Tekeekö masennuslääkkeiden käyttö huonomman ihmisen?

Siltä nyt tuntuu, kun pohdin omaa jaksamistani. Ahdistus valtaisa, ja tiedän avun olevan lähellä...

Mitä mieltä sinä olet?

 

Suomessa on aika paljon "huonompia" ihmisiä tuon perusteella - - eli ei tee huonompaa ihmistä vaan ehkä ennemminkin "paremman", kun haluaa hoitaa itsensä kuntoon. Oikeasti kannattaa hakea apua ja lääkitys on yksi keino siihen. Tsemppiä sinulle!

 

mun mielestä ei. mutta tiedän että joidenkin mielestä se tekee. Mun kaveri syö lääkkeitä ja kertoo avoimesti asiasta. sitten on saanu täyttä paskaa niskaansa eli tavallaan jotkut sanoo että on päästään viallinen ja voidaan alspet viedä etc...

 

mun mielestä ei. mutta tiedän että joidenkin mielestä se tekee. Mun kaveri syö lääkkeitä ja kertoo avoimesti asiasta. sitten on saanu täyttä paskaa niskaansa eli tavallaan jotkut sanoo että on päästään viallinen ja voidaan alspet viedä etc...

siis lapset...

 

Ei kun siis lääkkeiden käyttöhän just nimenomaan parantaa ihmistä, jos huonontaa niin on väärä läääkitys

Minusta on ihan hyvän merkki, jos tajuaa hoitaa itseään. Ei se sitä sairauttaan kukaan voi itse valita. Eihän se lääkkeiden syönti ihmisen tilannetta tee, se sairaus on jo olemassa siinä vaiheessa, se vaan pitää hoitaa.

 

Ei kun siis lääkkeiden käyttöhän just nimenomaan parantaa ihmistä, jos huonontaa niin on väärä läääkitys

Minusta on ihan hyvän merkki, jos tajuaa hoitaa itseään. Ei se sitä sairauttaan kukaan voi itse valita. Eihän se lääkkeiden syönti ihmisen tilannetta tee, se sairaus on jo olemassa siinä vaiheessa, se vaan pitää hoitaa.

peesi =)

 

Ei tee huonoa, vaan järkevän, omasta ja läheisten hyvinvoinnista vastuuta kantavan aikuisen. Lääke ei ole vastaus kaikkeen, ei avain onneen eikä yksinään ratkaisu mielenterveysongelmiin, mutta se auttaa tehvehtymään tai pysymää oireettomana.

Vastakysymys: tekeekö särkylääkkeen syöminen huonon ihmisen? Entä insuliinin pistäminen? Kipsattu jalka? Nämä kaikki olettaen, että hoitoa tarvitaan. Tosin kipsi jalassa ilman tarvetta ei sekään tee huonoa ihmistä vaan ihan vaan pöljän.

Eli, jos sinua ahdistaa, niin aloita hyvä ihminen lääkitys, joka sinulle on määrätty. Hae myös muuta apua: terapia, ulkoilu, ystävät, lepo, hyvä ruoka.. Voimia ja jaksamista!

 

mun mielestä ei. mutta tiedän että joidenkin mielestä se tekee. Mun kaveri syö lääkkeitä ja kertoo avoimesti asiasta. sitten on saanu täyttä paskaa niskaansa eli tavallaan jotkut sanoo että on päästään viallinen ja voidaan alspet viedä etc...

siis lapset...

Juuri tuota tarkoitan, eli ei kannata puhua avoimesti asiasta. Muutoin saattaa leimautua hulluksi. Kumma juttu, kun diabeteksestä, verenpaineesta yms. sairauksista ja lääkityksistä voi puhua leimautumatta, mutta jaksamisvaikeuksista ei. Anoreksia ja bulimiakin ovat ns. sallittavampia sairauksia, kuin esim. masennus tai paniikkihäiriö.

 

Mikä nyt milloinkin tekee muiden mielestä toisesta huonomman ihmisen... Jopa se ettei syötä lapsille aamulla puuroa voi olla jollekin huonomman ihmisen merkki. Ja toisilla nyt vain on tapana nostaa itsensä jollekin jalustalle. Ei masennus tai siihen lääkkeiden syöminen tee ihmisestä huonompaa. eIKÄ siitä syystä keneltäkään lapsia viedä. Asioiden pitää olla paljon enemmän solmussa kun siihen prosessiin ryhdytään.

