Teinien vanhemmat hohoi

Mitä tehdä kun lapsi/nuori tuottaa vain ja ainoastaan pettymyksen toisensa perään? Milloin lintsaa koulusta, milloin on Wilma täynnä merkintöjä tekemättömistä tehtävistä, milloin poliisi soittaa kaupungilta että nuori on juovuksissa ja milloin teini vain soittaa suutansa ja syö pienempien sisarustensa karkkipäivän karkit. Ikinä, siis ei ikinä, pidä kiinni kotiintuloajoista tai mistään muustakaan mitä on sovittu. Kiroilee ja uhkailee ja on raivostuttava. Polttaa salaa tupakkaa. Haukkuu ja kiusaa pienempiä sisaruksiaan ja on vaan todella todella rasittava kakara.
Musta oikeesti tuntuu että otan lopputilin tästä hommasta, tapan itseni ja lähetän tuon ihmishirviön jonnekin lastyenkotiin (mieluiten Siperiaan) oppimaan tapoja.
Ja joo, teinin kuuluu olla itsekäs itsekäs ääliö mutta tuo menee jo niin yli.
Yksi vuosi olisi vielä peruskoulua jäljellä ja fiksulla kaverilla alkanut sekin mennä niin huonosti että liekö pääsee mihinkään kunnon lukioonkaan. Tekisi mieli ravistella, antaa selkään ja teljetä koko kesäksi pyöreään pehmustettuun huoneeseen miettimään tekosiaan.
Mitä olen tehnyt väärin että ennen niin kivasta ja fiksusta lapsesta kuoriutui tuollainen?

 

ihan ensin, en usko et olet tehnyt mitään väärin.
joillekkin teineille se teininä olo vaan on erittäin rankkaa, vanhemmille vielä rankempaa.

oletteko hakeneet apua? koulukuraattorilta esim?
nyt kesän aikana sieltä ei tietysti saa mitään apuja, mut syksyllä sit ensimmäisenä sinne yhteyttä, jos vielä ei ole siellä käyty.

pystytkö keskustelemaan teinin kanssa? joskus kun sillä on hyvä päivä, niin tehkää jotain yhdessä ja puhukaa, niin hyvistä asioista kuin huonoistakin.

ja vaikka kuinka rassaa, niin niitä hyviä asioita pitäis yrittää löytää, ihan mistä vaan.

voimia, ja pitkää pinnaa :hug:

 

Joo koulukuraattorilla on käyty tämän lukuvuoden aikana, poika yksikseen ja sit sellaisia tapaamisia joissa minö ja luokanvalvojakin on ollut mukana, en kyllä tiedä onko kauheasti apua ollut. Mutta ei varmasti haittaakaan.
Ja kiitos keppälerttu kauniista sanoista.

 

[QUOTE="vieras ap";28524114]Joo koulukuraattorilla on käyty tämän lukuvuoden aikana, poika yksikseen ja sit sellaisia tapaamisia joissa minö ja luokanvalvojakin on ollut mukana, en kyllä tiedä onko kauheasti apua ollut. Mutta ei varmasti haittaakaan.
Ja kiitos keppälerttu kauniista sanoista.[/QUOTE]

mä oon omien teinien kanssa huomannut et vaikka tuntuu et ne ei kuuntele, eikä välitä, niin kyllä niiden takaraivoon aina jotain jää noissa keskusteluissa.
kuraattorilla käynneistä ei välttämättä ole mitään konkreettista apua heti, mut se, et lapsi puhuu (tai edes kuuntelee ) jonkun aikuisen kanssa (ja joskus on helpompi jutella vieraan aikuisen kanssa, kuin vanhempien ) jossain vaiheessa sit kyllä tuottaa tulosta.
useinhan teinin käytös kielii jonkinlaisista ongelmista (ei välttämättä missään ole mitään vikaa, vaan lapsen oma ajatusmaailma vaan kehittyy ja tunneäly kasvaa, joka saattaa tuntua lapsesta vaikealta käsittää ) niin kaikki tuki ja turva mitä voit sille antaa, on hyväksi.
meillä esikoisella oli paljon aikuisia (mummi, tutut perheet jne ) jotka sit viettivät pojan kanssa aikaa, mitä ihmeellisimmillä tekosyillä xmas: ) ja se auttoi lasta käsittelemään omia tunteitaan ja huoliaan.

