Kaikella kunnioituksella, tässä kun on treenaavia mameja seurannut niin tuota herää kysymys elämän prioriteeteista. Ollaan töissä 7,5h päivässä, matkat päälle. Lapset päikyssä. Kiireellä kotiin, muksuille ruokaa ja äkkiä äkkiä muksut mummulle/naapurille/muksuparkkiin kosla isin ja äitin pitää treenaa... joo, ei maha roiki kummallakaan kun prioriteetti on oma ulkomuoto.
Ei, mätisäkiksi ei tartte ruveta. Mutta siellä vitun salilla ehtii pyöriä 4-5päivää sitten kun lapsetkin on isompia. Tää itsekeskeisyys on ällöttävää. Kunhan syö terveellisesti ja käyttää pullisteluajan siihen että tekee mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa riittää. Ei ole mätisäkki, mutta prioriteetit perheessä ja lapsissa eikä omassa peilikuvassa.