Tekikö omat vanhempasi virheitä joita itse et ikinä tekisi?

Äiti perusti uusperheen, sitä en omalle lapselleni tekisi. Kasvattelenpa sitten lapsen yksin

 

Kumma silti melkein täysjärkinen olen näin aikuisena vaikka vaikuttaahan nuo edelleen

Voin yhtyä tähän...

 

Voinkertoa. että vanhempani eivät tehneet mitään muuta kuin niitä virheitä joista olen välttänyt ja aionkin välttää itse..ja se on helppoa..

 

Kaikkihan tekevät virheitä, mutta omien vanhempieni virheitä ei tule mieleen, joten ne on mahtaneet olla pieniä.

Jos pystyisin lähellekään samaan, niin olisin tyytyväinen.

Jopa eron nuo hoitivat hienosti. Ja vaikka en nyt osaa ajatella, että sellaista koskaan tarvitsisi miettiä, niin jos kuitenkin joskus tarvitsee, toivon että pystyn silloinkin samaan.

Kyllä ne on parhaat vanhemmat, mitä mulla ikinä on ollu :heart:

 

Oi kyllä. Joskus mietin ihan vakavasti että tekikö ne ikinä mitään "oikein". Näin aluksi voin vannoa etten koskaan lastani hakkaa, vedä perseitä hänen edesään, ala kertomaan seksielämästäni taikka ole välinpitämätön. Kaikkea sitä voi oppia - niin että ei taatusti tule tekemään niinkuin "vanhemmat".

 

Fyysinen kuritus, äiti aina töissä tai opiskeli. Omaani en kurita ruumiillisesti ja haluan olla saatavilla lapselle.

 

molemmat vanhemmat alkoholisteja...

Meidän perheessä ei viinaa käytetä, paitsi saunan jälkeen saatan ottaa yhden oluen ja sekin ykköstä, tai jos otan niin ehdottomasti lapset joka kerta hoitoon. Mies ei juo ollenkaan.

Mun vanhemmat teki sen verran pahoja virheitä etten ole äitini kanssa ollut väleissä enää 5-vuoteen ja isäni on kuollut.
Mun lapset jos katkaisisi aikuisena välit muhun niin voisin todella ruveta miettimään mikä meni vikaan, mutta toivottavasti sitä päivää ei tule koskaan.

 

Joo,en jois itseäni hengiltä niinkuin isäni teki! |O

 

juu teki. en tee samoja, en ainakaan niitä pahimpia..en ikinä tai saan kuolla siihen paikkaan..riittää kun kmmie olen kärsinyt.. ei miun lapset.. siks ei mennä mummolle edes yökylään..ei ikinä..

 

Tekikö omat vanhempasi virheitä joita itse et ikinä tekisi?

Jep. Ne hankki mulle 3 sisarusta.

Meillä ei ikinä puhuttu tunteista, vihaa ei saanut näyttää mutta ei myöskää rakkautta näytetty, siinä yritän tehdä itse toisin.

Meillä tää oli kanssa erittäin aktiivisesti käytetty tapa: vaikene tai - niin, en tiennyt mitä. Fiksuna osasinkin vaieta ja pistää mieleeni kaikenlaista, mitä näytti tapahtuvan. On vanhempieni liitosta kyllä jäänyt minulle yksi hyvä malli mieleen: se miten saadaan avioliitto kestämään vuosikymmeniä.

 

Meillä ei puhuttu mistään arkaluontoisesta tai syvällisemmästä ikinä. Kuukautiseni alkoivat aikaisin, eikä niistäkään oltu puhuttu äidin kanssa mitään. Viikkorahoillani ostin sitten siteitä kun en äidiltäni kehtanut pyytää.

Aloitin vakituisen seurustelun aikaisin kolme vuotta vanhemman pojan kanssa, eikä taaskaan mitään keskustelua (ei edes yritetty, murkkuikäisen kanssa on tietysti hankala keskustella) seksielämästä ja "liian vakavasta" seurustelusta liian aikaisin. Saimme viettää kaikki yöt yhdessä jo 16-vuotiaasta.

Itse aion olla enemmän Aikuinen murrosikäisille lapsilleni. Ja isäni alkoholin- ja lopulta pillereiden väärinkäyttö on ihan oma asiansa, mutta se nyt onkin itsestäänselvää että sellaiseen en sorru. Ja uskallan jättää mieheni ja lähteä lasten kanssa jos hän muuttuisi samanlaiseksi kuin isäni.

 

En muista aikaa omien vanhempieni kanssa (olin niin pieni) mutta tarina kertoo, että mut oli mm. unohdettu hakea hoidosta. Tätä ei tule ikinä tapahtumaan mun lapsille. Isovanhemmat, jotka meidät hoiti ja kasvatti vanhempien kuoleman jälkeen selvis mallikelpoisesti.

 

Jos alkaisin listaa väänätämään, olisin koneella vielä huomennakin. Eli teen aika monta asiaa toisin. Esimerkkinä asioita, joita lapseni eivät tule kohtaamaan ovat alkoholismi, sekakäyttö, väkivalta, äidin itsemurhayritykset, jatkuvat muutot, äidin lukuisat miehet yms.

 

Olen pitänyt omaa äitiäni hyvänä äitinä vaikka ei meilläkään olla oppikirjojen mukaan kasvettu. Tukkapöllyä ja piiskaa saanut enemmän ku tarpeeksi. Ja meillä ei myöskään rakkautta näytetty. Toimin omien lasten kohdalla eritavalla ja niin äitinikin, kyllä hän pusuttelee ja halii mun lapsia. Mutta me ei koskaan halata,se tuntuis jotenkin oudolta. Meiltä puuttui myös arjen yhdessäolo eli en esim. koskaan leiponut lapsena. Olen yrittänyt tehdä omien lasten kanssa juttuja mitä itse olen jäänyt kaipaamaan.

yksi asia harmittaa ja miehenikin on huomanut sen. Kun yleensä isovanhemmat vertailevat lapsenlapsiaan omiinsa, niin koskaan en saa kuulla positiivisia juttuja itsestäni. Aloinkin miettiä että onkohan lapsuuteni sittenkään ollut onnellinen..

 

Kyllä vain ja olen pyrkinyt erinlaiseen kasvatukseen. Välillä tulee tilanteita et huomaan tekeväni samoin ja yritän korjata heti tilanteen päinvastaiseen suuntaan. Kukaan vanhempihan ei ole täydellinen voipi olla et kun meidän lapset isoja heillä eri näkemys taas meidän tyylistämme. Itse en anna vanhemmilleni anteeksi heidän tekojaan sen verran katkera olen ja toivon ettei minulle ja lapsilleni käy samoin mutta koskaan ei tiedä mikä se tilanne on sitten kun omat ovat isoja ja ajattelevat oman näkemyksensä asioista.