 

Meillä ei oikeastaan ole ollut ongelmia kuin koulunsuhteen, mutta meillä on teini käynyt nuorisoneuvolassa juttelemassa ja sieltä on saanut kohtuullisesti apua. Mutta kesä taitaa olla huonoa aikaa saada mistään apua, kun kaikki paikat on ainakin heinäkuun kiinni. Mutta rohkeasti kerrotte huolenne lastensuojeluun, jossa nuorella varmaan jo asiakkuus, jos kerta poliisinkin kanssa on ollut tekemisissä. Pahin vaihtoehto varmasti on jäädä asian kanssa yksin, koska ei sitä yksin jaksa.

 

Ei ole lastensuojelun asiakkuutta, jostain syystä poliisi ei silloin kun nuori oli humalassa kaupungilla ilmoitusta tehnyt. Ja jotenkin tökkii tuo lastensuojeluun yheydenottaminen, on aika huonot ennakkoksitykset ko. laitoksesta.
Jotenkin vaan oon viime kuukausina alkanut ymmärtää niitä "pää kii, mää oon hommani hoitanut"-aikuisia
Ja siis tiedän että paljon pahemminkin asiat voisi olla, meillä teini pääsääntöisesti käy koulussa, pärjää siellä ok (tuo 6,7,8 kokeita kotiin mutta harmittaa kun pienellä panostuksella ois edellytykset saada 9 ja 10). Ei joka viikonloppu ole humalassa eikä luojan kiitos pahemmat aineet ole kuvioissa. Liikuntaharrastuskin on, tosin nyt kesän tauolla sekin.
Perheemme tukiverkot ovat olemattomat ja teinin isä on kuollut, tuntuu että olen niin yksin näiden juttujen kanssa.

 

Meillä asuu nyt toista vuotta nuori joka toimi noin ja äitinsä ei pärjännt hänen kanssaan. ehdotin itse että jos tulis meille rauhoittamaan tilanteen. Nyt on mennyt hyvin ja koulukin sujuu.

 

Sitä lapsettaa, kaverit houkuttelee ja perseilystä ei seuraa mitään ikävää. Mutta neuvoja ei ole. Aika hoitaa.

 

Oletko kysynyt teiniltä miksi hän toimii niinkuin toimii? Siis ihan rauhallinen kysymys.

 

Halaus ja voimia. Itselläni on sama tilanne menossa oman seiskaluokkalaisen pojan kanssa ja monesti on tullut olotila, jossa tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Ilo ja hauskuus on elämästä kaukana kun aina saa tapella joka asiasta, niin koulusta, kotitöiden hoitamisesta, kotiintuloajoista, tupakasta jne. Meillä on lastensuojelu mukana ja sitä kautta pojalla tukihenkilö, jota tapaa kerran viikossa. On yksi nuorempi aikuinen mies sitten jolle saa jutella jos ei kotona kaikesta pysty tai halua. Tuntuu vain että kohta muukin perhe tarvitsee mielialalääkityksen yhden toilailuja valvoessa ja katsoessa. Vielä ei ole onneksi kännissä kotiin tullut...

Lucifer, olet painosi arvosta kultaa kun autat teiniä ja hänen perhettään! Voi kun olisi joku tuollainen luotettava paikka, jonne nuoren voisi lähettää rauhoittumaan ja ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. :/

 

Nykyään ei saada edes lapsen teini-ikää hoidettua ilman lastensuojelun apua.

 

Nykyään ei saada edes lapsen teini-ikää hoidettua ilman lastensuojelun apua.

ei, vaan lapsesta nykyään huolehditaan ja haetaan apua jos ei itse pärjätä.
Nössöä ei ole pyytää apua, nössöä on jättää lapsi ilman apua.

 

koulukotiin kasvatukseen kun te vanhemmat ei sitä kykenen tekemään

 

[QUOTE="kolmen äiti";28524594]
Lucifer, olet painosi arvosta kultaa kun autat teiniä ja hänen perhettään! Voi kun olisi joku tuollainen luotettava paikka, jonne nuoren voisi lähettää rauhoittumaan ja ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. :/[/QUOTE]Kyseessä on kuitenkin kummipoikani ja vauvasta asti olen hoitanut ja auttanut, joten ei tullut mieleenkään antaa hänen pilata elämäänsä. voihan hän sen tehdä vieläkin, mutta ei tällä kertaa. Ja Äidillään on niin paljon kaikkea muutakin huolia että yksi nyt vähemmän kun poika ainakin on saatu rauhoittumaan.

 

Kyseessä on kuitenkin kummipoikani ja vauvasta asti olen hoitanut ja auttanut, joten ei tullut mieleenkään antaa hänen pilata elämäänsä. voihan hän sen tehdä vieläkin, mutta ei tällä kertaa. Ja Äidillään on niin paljon kaikkea muutakin huolia että yksi nyt vähemmän kun poika ainakin on saatu rauhoittumaan.