Se että tunnustat itsellesi, että et jaksa ja tarvitset apua on hyvä asia. Mun mielestä osoittaa todella suurta rohkeutta! Hae apua. Äläkä missään nimessä kuuntele muiden idioottien mielipiteitä. Kerää ympärillesi mukava ja turvallinen ja ennenkaikkea ymmärtävä turvaverkko. Varmasti ( toivottavasti ) läheisistäsi sellainen löytyy. :hug:

 

Elämässämme on tapahtunut muutaman vuoden aikana niin paljon ei-niin-positiivisia asiaoita, ja olen vaan yrittänyt sinnitellä ja jaksaa hoitaa kodin, työn, perheen, elannon. Mies on oireillut lomautuksen takia rodella paljon, eikä hän suostu hakemaan apua. Nyt olen itse päättänyt hoitaa oman pääni kuntoon itseni ja perheehmme takia.

Ehkäpä kaipaan jonkinlaista potkua persiille, että jaksan siirtyä seuraavan askeleen eteenpäin .

 

Kaikille nuo ei vaan sovi. Minä olen kokeillut suurimman osan ja tulen niistä vaan tosi sairaaksi sivuoireiden takia. Miunulle myrkkyä. Kannattaa syödä jos on tarvetta ja auttavat

 

Kaikille nuo ei vaan sovi. Minä olen kokeillut suurimman osan ja tulen niistä vaan tosi sairaaksi sivuoireiden takia. Miunulle myrkkyä. Kannattaa syödä jos on tarvetta ja auttavat

Mistä olet saanut apua?

 

mun mielestä ei. mutta tiedän että joidenkin mielestä se tekee. Mun kaveri syö lääkkeitä ja kertoo avoimesti asiasta. sitten on saanu täyttä paskaa niskaansa eli tavallaan jotkut sanoo että on päästään viallinen ja voidaan alspet viedä etc...

siis lapset...

Juuri tuota tarkoitan, eli ei kannata puhua avoimesti asiasta. Muutoin saattaa leimautua hulluksi. Kumma juttu, kun diabeteksestä, verenpaineesta yms. sairauksista ja lääkityksistä voi puhua leimautumatta, mutta jaksamisvaikeuksista ei. Anoreksia ja bulimiakin ovat ns. sallittavampia sairauksia, kuin esim. masennus tai paniikkihäiriö.

Niin, vaikka ne ovat ihan yhtälailla psyykkisiä sairauksia pohjimmiltaan. Jännä juttu.

Ap:lle vastauksena, että lääkitys ei todellakan tee huonoa ihmistä, kokemuksesta tiedän että auttaa. Mutta olen samaa mieltä, että ei kannata puhua avoimesti, koska ennakkoluuloisia ihmisiä on niin paljon. Tulee turhaa leimautumista. Käsittämätöntä, mutta näin se vaan on. Mäkään en ole kellekään puhunut, paitsi miehelle ja äidille.

 

Yks kaveri sanoi kerran näin: "Ihan sama vaikka mä joutuisin loppuelämäni vetämään tämän yhden pillerin päivässä koko loppu elämäni ajan, että olisin onnellinen. Ennen lääkitystä se ei onnistunut." Ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Minä taas säälin niitä heikkoja, jotka eivät hae itsellensä apua.

 

Kaikille nuo ei vaan sovi. Minä olen kokeillut suurimman osan ja tulen niistä vaan tosi sairaaksi sivuoireiden takia. Miunulle myrkkyä. Kannattaa syödä jos on tarvetta ja auttavat

Millasia sivuoireita? AP:lle halit muutekseen

 

no ei tee huonompaa ihmistä,

 

Olen sinnitellyt tämän kanssa 5v eli nuorimman syntymästä lähtien. Välillä on parempia ja välillä huonompia aikoja. Pääsin psykoterapiaan kun lääkkeet eivät sopineet. Siellä olen käynyt jo 2v. Pahinta on uniongelma, nukahdan 2-3 aikaan vasta yöllä ja herään 6-8 aikaan. Minulla on kolme lasta. Olen jatkuvasti uupunut. Kävin uniklinikallakin tutkimuksissa ja totesivat etä havahdun 16krt tunnin aikana unesta kun vihdoin nukahdan.

