Teinini on hirviö

Ja tuon ikäistä ehdottelet yksiksein asumaan? Huostaanhan hänet otetaan ellet kanssaan tule toimeen, lapsihan hän vielä on

No en todellakaan ole ehdotellut yksin asumaan. Ei vielä muutamaan vuoteen
Oot nyt sekoittanut jonkun muun viestiin.
Tuskinpa tuota huostaankaan tarvitsee kenenkään ottaa, kyllä tästä taas selvitään. Jos ei luurin poisotolla niin jollain muulla.
Voi luoja sua ja sun kommenttejas :/

 

En mä nyt herranjestas lapsen kuullen hänestä noin puhu... Tänne anonyymina kun purkauduin niin nimittelin rumasti. Lapsi on himpun vajaa 13v poika, tosi pieni siis vielä. Nyt kesän aikana murrosikä on oikein alkanut (myös fyysisiä merkkejä, hormonit siis jyllää). Lapsi on aina, vauvasta asti, ollut todella temperamenttinen ja pahemmaksi vaan tuntuu menevän.
Kotiolot on suht normaalit, ei mitään isoja ongelmia kellään. Perheneuvolaan ei olla menossa, josko sinne kuuluttaisikaan, meillä on yksi erityislapsi jonka asioissa ollaan siellä käyty (en kyllä oikein ymmärrä miksi) ja ei koettu saavamme minkäännäköistä apua sieltä.
En tiedä, aika neuvoton olo. En koe että lapsi mikään ls-tapaus kumminkaan on. Aloitusviestin kirjoitin kiukuissani aika provosoivaan sävyyn.
Katsotaan nyt, toisaalta iso, toisaalta vielä niin pieni rakas lapsi... Vaikeeta se hänelläkin on kun itse muuttuu kovaa vauhtia eikä oikein tiedä paikkaansa.

Tottakai lapsi on rakas, teki mitä vain. Mun veljeni oli hankala teini (lievästi sanottuna, rauhottui n. 25-vuotiaana). Mun äiti sanoo, et olisi oikeasti pitänyt hakea apua aiemmin ja kovemmin, koska kun lapsi täyttää 18, on turha hakea mitään apua. Väkivalta EI ole ok, se ei kuulu normaalisti ikään. Eikä veljeni kohdalla ollut kyse kotioloista vaan aivan muista asioista, jotka alkoivat itselleenkin valjeta vasta, kun 24-vuotiaana haki itse apua pahaan oloonsa. Lapsi ei voi hyvin, jos on väkivaltainen.

 

Kovin "kilteiltä" monien muiden teinit tuntuu, kun täällä ei edes ns. ymmärretä sitä veen ja ja hoon hokemista SE ON ärsyttävää, mutta hyvin tavallista käytöstä teiniltä. Mitä noihin muksimisiin ja käytökseen muita perheenjäseniä kohtaan tulee, niin: eihän väkivalta ole missään muodossa hyväksyttävää, keneltäkään. Tuli vaan mieleen, että se teini on niin raivoissaan/tunteidensa vietävissä, että siksi käyttäytyy noin.Ei siis tee "epänormaaliuttaan" tai pahuuttaan sitä.
Minulla tytär, pian 14.v ja käytös aika samantapaista. Ei nyt varsin käy keneenkään kiinni, mutta haukkuu pikkusisartaan, käytttää ihan karseaa kieltä (jota EI oo oppinut kotoa, vastine joillekin ketjun ylemmille näsäviisaille) ja paiskoo ovia ja LUJAA. Ei noudata likikään aina kotiintuloaikoja, jne.... Koulussa sosiaalinen, auttavainen ja kuuluu koulun oppilashallitukseen, on tukioppilas jne... Kotona käytös karseaa. Lasken ikään kuuluvaksi, en niinkään kasvatuksessa epäonnistumiseen. Vaikka virheitä toki olemme tehneet ja väliin paljonkin. Tämä tyttö kun vaan on ollut koko ikänsä itsepäinen. Osasi jo 3-vuotiaana huutaa lujaa "apua", jos ei saanut tahtpoaan läpi. Kt:ssa kun asuttiin, niin naapurit ei noita väliin pitkiäkin aikoja "apua"-huutoja olis kuunnellut soittamatta poliisia.Väliin oli pakko antaa periksi, sillä tämä tyttö jaksoi huutaa vaikka 2 tuntia putkeen, se tuli kokeiltua ja varoitushan siitä tuli isännöitsijältä tai oikeammin tiedustelu, miksi lapsi niin kovin huutaa.... samperi.