Oikeasti aivan upeaa. Useamman ihmisen pitäisi toimia näin. Nykyään on niin moni ei edes ole kiinnostunut muista kun siitä omasta ydinperheestä, eikä tulis mieleenkään auttaa muita sukulaisia, saati ystäviä tai tuttuja.

 

Voi hurja, voin kuvitella mikä huoli sulka on siitä. Mun neuvo voi olla ihan huono, mutta mä oon aina puhunut paljon lapsen kanssa jos jotain ongelmia on ilmennut. Olen aina sanonut, että rakastan sitä kauheasti ja toivon sille hyvää ja oon kertonut jos olen huolissani. Näin oot varmaan tehnytkin. Mulla on tosi helppo teini, tosi 14 vasta täyttää. Toivotaan että saatte asiat järjestymään. Jotkut vaan oireilee siitä murrosiästä pahemmin, onhan ne hormoonit ihan hirveitä. Tytöillä hormoonitadapaino heittelee ja aiheuttaa mielialan vaihtelua ja pojilla testosteroni voi tehdä kärttyisäksi ja aggressiiviseksi.

Kai teinikin pelkää tavallaan niitä muutoksia.

 

Mokoma puhelin, hirveesti kirjotusvihreitä enkä jaksa korjaa

 

Nykyään ei saada edes lapsen teini-ikää hoidettua ilman lastensuojelun apua.

Sulle voisi sanoa, että mene johonkin toiseen ketjuun pätemään. Ole hyvä.

Noilla sanoilla oma anoppi piristi minua kun menimme oman poikamme kanssa perheneuvolaan hakemaan apua pojan outoon käytökseen ja ongelmiin koulussa. Enkä voi sanoa, että olisin ollut kovin iloinen anopin tokaisusta. On hyvä, että ihmiset uskaltavat hakea apua kun sitä tarvitaan. Ettei asiat mene huonommalle tolalle.

Voimia ap:lle.

 

Mä en kovin hankala teini lopulta ollu, koska mussa on aina ollu aimo annos miellyttämisen halua, mutta mulla oli kovasti kapina mieltä. Mä olisin ollu ongelmanuori, jos olisin uskaltanu -ja sitä en tiedä, miksi en uskaltanu, koska sen tiedän, että kotona ei olisi puututtu mihinkään. Kai se tulee sieltä vahvasta miellyttämishalusta.

Kuitenkin haluan kertoa niitä syitä, mitkä musta teki kapinoimishaluisen ja ihmisen, joka ihaili "pahiksia".

Mä olen aina ollut ns. näkymätön lapsi. Mulla oli ihan hyvä koti, mutta perheellä oli taustalla paljon salaisuuksia ja vaikeuksia. Lasta tietysti yritettiin niiltä parhaan mukaan salata, mutta lapsi tietysti aisti että jotain on ja näki läpi. Kun esitin hankalia kysymyksiä ne vaan ohitettiin tai äiti sanoi "papu itää ja maa pitää". Jos aikuiset puhuivat vääriä asioita, äiti katsoi merkitsevästi ja sanoi "pienillä padoillakin on korvat". Mulle oli hyvvin selvää, että perheessä on paljon asioita, joiden tietämiseen ja kuulemiseen minä olen liian merkityksetön. Mä tajuan nyt, aikuisena, että kyse ei ollut siitä, vaan yrityksestä suojella minua, mutta se kaikki johti siihen, että en koskaan tuntenut, että minusta välitetään, koska minun kysymyksiini ei vastattu. Koin suojelun päinvastoin, hylkäämisenä.
Lopulta siis muutin heti peruskoulun päätyttyä pois kotoa -enkä edes kertonut sitä kotona. Jossain vaiheessa äiti ihmetteli, miksi mulle ei enää tuu postia, johon mä totesin, että "en enää asu täällä".

