyt mistään.

Joo, en ehkä osannut lukea tuota sun viestiä oikeen. Sitä kun syyttää ja ruotii itseään (olisko jotain pitäny tehdä toisin, mitä mä oon tehny väärin, miksi en vaatinut parempia tutkimuksia jne) niin herkästi kokee toistenkin sanomiset syyllistämisenä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja liisa lapamato:
En osaa sanoa, hankala juttu.
Mutta masennuksen voi havaita jo 3-vuotiaana, vauvakin voi olla masentunut ja se voidaan havaita.
Ja valitettavasti lapsetkin ovat itsetuhoisia, siitä ei vain puhuta.

Jaksamisia teille ap, koko perheelle.

Kiitos kovasti. Tämä on kyllä todella raskasta aikaa. Toivon todella, että elämä helpottuu joskus :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No kuules hanne, selvästikään et tiedä LAPSEN masennuksesta yhtään mitään. Niinhän se on, että lapsuuden PITÄIS olla elämän stressivapainta aikaa. Miksi lapset menettävät elämänhalunsa? Syitä voi olla vaikka mitä. Lapsen tunne-elämä kehittyy 2-3-vuotiaana ja tuolloin sattuneet traumat/tapahtumat voivat vaikuttaa todella ratkaisevasti. Ja eikö muka ekaluokkalainen osaa riistää itseltään hengen? No, meidän lapsi ainaki totes kylmän viileästi, että hyppää auton alle. Toki lasten itsemurhat on todella harvinaisia mutta turhaan sanot, etteikö ne muka sen osais.

Ei, en tiedäkään, koska väitän ettei sellaista ole sellaisessa mittakaavassa, että siitä voitaisiin käyttää samaa sanaa kuin aikuisen masennuksesta. Jos lapsesi toteaa että hän hyppää auton alle, mikä on todennäköisyys että hän hyppäisi? Nolla? Jos henkilö puhuu kokoajan itsemurhasta, hän hyvin epätodennäköisesti kuitenkaan päätyy sitä tekemään. Eri asia jos kuvioissa on lääkkeet, mutta lapsilla nyt niitä ei ole. Ikävää, että jostain syystä lapsesi on tuonikäisenä jo masentunut ja itsetuhoinen, nuo tendessit pysyvät usein ihmisellä hautaan asti, joskus pahempana ja joskus helpompana, mutta eivät ne koskaan pois mene. Joku syy tuolle masennukselle pitää selvittää, ei sitä muuten saa edes helpotettua millään konstilla. Mutta ei, en tekisi potilasvahinkoilmoitusta, koska mitään vahinkoa ei ole sattunut. Diagnoosin tekemiseen vaan tarvitaan usein muutama lääkäri ja yritys.
 

Yhteistyössä