Ap:lle: ymmärrän tunteesi tilannetta kohtaan ja kyrsiintymisesi asiaan. Vanhempi SAA suuttua/turhautua ja myös osoittaa sen. Itse menin joskus "lapsentasolle" ja liki otin raivelista kiinni. Onneksi nykyään "vain" ulkoilutan kitapurjeita tai painun toiseen huoneeseen. Meillä muuten tyttö ei noudata arestia, tai ainakin se on hyvin hankalaa. Huoneensa ovea ei saa lukkoon, ja tyttöhän menee siitä ulos, jos on mennäkseen. Kuukausirahan menetys hiukan hillitsee tahtia, välillä. Mutta minä oletan, että tahti rauhoittuu iän myötä, kilenkäyttö siistityy/ne p.erkeleet sanotaan vaan puoliääneen, ja elämä rauhoittuu.

On meillä ollut muutama sellainenkin "yhteenotto", että meidänkin olisi jo joidenkin ketjuun osallistuneiden mielestä varmaan pitänyt ottaa yhteys perhenlaan/sossuun. Mutta miksi minä en oikein heihin tässä kohtaa? Ehkä siitä on apua, joissain tilanteissa/perheissä, mutta pitänee muistaa, että joskus he vain hämmentävät sopan vielä sekaisemmaksi. Keskimmäisen tytön kanssa aikanaan käyty perhenlassa. Siitä oli apua. Mutta hänen kanssaan kyse oli´muusta asiasta´, liittyen koulukypsyyteen.
Mutta jos voimat täysin lopussa/tilanne IHAN jumissa, tai ehkä jo ennenkin (jos tuntee itsensä ja tietää ettei oikeasti enää jaksa) niin minä ehkä luottaisin tässä asiassa perhenlaan. Riippuu toki kaupungistakin, ja perhenlan työntekijöistä, mikä on avunsaannin summa.

Mutta kyllä teini-ikä ON myrskyisää, toisilla, HYVINKIN myrskyisää ja silti heistäkin tulee ihan "kunnon ihmisiä". Ehkä tuo tietty´väkivaltaisuus pitäisi koittaa jotenkin kanavoida muualle.... Joku "rajumpi", liikunnallinen harrastus..... Tunteiden hallinta ja se, mitä niistä rajuista tunnekuohuista seuraa, jalostuu iän myötä, yleensä. Silloin ei ekaksi mennä muksimaan. Minua vaan ihmetytti eräiden halu siihen väittämään, että vika aina automaattisesti olisi vanhemmissa.

 

Ihana Tammikuu, kiitos viestistäsi. Tuntuu että sä todella ymmärrät tätä tilannetta.
Meillä ei onneksi ole ollut kotiintuloaikojen kanssa mitään ongelmaa, niitä poika noudattaa minuutilleen ja on ylpeä kun osaa sen homman hoitaa (Kotiintuloaika on viikolla 20.30 ja viikonloppuisin tilanteesta riippuen myöhäisimmillään 21.30). Monta iltaa viikossa kuluu harrastuksen parissa, mikä on mielestäni hieno homma ja poika sinne mielellään menee.

 

Niin ja Tammikuulle vielä kans voimia oman raivoisan teininsä kanssa!

 

Kovin "kilteiltä" monien muiden teinit tuntuu, kun täällä ei edes ns. ymmärretä sitä veen ja ja hoon hokemista SE ON ärsyttävää, mutta hyvin tavallista käytöstä teiniltä. Mitä noihin muksimisiin ja käytökseen muita perheenjäseniä kohtaan tulee, niin: eihän väkivalta ole missään muodossa hyväksyttävää, keneltäkään. Tuli vaan mieleen, että se teini on niin raivoissaan/tunteidensa vietävissä, että siksi käyttäytyy noin.Ei siis tee "epänormaaliuttaan" tai pahuuttaan sitä.
Minulla tytär, pian 14.v ja käytös aika samantapaista. Ei nyt varsin käy keneenkään kiinni, mutta haukkuu pikkusisartaan, käytttää ihan karseaa kieltä (jota EI oo oppinut kotoa, vastine joillekin ketjun ylemmille näsäviisaille) ja paiskoo ovia ja LUJAA. Ei noudata likikään aina kotiintuloaikoja, jne.... Koulussa sosiaalinen, auttavainen ja kuuluu koulun oppilashallitukseen, on tukioppilas jne... Kotona käytös karseaa. Lasken ikään kuuluvaksi, en niinkään kasvatuksessa epäonnistumiseen. Vaikka virheitä toki olemme tehneet ja väliin paljonkin. Tämä tyttö kun vaan on ollut koko ikänsä itsepäinen. Osasi jo 3-vuotiaana huutaa lujaa "apua", jos ei saanut tahtpoaan läpi. Kt:ssa kun asuttiin, niin naapurit ei noita väliin pitkiäkin aikoja "apua"-huutoja olis kuunnellut soittamatta poliisia.Väliin oli pakko antaa periksi, sillä tämä tyttö jaksoi huutaa vaikka 2 tuntia putkeen, se tuli kokeiltua ja varoitushan siitä tuli isännöitsijältä tai oikeammin tiedustelu, miksi lapsi niin kovin huutaa.... samperi.