Omien lasten kohdalla on linja ollu sillätavalla tiukka, että vaikka heillä on aika paljon vapauksia, ei suuremmin kotiintuloaikoja tms, niin saavutetut edut menetetään heti, jos tapahtuu jotain, ettei olekkaan luottamuksen arvoinen. Toisinsanoen jos ei osaa ihmisten ilmoilla olla, eli käyttäytyä viikonloppuisin kylillä, sitten tulee kotoapoistumiskielto. Asoista puhutaan paljon ja sopimukset laaditaan yhdessä ja ensimmäinen "rangaistus" kaikkeen on aina, että pitää pystyä vastaamaan kysymykseen "miksi teit moin". JOskus eon tullut arestia, kunnes suostuu keskustelemaan ja vastaamaan ja "eemä tiä" ei ole vastaus, pitää kertoa mitä tunti ja ajatteli kkun teki asioita, jotka vääräksi tiesi.
Kun muksut jäi kiinni tupakoinnista (muistaakseni 12 ja 13 v:nä) koulukyyti etu poistui ja todettiin, että jos katsotte olevanne tarpeeksi isoja tupakoimaan saatte olla tarepeeksi isoja toimittamaan itsenne kouluunkin. Koulubussi kun menee aamulla 3 varttia ennen kun omalla autolla kuljetus, niin olipa siinä aamulla pakkasessa 2 kilometrin matkaa säkkipimässä tarpoessa aikaa pohtia, kannattaako leikkiä isompaa mitä on.
Vanihmman kanssa myös tietokoneen ja kännykän takavarikointi on toiminut varsin oivasti -toisinsanoen kerta ja parituntia riitti oikein hyvin, keskusteluyhteys aukesi välittömästi.
Tuolla nyt 15 täyttäneellä tuntuu itseasiassa teini-ikä enimmäkseen menneen jo ohi. Mutta pieniinkin asioihin on tartuttu heti ja vahvasti ja ennen muuta laitettu nuori vastaamaan kysymykseen MIKSI TEIT NOIN?
Ja oman kokemuksen takia, sen näkymättömyyden tunteen takia, mistä olen kärsinyt koko elämäni sanoisin, että tärkeintä on se puhuminen. Mulle se olis ollu rangaistuksista pahin, että mut ois pakotettu puhumaan.
Omien lasten kohdalla ilmeisesti se puhuminen ei ole mikään rangaistus -ainakaan nykyään enää, kun siihen on totuttu ja opeteltu- ja niinhän sen tietysti pitäis olla, että asioiden selvittäminen puhumalla ei ole rangaistus vaan normaalia elämää, mutta ihmiselle, joka ei ole puhumiseen oppinut se on kauhistus!

 

Tämähän on herättänyt hyvää ja asiallista keskustelua vaikka ehkä vähän provosoiden kirjoitin. Kyllä meillä puheyhteys pojan kanssa on, välillä vaan tuntuu kuin joku piru iskis tuohon :/ Normaalia lienee kaikki mutta on tää rankkaa, ja pienemmät tulee perässä. Mahdanko olla järjissäni jos noista kaikista tulee yhtä raivokkaita teinejä?

 

Minusta edes teiniltä ei tarvitse suodattaa tuollaista törkeää ja tyhmää käytöstä. En osaa neuvoa kylläkään mitä tekisit, mutta omani saisi huutia jos taustalta ei löytyisi jotain oikeita ongelmia, vaan kyse olisi vaan velttoilusta ja angstaamisesta.

 

Minusta edes teiniltä ei tarvitse suodattaa tuollaista törkeää ja tyhmää käytöstä. En osaa neuvoa kylläkään mitä tekisit, mutta omani saisi huutia jos taustalta ei löytyisi jotain oikeita ongelmia, vaan kyse olisi vaan velttoilusta ja angstaamisesta.

määrittele oikea ongelma?

usein teini ei itsekkään osaa sanoa mikä vaivaa, tuossa iässä aivot kehittyy valtavaa vauhtia (ei uskois ) ja hormoonit vaikuttaa.
huonoa käytöstä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mut ymmärrettäväähän se silti on.

Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen, Vanhempainnetti - MLL

 

Joko tämä on tuttu paikka: , Vanhempainnetti - MLL Toivottavasti löytyy jotain vinkkejä tuolta

 

Mejlä samma jutu koskan ei pidetä sopimuksi eikä noudtet aikoja . koulusa ei kinosta mikän jatkuvasti on ilmotuksia että ei ole tunila ja että häirköi puhelimela . mopoauton on isänä ostanut pojale muta eihän silä korti ole eikä olla luvtu että sillä saa aja enen kun korti on . muta ain kun on aikaisemin töihin kun koulun nin se livistä silä koulun .Ja kun jotn jutela nin hän pätä in lähteä lätkin kavereile tai isällen . Mut on han nöitä oneksi hyviäkin jutuja kuten tytöystävä ja jääkieko .

 

Mokoma puhelin, hirveesti kirjotusvihreitä enkä jaksa korjaa

---- k o r j a t a ----- !