Teiniäidiltä terveiset

["Tilda"]

Viime maaliskuussa mä kävin täällä kyselemässä neuvoja äidille kertomiseen vahinkoraskaudesta. Olin 14-vuotias, nyt siis 15 ja täytän vielä tänä vuonna 16, ja ehkä ihan ymmärrettävästi sain melko paljon kommentteja siitä, että abortti tulisi tehdä. Päätin toisin, ja halusin nyt vain tulla kertomaan, että olen äärimmäisen onnellinen päätöksestäni pitää lapsi. Tuntuu vain pahalta, miten moni muu ikäiseni tyttö olisi suorastaan pakotettu tekemään abortti, yleensä painostajina lähipiiri.

Mäkin harkitsin aborttia ihan tosissani. Mulle sanottiin niin tällä foorumilla kuin ihan päin naamaakin, etten todellakaan tulisi pärjäämään lapsen kanssa. Uhkailtiin huostaanotoilla, naurettiin "huoralle ja sen äpärälle" ja vaikka mitä.

Mun poika syntyi marraskuun lopulla. Mua katsottiin pahasti synnärillä, näytänhän ihan lapselta, mitä toki myös olen. Ette varmaan uskokaan, miten pahalta ne kaikki mulkoilut, kuiskailut ja halveksuva asenne tuntuvat.

Mä en tiedä, miksi se on toisille niin vaikeaa hyväksyä, että toisinaan vahinkoja tapahtuu, mutta kaikki eivät halua lakaista vahinkoaan maton alle. Eikö olisi järkevämpää ottaa edes hieman suvaitsevampi asenne käyttöön? Se pieni hymy, kehu, mikä vain, voi pelastaa päivän sen jälkeen kun on kuunnellut suoranaista paskanjauhantaa itsestään. En mä usko, että se mitenkään lisäisi teiniäitien määrää, jos saisi edes hieman sitä normaalia kunnioitusta, mitä pitäisi kaikkia ihmisiä kohtaan löytyä. Mä toivon, ettei täältä löydy ketään, joka esimerkiksi nauraa kehitysvammaisille tai harrastaa minkäänlaista rotusortoa. Suurin osa taitaa hyväksyä sen, että niin kehitysvammaisilla kuin muillakin kuin vain vaaleaihoisilla on ihmisoikeudet, miksi siis teiniäideillä ei tunnu olevan?

Tää on asia, mitä mä olen jo pitkään pohtinut. En ehkä saanut ajatuksiani tiivistettyä, joten pisteet sille, joka jaksaa edes lukea loppuun. Mä todella toivon, että tää olis asia, mikä muuttuu ihan lähiaikoina, mä olen ylpeä ja onnellinen mun lapsesta, mutta silti tuntuu aina välillä äärimmäisen pahalta, jos jää kuuntelemaan mitä ihmiset musta puhuu.

 

[Vierass]

Muuten hyvä mutta kyllä täälläon myös rasistIsia kommenttojia ja niitä ketkä nauraa kehitysvammaisille.

Kaikkea hyvää sulle!

 

[äiti, nuori sellainen]

Hyvä kuulla että olet onnellinen, ja teit päätöksesi sen pohjalta mikä itsestäsi tuntui oikealta. Itsekin olen nuori, kahden lapsen äiti,parikymppinen. Ensimmäisen lapseni sain 16v ja toisen 19v. Itse en saanut kauhistelevia tai muutenkaan ilkeitä kommentteja, tai en ainakaan päin naamaa, mistä minä tiedän mitä selän takana sitten on puhuttu. Aborttia minullekin ehdotettiin lähipiiristä mutta sanoin pitäväni lapsen, kunhan kaikki tottuivat ajatukseen niin olivat onnellisia ja innoissaan asiasta. Synnärillä kehuttu kuinka rauhallinen synnyttäjä olin yms, kaikkialla kohdeltu kuin ketä tahansa äitiä. Toisen lapsen kohdalla ei kellään asiaan ollut negatiivista sanottavaa,olinhan jo täysi-ikäinen. Teiniäideistä on kaikilla sellainen käsitys,etteivät huolehdi lapsestaan vaan bilettävät yms. Taloudellisesta tilanteesta motkotetaan kuinka elellään vaan sossun tuilla, mutta niinhän kaikki äidit,ikään katsomatta, saavat lapsilisät,vanhempainpäivärahat ja kotihoidontuet, tarvittaessa asumistukea tms.. Itse olen oppinut olla välittämättä, oma on häpeänsä jos ovat niin ahdasmielisiä ja yleistävät kaikki samanlaisiksi. Onnea elämäänne pienen lapsen kanssa