Ap:lle: ymmärrän tunteesi tilannetta kohtaan ja kyrsiintymisesi asiaan. Vanhempi SAA suuttua/turhautua ja myös osoittaa sen. Itse menin joskus "lapsentasolle" ja liki otin raivelista kiinni. Onneksi nykyään "vain" ulkoilutan kitapurjeita tai painun toiseen huoneeseen. Meillä muuten tyttö ei noudata arestia, tai ainakin se on hyvin hankalaa. Huoneensa ovea ei saa lukkoon, ja tyttöhän menee siitä ulos, jos on mennäkseen. Kuukausirahan menetys hiukan hillitsee tahtia, välillä. Mutta minä oletan, että tahti rauhoittuu iän myötä, kilenkäyttö siistityy/ne p.erkeleet sanotaan vaan puoliääneen, ja elämä rauhoittuu.

On meillä ollut muutama sellainenkin "yhteenotto", että meidänkin olisi jo joidenkin ketjuun osallistuneiden mielestä varmaan pitänyt ottaa yhteys perhenlaan/sossuun. Mutta miksi minä en oikein heihin tässä kohtaa? Ehkä siitä on apua, joissain tilanteissa/perheissä, mutta pitänee muistaa, että joskus he vain hämmentävät sopan vielä sekaisemmaksi. Keskimmäisen tytön kanssa aikanaan käyty perhenlassa. Siitä oli apua. Mutta hänen kanssaan kyse oli´muusta asiasta´, liittyen koulukypsyyteen.
Mutta jos voimat täysin lopussa/tilanne IHAN jumissa, tai ehkä jo ennenkin (jos tuntee itsensä ja tietää ettei oikeasti enää jaksa) niin minä ehkä luottaisin tässä asiassa perhenlaan. Riippuu toki kaupungistakin, ja perhenlan työntekijöistä, mikä on avunsaannin summa.

Mutta kyllä teini-ikä ON myrskyisää, toisilla, HYVINKIN myrskyisää ja silti heistäkin tulee ihan "kunnon ihmisiä". Ehkä tuo tietty´väkivaltaisuus pitäisi koittaa jotenkin kanavoida muualle.... Joku "rajumpi", liikunnallinen harrastus..... Tunteiden hallinta ja se, mitä niistä rajuista tunnekuohuista seuraa, jalostuu iän myötä, yleensä. Silloin ei ekaksi mennä muksimaan. Minua vaan ihmetytti eräiden halu siihen väittämään, että vika aina automaattisesti olisi vanhemmissa.

Puhut asiaa! Jos syy teinin käytökseen OLISI AINA KASVATUKSESSA, niin kaikki 4 teiniäni olisivat hirviötä. Mutta kun eivät ole, vain yksi. Huvittavaa, kuinka toiset täällä jälleen ovat niin viisaita ja kokeneita ja antavat neuvoja. Huvittaa myös se, että kaikkia kommentteja ei viitsitä lukea, mutta asiantuntijuutta riittää jopa niin, että eri ihmisten viestit menevät sekaisin. Ap kirjoitti väkivaltaisesta teinistä, minä siitä, kuinka olen kysynyt apua, jotta vaikea teinini saisi paikan rauhoittua. Täällä sitten joku älypää luulee, että ap on ajamassa omaa 13-vuotiastaan kotoa. Tämä minun on siis jo 17 v. Että luetaanpas nitä viestejä ja mietitään parikin kertaa ennen kuin jaetaan niitä neuvoja.

Sille, joka tuomitsi minut huonona äitinä, koska otin puhelimen pois lapseltani, sanoisin, että kokeile ihan rauhassa elämää yksinäsi 4 teinin kanssa. Saattaa siinä mennä sinultakin voimat.

Kinastelemaan en viitsi ryhtyä tästä. Toisilla on helpot teinit, toisilla ei ole. Helppojen teinien vanhempien on aivan turha alkaa neuvomaan niitä vaikeiden teinien vanhempia.