Lääkkeitä olen tosiaan kokeillut roppakaupalla. Citalobramia söin 7vk ja paino tipahti 45kg asti. Kroppa meni ihan ylikierroksilla, sydän hakkasi ja muutuin tosi ahdistuneeksi. Alkupaino oli 53kg. Optiparia söin 2kk ja laihduin entisestään, lepopulssi nousi yli 100 ja ahdistus vaan kasvoi enkä nukkunut, Remeronia söin vajaan vuoden mutei apua ja siitä tuli kamala turvotus ja korvat oli ihan tukossa ja lukossa, sen jälkeen tuli Aurorix jota söin myös vajaan vuoden ilman suurempia apuja. Siitä tuli huimausta ja silmäoireita sekä sellaista että sanat jäivät päähän soimaan esim. jonkun laulun sanat, sen jälkeen kokeilin efexoria ja kroppa kramppasi niin että jouduin teholle tiputukseen 6 viikon jälkeen (siitäkin paino tippui), azonaa kokeilin vaan pari vk kun katosi kokonaan motoriikka käsistä ja kolhin itseni mustelmille, Valdoxanin piti olla paras vuorokausirytmiin mutta minulta poisti loputkin yöunet ja tuli järkyttäviä itsari ajatuksia (söin 6kk). Sitten oli vielä Lyrica joka ei ollut niinkään masennuslääke mutta siitä tuli ihan sekava olo ja vuoden käytön jälkeen lopettaminen oli hankalaa. Söin lyricaa myös kipuun. Tuossa on ainakin osa minun kokeilusta.

 

Olen sinnitellyt tämän kanssa 5v eli nuorimman syntymästä lähtien. Välillä on parempia ja välillä huonompia aikoja. Pääsin psykoterapiaan kun lääkkeet eivät sopineet. Siellä olen käynyt jo 2v. Pahinta on uniongelma, nukahdan 2-3 aikaan vasta yöllä ja herään 6-8 aikaan. Minulla on kolme lasta. Olen jatkuvasti uupunut. Kävin uniklinikallakin tutkimuksissa ja totesivat etä havahdun 16krt tunnin aikana unesta kun vihdoin nukahdan.

Lääkkeitä olen tosiaan kokeillut roppakaupalla. Citalobramia söin 7vk ja paino tipahti 45kg asti. Kroppa meni ihan ylikierroksilla, sydän hakkasi ja muutuin tosi ahdistuneeksi. Alkupaino oli 53kg. Optiparia söin 2kk ja laihduin entisestään, lepopulssi nousi yli 100 ja ahdistus vaan kasvoi enkä nukkunut, Remeronia söin vajaan vuoden mutei apua ja siitä tuli kamala turvotus ja korvat oli ihan tukossa ja lukossa, sen jälkeen tuli Aurorix jota söin myös vajaan vuoden ilman suurempia apuja. Siitä tuli huimausta ja silmäoireita sekä sellaista että sanat jäivät päähän soimaan esim. jonkun laulun sanat, sen jälkeen kokeilin efexoria ja kroppa kramppasi niin että jouduin teholle tiputukseen 6 viikon jälkeen (siitäkin paino tippui), azonaa kokeilin vaan pari vk kun katosi kokonaan motoriikka käsistä ja kolhin itseni mustelmille, Valdoxanin piti olla paras vuorokausirytmiin mutta minulta poisti loputkin yöunet ja tuli järkyttäviä itsari ajatuksia (söin 6kk). Sitten oli vielä Lyrica joka ei ollut niinkään masennuslääke mutta siitä tuli ihan sekava olo ja vuoden käytön jälkeen lopettaminen oli hankalaa. Söin lyricaa myös kipuun. Tuossa on ainakin osa minun kokeilusta.

Sulla on ollut huonoja kokemuksia lääkkeistä, mutta toivottavasti olet löytänyt muita keinoja selviytymiseen. VOIMIA !