 

["hjkl"]

En se minä ollut se oli pirkka

 

["Tilda"]

Hyvä kuulla että olet onnellinen, ja teit päätöksesi sen pohjalta mikä itsestäsi tuntui oikealta. Itsekin olen nuori, kahden lapsen äiti,parikymppinen. Ensimmäisen lapseni sain 16v ja toisen 19v. Itse en saanut kauhistelevia tai muutenkaan ilkeitä kommentteja, tai en ainakaan päin naamaa, mistä minä tiedän mitä selän takana sitten on puhuttu. Aborttia minullekin ehdotettiin lähipiiristä mutta sanoin pitäväni lapsen, kunhan kaikki tottuivat ajatukseen niin olivat onnellisia ja innoissaan asiasta. Synnärillä kehuttu kuinka rauhallinen synnyttäjä olin yms, kaikkialla kohdeltu kuin ketä tahansa äitiä. Toisen lapsen kohdalla ei kellään asiaan ollut negatiivista sanottavaa,olinhan jo täysi-ikäinen. Teiniäideistä on kaikilla sellainen käsitys,etteivät huolehdi lapsestaan vaan bilettävät yms. Taloudellisesta tilanteesta motkotetaan kuinka elellään vaan sossun tuilla, mutta niinhän kaikki äidit,ikään katsomatta, saavat lapsilisät,vanhempainpäivärahat ja kotihoidontuet, tarvittaessa asumistukea tms.. Itse olen oppinut olla välittämättä, oma on häpeänsä jos ovat niin ahdasmielisiä ja yleistävät kaikki samanlaisiksi. Onnea elämäänne pienen lapsen kanssa

Mulla äiti oli lapsen pitämisen puolella jo ihan alusta lähtien, mutta oikeastaan kaikki muut pitivät mua ihan typeränä ja väittivät mun pilaavan tulevaisuuteni. Lapsen isäkin lähti lätkimään, mistä tuli sit lisää oikein ihastuttavia kommentteja, ihan kuin asia ei olisi harmittanut jo valmiiksi.

Neuvolassa, synnärillä ja sosiaalityöntekijöiden kanssa juttu on luistanut ihan mukavasti, kehuja on sieltä suunnalta aina toisinaan tullut, eikä mua ole maanrakoon haukuttu. Se ongelma tuntuu lähinnä olevan vanhemmat äidit, etenkin semmoset noin kolmekymppiset, joilla on tää paljon puhuttu talous kunnossa, parisuhde mallillaan ja tukiverkkoa vaikka muille jakaa. Kai niillä sit on jotain ongelmia itsetunnon kanssa, kun tarvii muita alkaa arvostella.

Nää stereotypiat on myös aika kamalia :/ Itse kun kuitenkin olen oikeastaan aina ollut se äidin ylpeys, kymppejä raahannut koulusta, menestynyt liikuntaharrastuksissani enkä oo suuremmin mitään teinidraamaa aiheuttanut myöskään tän raskauden ja vauvan lisäksi, jos sen voi edes siihen kategoriaan laskea. Ei kaikki teiniäidit ole niitä bilettäviä, lapsen omille vanhemmilleen sysääviä pissiksiä, onneksi.

 

[vvvvv]

En naura enkä ilku, mutta näin näkemättä/tuntematta sinua minulla on vahva veikkaus. Se veikkaus menee niin, että sinulla ei ole tutkintoa. Sinä haluat sellaisen ja teet sen eteen töitäkin. Et silti sitä tule saamaan. Et etenkään, jos havittelisit akateemista loppututkintoa. Mutta ethän sinä sitä edes havittele. Sanot ettet ole sitä koskaan edes havitellut. Et edes silloinkaan, kun lapsesta ei ollut mitään tietoa.

Asut vuokralla ja olet yksinhuoltaja. Jos et vielä, niin yksinhuoltaja olet kohta, koska parisuhteesi voi huonosti. Olet joutunut turvautumaan toisten rahalliseen apuun ja tiedät tulevasi tarvitsemaan sitä myös jatkossa. Asut huonolla alueella ja se tuo ongelmia elämääsi.