 

Kiitos ap.
On muuten hienoa, että poikasi noudattaa kotiintuloaikoja. Ja harrastus myös. Monesti teiniinkin tepsii, kun kiitetään jostain, minkä hoitaa mallikkaasti. Minä varmaan hiukan korottasin tyttäreni kk-rahaa tai ainakin kehuisin suuresti, jos hän suvaitsisi paremmin noudattaa kotiintuloaikoja. Että ruusuja pojalle ja sullekin, että kotiintuloajat luonnaa. Se ON jo paljon.

 

Puhut asiaa! Jos syy teinin käytökseen OLISI AINA KASVATUKSESSA, niin kaikki 4 teiniäni olisivat hirviötä. Mutta kun eivät ole, vain yksi. Huvittavaa, kuinka toiset täällä jälleen ovat niin viisaita ja kokeneita ja antavat neuvoja. Huvittaa myös se, että kaikkia kommentteja ei viitsitä lukea, mutta asiantuntijuutta riittää jopa niin, että eri ihmisten viestit menevät sekaisin. Ap kirjoitti väkivaltaisesta teinistä, minä siitä, kuinka olen kysynyt apua, jotta vaikea teinini saisi paikan rauhoittua. Täällä sitten joku älypää luulee, että ap on ajamassa omaa 13-vuotiastaan kotoa. Tämä minun on siis jo 17 v. Että luetaanpas nitä viestejä ja mietitään parikin kertaa ennen kuin jaetaan niitä neuvoja.

Sille, joka tuomitsi minut huonona äitinä, koska otin puhelimen pois lapseltani, sanoisin, että kokeile ihan rauhassa elämää yksinäsi 4 teinin kanssa. Saattaa siinä mennä sinultakin voimat.

Kinastelemaan en viitsi ryhtyä tästä. Toisilla on helpot teinit, toisilla ei ole. Helppojen teinien vanhempien on aivan turha alkaa neuvomaan niitä vaikeiden teinien vanhempia.

Kiitos vain epäilyistäsi. Aivan yksiksein olen teinini kasvattanut, ilman miestä. Isommat toki isäänsä tavanneet säännöllisesti pienempinä, nykyään ja aikuisia. Viimeinen teini menossa, ikää pian 16vee, nuorukainen.

 

Uskaltaisin vielä lisätä, ja tuossa toinenkin nikki jo ylempänä siitä mainitsi, että: ON OLEMASSA erilaisia lapsia/teinejä. Toiset vaan on luonteeltaan/temperamentiltaan helpompia "käsitellä". Meillä tämä teini on aina ollut ERITTÄIN itsepäinen ja energinen, suurimpaan osaan tuntemistani lapsista jos vertaan. Hänen eivät ole päteneet eivätkä päde mitkään "pehmeät kasvatuskeinot". Enkä nyt TOSIAAN tarkoita, että meillä kasvatuksessa käytettäs väkivaltaa. Murrosikä muutoksineen ravistelee toisia rajummin ja ne rajt haetaan rajusti ja niiden ylläpitämiseenkin tarvitaan "rajumpia" keinoja. Meillä ei päde pelkkien yhteisten pelisääntöjen laatiminen ja "neuvottelupöydissä istuminen". Kiristystä, lahjontaa, toistoja, huutoa (kun moneenkaan kertaan sanottuna ei mene tavallisella äänellä perille).

 

Kiitos ap.
On muuten hienoa, että poikasi noudattaa kotiintuloaikoja. Ja harrastus myös. Monesti teiniinkin tepsii, kun kiitetään jostain, minkä hoitaa mallikkaasti. Minä varmaan hiukan korottasin tyttäreni kk-rahaa tai ainakin kehuisin suuresti, jos hän suvaitsisi paremmin noudattaa kotiintuloaikoja. Että ruusuja pojalle ja sullekin, että kotiintuloajat luonnaa. Se ON jo paljon.

Tuo on totta, että asiat eivät ole pahasti, kun kotiintuloajat ja harrastukset ovat vielä teinillä hallussa. Ymmärrän täysin aapeetä tilanteessa, jossa hermot menee. Päivä on ikävä aloittaa, kun yksi perheenjäsen terrorisoi muuta perhettä. On vanhemmalle sitä paitsi kynnys alkaa ottamaan yhteyttä ns. ammattikasvattajiin tilanteessa, jossa teini ei aina ja jatkuvasti käyttäydy terrorisoiden. Ymmärrän, että aapeen lapsikin on välillä aivan tavallinen nuori mies, joka tulee kotiin kun pitää tulla ja käy harrastuksissa. Sitten kun on piru irti, menee vanhemmaltakin hermo. Eri asia on siinä tilanteessa, kun teini alkaa varastella, lintsata, käyttää huumeita ymv. Heidänkään vanhempiaan en kuitenkaan menisi tuomitsemaan huonosta kasvatuksesta. Joskus vain käy niin, että teini joutuu huonoon seuraan, joka johtaa huonoon käytökseen. Kun vielä elää kapinavaihetta ja haluaa itsenäsityä ilman elämänkokemusken tuomaa viisautta, voi seuraukset olla todella huonot.

