Tekisitkö lapsen masentuneen miehen kanssa?

["sirkka"]

Miehelläni on joku masennus, on ollut jo vuoden lievänä ja nyt pahempi. Lääkkeet eivät auta, niitä taas vaihdellaan. On sairaslomalla, käy terapiassa ja nukkuu useimmiten 12 asti, ei tee kotitöitä ja vain on (katsoo tv:tä, saattaa käväistä ulkona). Meillä oli vauvaprojekti eli toisen lapsen hankinta aluillaan masennuksen tullessa. Keskeytettiin se miehen masennuksen ja omien työkiireidenikin vuoksi. Nyt kuitenkin alkaa ikä painaa (täytän 37!). En tiedä tulenko enää edes raskaaksi. Uskaltaisitko itse tehdä masentuneen miehen kanssa lasta? Pyöritän nytkin itse meidän arjen ja kyllä, toistaiseksi ainakin jaksan.

Mitä masennuslääkkeet vaikuttavat siittiöihin, onko lapsella suuremmat vammaisuusriskit tms.?

 

["mimmi"]

En tekis. Olis liian rankkaa jos mies ei paraniskaan. Lääkkeiden vaikutuksesta en tiedä.

 

[öömq]

Jos lapsen hankinta olisi yhteinen päätös en näkisi estettä sille. Tottakai varmasti asiasta keskusteltaisiin myös siitä näkökulmasta että mistä saadaa apua taimiten elämää järjestetään siinä tilanteessa kun arjen pyörittäminen tutuisi haasteelliselta.

 

[öömq]

Lääkeiden vaikutuksista ja muutenkin lapsitoiveista keskustelisin myös hoitavan lääkärin/tahon kanssa.

 

[ei lisää]

No en tietenkään tekisi. Kyllä mä näen asian niin, että kun yhtä perhettä ollaan, niin kaikki osallistuvat kotitöihin ja muuhun touhuun ihan tasavertaisesti, eikä niin että yksi makaa perse homeessa sohvalla tai nukkuu muun ajan. Sitä paitsi arki useamman lapsen kanssa on aika paljon kuluttavampaa kuin yhden kanssa, eli vaikka tähän asti olet jaksanut hyvin, tilanne voi muuttua kun tulee uusi huollettava perheenjäsen mukaan kuvioihin. Etkö ollenkaan mieti, millainen esimerkki lapsille tuollainen isä on? Ei osallistu mihinkään ja jota mikään ei kiinnosta. Minä en kyllä tietentahtoen tuohon tilanteeseen altistaisi yhtään lasta lisää. Joo, rankkaa tekstiä on, mutta näin asiaa ajattelen.

 

[Ei muistella pahalla]

En ikinä.

 

[vieras*]

En. Korkeintaan siinä tilanteessa, kun masennus olisi ollut hyvän aikaa poissa tai kurissa esimerkiksi lääkityksellä, niin että puoliso pärjäisi elämässä ihan normaalisti. Kokemuksesta tiedän, että lapsi kärsii vanhemman masennuksesta. Mulla se hoitamatonta masennusta poteva vanhempi oli kotona lapsia hoitava äiti, ja ehkä tilanne olisi helpompi, jos se "päähoitaja" olisi terve, mutta en haluaisi ottaa riskiä. Uusi elämäntilanne saattaa pahentaa miehen masennusta ja on riski, että sulle puhkeaa synnytyksenjälkeinen masennus. Tai että vauva on hurjan itkuinen koliikkivauva, ja tilanteessa olisi raskasta jaksaa yksin. Siinä vaiheessa kun ei ole moneen viikkoon nukkunut tuntia enempää kerralla, kämppä on kaaoksen vallassa ja käsivarret on maitohapoilla vauvan jatkuvasta kantamisesta ja hytkyttämisestä, voi nousta pikkasen vihan ja katkeruuden tunteita sohvalla makaavaa puolisoa kohtaan, vaikka se makaaminen johtuukin sairaudesta.

 

[täällä]

Jos sinä haluat tosissasi toisen lapsen ja olisit valmis hoitamaan sen vaikka yksin, niin sitten kannattaa hankkia se lapsi, ettei jää harmittamaan loppuiäksi. Meillä on vain yksi lapsi ja nyt kun hän on jo nelivuotias ja minä liian vanha saamaan enää lapsia, minua on alkanut harmittamaan kun hänellä ei ole sisarusta. Olisin myös mielelläni hoitanut toista vauvaa ja olisin varmaan myös jaksanut sen ihan hyvin, niin kuin tuon esikoisenkin. Miehelläni oli lapsen vauva-aikana pitkä työttömyys ja masennusta sen takia ja nyt on matkatöissä eli viikot pois ja viikonloput nukkuu puoleen päivään. Minä hoidin ja hoidan paljolti lapsen yksin. Loma-aikoina oikeastaan vaan päästään tasavertaiseen lapsen hoitoon. Jos tuossa olisi toinen pienempi, elämä olisi varmasti paljon rankempaa, mutta kasvaahan se lapsi.

 

[nevernever]

En tekisi missään nimessä. Lapsen syntymä on kuitenkin iso muutos ja masentuneelle ne muutokset on mitä on. Vaikka olisi iloinen ja odotettu asia, voi reaktio lopulta olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Masennus ei mene ohi hetkessä ja sen uusiutumisriski on olemassa pitkään.

En tiedä minkäikäinen teidän lapsenne on, mutta hänkin vaatii hoitoa, huolenpitoa, kasvatusta, huomiota ja samaan aikaan pitäisi hoitaa vauvaa joka valvottaa öisin. Tähän lisäksi mies, joka saattaisi ahdistua vain lisää kaikesta vastuusta, univelasta, metelistä, omasta kunnostaan, taloudesta, parisuhteesta ja miljoonasta muusta asiasta. Kyllä mä keskittyisin nyt vaan siihen yhteen lapseen ja mieheen sekä itseeni.

 

[raskasta]

meillä raskaus ja vauvan syntymä laukaisi miehen masenuksen uudelleen. terapiat ja lääkkeet ja juuri tuo nukkuminen päivät ja valvominen yöt ja kotitöiden sun muiden asioiden hoitamisen hankaluus uuvuttaa viererssäkin olijan. Parisuhden päin metsää ja kaikki yhtä syyllisyys ja väärinymmärryksien mylläkkää. Lapsi on ihana ja rakas kummallekin, mutta vauva-aika oli hirvittävän raskasta. puhuttu siitä jälestäpäin ja mies ei ymmärrä mikä siinä niin raskasta oli. seksielämäkin on lopahtanut kokonaan. itseäni itkettää tuontuosta. kaipaan syliä ja turvallista miehen olkapäätä. pari kertaa olen käynyt kriisiterapiassa kun omat voimat ovat loppuneet. ... jotenkin sitä jaksaa, mikäli rakkautta on edes jonkin verran. toista lasta en enää tähän tekisi, vaikka haluaisin.

 

["Heidi"]

En haluaisi ehdointahdoin joutua 'yksinhuoltajaksi'. Yhden lapsen hoitaminen on vielä helppoa yksin, mutta kun molemmat valvottavat öisin, niin kyllä siinä kahta aikuista tarvitaan. Mutta ehkä itse tiedät jaksamisesi rajat. Minä en jaksaisi.