Olet selviäjä, tai siis niin sanot itsellesi. Olet ylpeä siitä, että sinulla on ihana poika ja hän voi hyvin. Silti sinä salaa kadehdit sitä vanhaa koulukaveriasi "Minnaa" joka luki läpi lääkiksen ja toimii nyt Diacorin lääkärinä. Ajat hänen uuden omakotitalon ohi useinkin. Et ole katkera - sanot. Me muut nyökkäämme.




Tätä me tarkoitimme!

 

[vie ras]

Todella hienoa että pärjaat nuoresta iästäsi huolimatta, läheskään kaikki tuon ikäset tai vanhenmatkaan) eivät pärjää. Tsemppiä sulle.

 

[Ciervo]

En naura enkä ilku, mutta näin näkemättä/tuntematta sinua minulla on vahva veikkaus. Se veikkaus menee niin, että sinulla ei ole tutkintoa. Sinä haluat sellaisen ja teet sen eteen töitäkin. Et silti sitä tule saamaan. Et etenkään, jos havittelisit akateemista loppututkintoa. Mutta ethän sinä sitä edes havittele. Sanot ettet ole sitä koskaan edes havitellut. Et edes silloinkaan, kun lapsesta ei ollut mitään tietoa.

Asut vuokralla ja olet yksinhuoltaja. Jos et vielä, niin yksinhuoltaja olet kohta, koska parisuhteesi voi huonosti. Olet joutunut turvautumaan toisten rahalliseen apuun ja tiedät tulevasi tarvitsemaan sitä myös jatkossa. Asut huonolla alueella ja se tuo ongelmia elämääsi.

Olet selviäjä, tai siis niin sanot itsellesi. Olet ylpeä siitä, että sinulla on ihana poika ja hän voi hyvin. Silti sinä salaa kadehdit sitä vanhaa koulukaveriasi "Minnaa" joka luki läpi lääkiksen ja toimii nyt Diacorin lääkärinä. Ajat hänen uuden omakotitalon ohi useinkin. Et ole katkera - sanot. Me muut nyökkäämme.




Tätä me tarkoitimme!

Noh, suurinosa ihmisistä ei toimi Diacorin lääkärinä tai hanki akateemista loppututkintoa vanhemmuudesta riippumatta.
Suurinosa ihmisistä on aivan tavallisia työläisiä, mutta jostain syystä teiniäitejä verrataan aina akateemisiin menestyjiin, enkä oikein ymmärrä miksi.

Jos "Maria" opiskelee vaikkapa lähihoitajaksi ja on sitten joskus kolmikymppisenä standardimamma, se on ihan okei, mutta jos teiniäiti opiskelee lähihoitajaksi, hän on "epäonnistuja" josta ei sitten ikinä tullut "mitään".
Kummallinen asenne joillakin - tai oikeastaan surullisen monella. Palstalla ainakin.

 

["sipsi"]

Jokaisella meillä on omat elon polkumme." Diacorin lääkäriksi" pystyy kyllä opiskelemaan lapsenkin kanssa - jos haluaa, ja sen tarpeelliseksi katsoo Ja joku saattaa opiskella lääkäriksi, juristiksi tms., ja sitten lapsettomuus onkin elämän suurin tragedia.

Pääasia, että on polkuunsa tyytyväinen. Kaikkea hyvää nuorelle (tytärtäni nuoremmalle ) äidille ja pikkuiselle. Mukavaa kesänodotusta

 

[viera.s]

En naura enkä ilku, mutta näin näkemättä/tuntematta sinua minulla on vahva veikkaus. Se veikkaus menee niin, että sinulla ei ole tutkintoa. Sinä haluat sellaisen ja teet sen eteen töitäkin. Et silti sitä tule saamaan. Et etenkään, jos havittelisit akateemista loppututkintoa. Mutta ethän sinä sitä edes havittele. Sanot ettet ole sitä koskaan edes havitellut. Et edes silloinkaan, kun lapsesta ei ollut mitään tietoa.