Aapee: Kun teinisi seuraavan kerran saa hermosi menemään, ajattele, että meitä on monta, jotka saattavat samalla hetkellä ajatella, että saamarin mukula, nyt pää kiinni ja turpa tukkoon ja loppuu se älämölö tällä sekunnilla. Eiköhän näistä meidänkin kullannupuista vielä ihan kelpo kansalaisia tule.

By the way: Oin itse ihan kauhea teini. Paiskoin ovia, haistatin, en uskonut puhetta, vedin akat kännit poikasi ikäisenä, poltin tupakkaa, itketin äitiäni. En minä siitä kuitenkaan äitini kasvatusmetodeja mene syyttämään ja ymmärrän täysin että hän itki välillä käytöstäni. Niin vainminustakin tuli täysin normaali, työssä käyvä, koulutuksen hankkinut 4 teinin äiti.

Tsemppiä kaikille samojen asioide kanssa painiskeleville!

 

Kiitos vain epäilyistäsi. Aivan yksiksein olen teinini kasvattanut, ilman miestä. Isommat toki isäänsä tavanneet säännöllisesti pienempinä, nykyään ja aikuisia. Viimeinen teini menossa, ikää pian 16vee, nuorukainen.

Ole sitten kiitollinen, että sinulla on helpot teinit. Hyvää syksyn jatkoa!

 

Tuo on totta, että asiat eivät ole pahasti, kun kotiintuloajat ja harrastukset ovat vielä teinillä hallussa. Ymmärrän täysin aapeetä tilanteessa, jossa hermot menee. Päivä on ikävä aloittaa, kun yksi perheenjäsen terrorisoi muuta perhettä. On vanhemmalle sitä paitsi kynnys alkaa ottamaan yhteyttä ns. ammattikasvattajiin tilanteessa, jossa teini ei aina ja jatkuvasti käyttäydy terrorisoiden. Ymmärrän, että aapeen lapsikin on välillä aivan tavallinen nuori mies, joka tulee kotiin kun pitää tulla ja käy harrastuksissa. Sitten kun on piru irti, menee vanhemmaltakin hermo. Eri asia on siinä tilanteessa, kun teini alkaa varastella, lintsata, käyttää huumeita ymv. Heidänkään vanhempiaan en kuitenkaan menisi tuomitsemaan huonosta kasvatuksesta. Joskus vain käy niin, että teini joutuu huonoon seuraan, joka johtaa huonoon käytökseen. Kun vielä elää kapinavaihetta ja haluaa itsenäsityä ilman elämänkokemusken tuomaa viisautta, voi seuraukset olla todella huonot.

Aapee: Kun teinisi seuraavan kerran saa hermosi menemään, ajattele, että meitä on monta, jotka saattavat samalla hetkellä ajatella, että saamarin mukula, nyt pää kiinni ja turpa tukkoon ja loppuu se älämölö tällä sekunnilla. Eiköhän näistä meidänkin kullannupuista vielä ihan kelpo kansalaisia tule.

By the way: Oin itse ihan kauhea teini. Paiskoin ovia, haistatin, en uskonut puhetta, vedin akat kännit poikasi ikäisenä, poltin tupakkaa, itketin äitiäni. En minä siitä kuitenkaan äitini kasvatusmetodeja mene syyttämään ja ymmärrän täysin että hän itki välillä käytöstäni. Niin vainminustakin tuli täysin normaali, työssä käyvä, koulutuksen hankkinut 4 teinin äiti.

Tsemppiä kaikille samojen asioide kanssa painiskeleville!

Niinpä, tätä juur tarkoitin, että kyllä niistä monista "´teinihirviöistäkin" kasvaa ihan kunnon kansalaisia. Kuten ihan omakohtaisesti tiedätkin Ja aina se syy kun ei ole vanhemmissa/ vanhemmassa. Joillakin vaan myrskyää enemmän, ja iän myötä se laantuu. Tai sitä myrskyä osaa paremmin luovia.