A
ap.
Vieras
Ollaan miehen kanssa sovittu, että säästetään rahaa, jotta voidaan ostaa uusi sohva ja lähteä reissuun ulkomaille. Sovittiin, että säästetään kaikesta turhasta, kuten alkoholista, herkuista ja kaikesta sellaisesta mitä ilman voi elää. Tokikaan ei kaikkea jätetä pois eli lasten lauantaikarkit ja omat herkut on sallittuja kohtuullisesti eli kerran viikossa tai harvemmin, jos ei tee mieli. Ja mies hyväksyi tämän suunnitelman kun yhdessä sitä mietittiin. Rahatilanne on tiukka, eikä muusta voi säästää nyt.
No, ostin sitten kotiin keksipaketin, limsapullon ja taloussuklaalevyn sillä idealla, että suklaalevy menee leivontaan ja keksejä ja limsaa voi ottaa muita ajatellen eikä itse kaikkea voi ottaa. Tästä keskustelimme miehen kanssa ja tiesi tämän idean hyvin.
Lapsellista ehkä valittaa, tai en tiedä mitä te muut ajattelette, mutta kyllä kiehahti kun tänään tulin työvuorosta kotiin ja näin keittiön pöydällä suklaalevyn avattuna ja jäljellä oli 3 palaa! Limsapullo oli jääkaapissa avattu ja jäljellä oli ehkä 1/4 pullosta. Keksipakkaus oli avattu ja toinen putkilo oli syöty ja toisesta otettu ehkä yksi tai kaksi. Vastaus tiedusteluuni että mitä on tapahtunut oli miehen suusta että "lasten (1v ja 4v) kanssa vähän herkuteltiin, kai sitä nyt joskus saa herkutella, kun nämä kerta oli ostettu". Ihmettelin että miten ihmeessä lähes kaikki on syöty ja taloussuklaalevy oli kaapissa ja päällä keltainen lappu "leivontaan" ja nyt se on tuhottu 3 palaa vaille. Ja miksi myös limsa ja keksit on aika lailla tuhottu kun puhe oli, että kohtuudella ja että riittäis kaikille ja pidemmäksi aikaa. "No, en mä arvannut, että niitä ei saa ottaa kun ne kerta oli ostettu" ja lapset vasta eilen söi omat lauantaikarkkinsa. Ei mennyt kauan kun mies tuli mun luo kauppakassin kanssa ja latasi pöydälle 5 suklaalevyä, 3 limsapäkkiä (jossa siis 2 pulloa jokaisessa) ja 3 keksipakettia sekä jäätelöpakkauksen. Ja vasta oli sovittu, ettei osteta turhuuksia. "Mä ostin sulle nämä, että saat sinäkin syödä..."
Oon varmaan tosi lapsellinen (ainakin miehen mielestä ja varmaan muidenkin) mutta kyllä ottaa päähän, ettei a) yhteinen suunnitelma ei päde vaan ostetaan ja syödään miten vaan ja b) mua ei huomioitu just mitenkään kun olivat keskenään popsineet lähes kaiken. "Voihan sitä ostaa lisää, jos entiset loppuu..." oli miehen vastaus ja kävi sit ostamassa turhuuksia. Kauppakuitin mukaan oltaisiin säästetty yli 30 euroa, jos mies ei olis ostanut turhuuksia ja olis hillinnyt itseään mun ostamien herkkujen kanssa.
Teinkö nyt mielestänne turhaan kärpäsestä härkäsen? Vai oliko oikeutettua kilahtaa siitä, että on toimittu väärin? Kyse nyt on kuitenkin vaan herkuista ja 30 eurosta... mutta silti! Jos ei yhteinen suunnitelma ja puheet oo minkään arvoisia.
No, ostin sitten kotiin keksipaketin, limsapullon ja taloussuklaalevyn sillä idealla, että suklaalevy menee leivontaan ja keksejä ja limsaa voi ottaa muita ajatellen eikä itse kaikkea voi ottaa. Tästä keskustelimme miehen kanssa ja tiesi tämän idean hyvin.
Lapsellista ehkä valittaa, tai en tiedä mitä te muut ajattelette, mutta kyllä kiehahti kun tänään tulin työvuorosta kotiin ja näin keittiön pöydällä suklaalevyn avattuna ja jäljellä oli 3 palaa! Limsapullo oli jääkaapissa avattu ja jäljellä oli ehkä 1/4 pullosta. Keksipakkaus oli avattu ja toinen putkilo oli syöty ja toisesta otettu ehkä yksi tai kaksi. Vastaus tiedusteluuni että mitä on tapahtunut oli miehen suusta että "lasten (1v ja 4v) kanssa vähän herkuteltiin, kai sitä nyt joskus saa herkutella, kun nämä kerta oli ostettu". Ihmettelin että miten ihmeessä lähes kaikki on syöty ja taloussuklaalevy oli kaapissa ja päällä keltainen lappu "leivontaan" ja nyt se on tuhottu 3 palaa vaille. Ja miksi myös limsa ja keksit on aika lailla tuhottu kun puhe oli, että kohtuudella ja että riittäis kaikille ja pidemmäksi aikaa. "No, en mä arvannut, että niitä ei saa ottaa kun ne kerta oli ostettu" ja lapset vasta eilen söi omat lauantaikarkkinsa. Ei mennyt kauan kun mies tuli mun luo kauppakassin kanssa ja latasi pöydälle 5 suklaalevyä, 3 limsapäkkiä (jossa siis 2 pulloa jokaisessa) ja 3 keksipakettia sekä jäätelöpakkauksen. Ja vasta oli sovittu, ettei osteta turhuuksia. "Mä ostin sulle nämä, että saat sinäkin syödä..."
Oon varmaan tosi lapsellinen (ainakin miehen mielestä ja varmaan muidenkin) mutta kyllä ottaa päähän, ettei a) yhteinen suunnitelma ei päde vaan ostetaan ja syödään miten vaan ja b) mua ei huomioitu just mitenkään kun olivat keskenään popsineet lähes kaiken. "Voihan sitä ostaa lisää, jos entiset loppuu..." oli miehen vastaus ja kävi sit ostamassa turhuuksia. Kauppakuitin mukaan oltaisiin säästetty yli 30 euroa, jos mies ei olis ostanut turhuuksia ja olis hillinnyt itseään mun ostamien herkkujen kanssa.
Teinkö nyt mielestänne turhaan kärpäsestä härkäsen? Vai oliko oikeutettua kilahtaa siitä, että on toimittu väärin? Kyse nyt on kuitenkin vaan herkuista ja 30 eurosta... mutta silti! Jos ei yhteinen suunnitelma ja puheet oo minkään arvoisia.
olet kyllä aika nipo.Eikö sulle sitten riittänyt 3 suklaapalaa,vajaa keksipaketti ja 1/4 pullo limsaa.Miehesi ja lapsesi ovat saaneet vähemmän per nenä.