M
"mariia"
Vieras
Eli tässä vähän taustatietoa aluksi, mun 15-vuotias poikani on nyt seurustellut/pitänyt yhtä/ollut kimpassa miten sen nyt haluaa tuon ikäisenä ilmaista jo pari vuotta tosi kivan samanikäisen tytön kanssa. Pelisäännöt on ollu selvät, ollaan tutustuttu tytön vanhempiin ja tehty paljon asioita yhdessä perheinä.
Olen yrittänyt olla nipottamatta ja liikaa puuttumatta - ehkä olettaen näkeväni ongelmat kun koko ajan täällä meillä (tai tytön kotona pyörivät.) Antaa heidän nauttia ihastuksestaan ja kasvamisesta. Nyt kuitenkin useamman kerran tyttö on lähtenyt meiltä "ovet paukkuen", poika on paristi jopa itkeskellyt, huutoriidat kuuluvat kyllä vaikka yrittäisin korvani sulkea. Poika kertoi äskettäin, että tyttö olis pussaillu/lääpiskellyt jonkun toisen kanssa ja, että nyt ottaa koville. Yritän suhtautua häneen kuin aikuiseen vaikkei sitä mitenkään vielä ole, varmasti tekee yhtä kipeää silti.
Menneenä viikon loppuna tyttö kävi sitten pojan kimppuun, löi, kynsi ja potki. Mieheni meni väliin ja pidettiin palaveriä tytön vanhempien kanssa, vähättelivät koko tilanteen ja "tuon ikäisenä ei ole niin vakavaa, äh kyllä pojan pitää puolustautua jos tytöllä on vähän vahva temperamentti." Olin aivan sanaton. Teinit ovat sopineet ja tyttö käy meillä kuten ennenkin ja ovat niin rakastuneita että.. Minun on silti vaikeaa suhtautua tyttöön (vaikken koko totuutta voi toki tietää), mutta eikai kukaan halua lastaan satutettavan henkisesti tai fyysisesti, kenenkään toimesta.
Jeesiä? Ristiriitaiset ajatukset poukkoilee hullunlailla
Olen yrittänyt olla nipottamatta ja liikaa puuttumatta - ehkä olettaen näkeväni ongelmat kun koko ajan täällä meillä (tai tytön kotona pyörivät.) Antaa heidän nauttia ihastuksestaan ja kasvamisesta. Nyt kuitenkin useamman kerran tyttö on lähtenyt meiltä "ovet paukkuen", poika on paristi jopa itkeskellyt, huutoriidat kuuluvat kyllä vaikka yrittäisin korvani sulkea. Poika kertoi äskettäin, että tyttö olis pussaillu/lääpiskellyt jonkun toisen kanssa ja, että nyt ottaa koville. Yritän suhtautua häneen kuin aikuiseen vaikkei sitä mitenkään vielä ole, varmasti tekee yhtä kipeää silti.
Menneenä viikon loppuna tyttö kävi sitten pojan kimppuun, löi, kynsi ja potki. Mieheni meni väliin ja pidettiin palaveriä tytön vanhempien kanssa, vähättelivät koko tilanteen ja "tuon ikäisenä ei ole niin vakavaa, äh kyllä pojan pitää puolustautua jos tytöllä on vähän vahva temperamentti." Olin aivan sanaton. Teinit ovat sopineet ja tyttö käy meillä kuten ennenkin ja ovat niin rakastuneita että.. Minun on silti vaikeaa suhtautua tyttöön (vaikken koko totuutta voi toki tietää), mutta eikai kukaan halua lastaan satutettavan henkisesti tai fyysisesti, kenenkään toimesta.
Jeesiä? Ristiriitaiset ajatukset poukkoilee hullunlailla