Asut vuokralla ja olet yksinhuoltaja. Jos et vielä, niin yksinhuoltaja olet kohta, koska parisuhteesi voi huonosti. Olet joutunut turvautumaan toisten rahalliseen apuun ja tiedät tulevasi tarvitsemaan sitä myös jatkossa. Asut huonolla alueella ja se tuo ongelmia elämääsi.

Olet selviäjä, tai siis niin sanot itsellesi. Olet ylpeä siitä, että sinulla on ihana poika ja hän voi hyvin. Silti sinä salaa kadehdit sitä vanhaa koulukaveriasi "Minnaa" joka luki läpi lääkiksen ja toimii nyt Diacorin lääkärinä. Ajat hänen uuden omakotitalon ohi useinkin. Et ole katkera - sanot. Me muut nyökkäämme.


Tätä me tarkoitimme!

Onpa hassu kirjoitus. Aloittaja on 15-vuotias! Kenellä sen ikäisellä muka on tutkinto. Toivon mukaan aloittajakin asuu vielä lapsuudenkodissaan, kuten käytännössä kaikki 15-vuotiaat. Se on minusta erikoista, että usein teiniäidit tuntuvat muuttavan ennenaikaisesti omilleen. Vaikka juuri he kaipaisivat vielä muita teinejä enemmän vanhempiensa tukea.

Aloittaja kirjoittaa todella fiksusti, on helppo uskoa että hän tosiaan on kympin oppilas. Eikä teiniäitiys vie mahdollisuuksia mihinkään, kaikki ovet ovat edelleen avoinna. Usein toki teiniäidiksi päätyvillä on jo valmiiksi ongelmia, eikä edellytyksiä vaikkapa akateemiseen uraan. Mutta ei se vauva mahdollisuuksia mihinkään vie Suomessa, jossa kuitenkin on edelleen edullinen päivähoitojärjestelmä ja ilmaiset opinnot tarjolla.

 

[UV]

http://www.anna.fi/lehdessa/anni-sinnemaki-olin-siirin-kanssa-rennompi/

 

["Tilda"]

Onpa hassu kirjoitus. Aloittaja on 15-vuotias! Kenellä sen ikäisellä muka on tutkinto. Toivon mukaan aloittajakin asuu vielä lapsuudenkodissaan, kuten käytännössä kaikki 15-vuotiaat. Se on minusta erikoista, että usein teiniäidit tuntuvat muuttavan ennenaikaisesti omilleen. Vaikka juuri he kaipaisivat vielä muita teinejä enemmän vanhempiensa tukea.

Aloittaja kirjoittaa todella fiksusti, on helppo uskoa että hän tosiaan on kympin oppilas. Eikä teiniäitiys vie mahdollisuuksia mihinkään, kaikki ovet ovat edelleen avoinna. Usein toki teiniäidiksi päätyvillä on jo valmiiksi ongelmia, eikä edellytyksiä vaikkapa akateemiseen uraan. Mutta ei se vauva mahdollisuuksia mihinkään vie Suomessa, jossa kuitenkin on edelleen edullinen päivähoitojärjestelmä ja ilmaiset opinnot tarjolla.

Voi olla, että se kuvaa enemmänkin mun tulevaisuutta. Mä en kyllä itse siihen halua uskoa, mulla on motivaatiota opiskella ja vaikken ehkä korkeakoulututkintoa koskaan saisikaan, jonkinlaisen ammatin ainakin. Kunhan nyt edes tää peruskoulu loppuun, sen jälkeen sit tarkempaa mietintää.

Kotona mä saan onneksi asua, äiti sanoi että niin pitkään kuin siltä tuntuu. En mä usko, että mä ihan yksinäni vielä pärjäisin, lapsen ja itseni saisin varmaankin hoidettua, mutta raha-asiat tuottaisivat varmasti vaikeuksia. Mulla on ainakin niin hyvä olla kotona, etten ihan muutamaan vuoteen ole mihinkään täältä lähdössä. Kaipa vain monilla on jokin tarve näyttää olevansa jollakin tasolla aikuisia, kun pärjäävät omillaan tai sitten kotiolot ovat niin sietämättömät, että tuntuu paremmalta lähteä pois.

Kyllä tässä maassa mahdollisuuksia on, jos jaksaa tehdä hieman töitä. Ehkä sen ansiosta voin olla omalla kohdallani varma, että saan peruskoulun suoritettua enkä jää sen jälkeen loppuiäkseni elämään jonkinlaisena loisena.