Teini-ikäiset etälapset

Tervehdys kaikille! Löysin Kaksplussan keskustelupalstan vain muutama päivä sitten, olen viesteillyt aiemmin Suplin (tosi yes!) ja Suomi 24 (hmmm....) palstoilla.

Haluan kysyä teiltä näkökulmaa ja mielipidettä seuraavaan.
Tilanteemme on : olemme 40-v. pariskunta, miehelläni on 2 teini-ikäistä tytärtä ex-liitosta, minä olen lapseton, toisin sanoen yhteisiä lapsia meillä ei ole. Tämä oli tietoinen valinta kun tapasimme 10v. sitten.

Minä olen persoonana itseriittoinen (miten kamalan itsekkäältä kuulostava adjektiivi, en tarkoita negaiivisella tavalla, tykkään vaan tehdä yksin asioita), harrastan lukemista, elokuvia, haluan omaa tilaa ja yksityisyyttää. Työssäni olen paljon tekemisisssä ihmisten kanssa, joten vapaa-aikana arvostan rauhaa. Mieheni on samaa maata. Hän viihtyy kanssani lenkillä, ruokaa laittaen ja telkkaria katsoen, omia harrastuksia urheilu ja pelaaminen tietkoneella. Sanalla sanoen: olemme onnellisia yhdessä juuri sellaisina kuin olemme.

Joka 2. viikonloppu tulevat teinit meille. Me hoidamme kuljetukset, ostamme neideille lempiruokaa, vuokraamme elokuvia, viemme tapahtumiin yms. Isä antaa myös rahaa tyttärilleen (elatusmaksuejn lisäksi). Pidämme yllä ns. sirkusta , kuten olemme jo tehneet 10 v.
Olen lopen kyllästynyt. Asumme 50 m2 kaksiossa, jo tilanpuute tekee hulluksi. Kuten mainitsin, olen 40-v. enkä jaksa tällaista.
Neidit osoittavat mieltä jos palveluita ei ole koko ajan. En ole KOSKAAN näinä vuosina kuullut että jompikumpi kysyisi "voinkoi tiskata" "voinko viedä roskat". Istuta möllötetään ja naama on sitruunalla jos palvelu ei pelaa. Kerran, kun veimme neidit kotiin eikä isä antanut normaalia taskurahaa , ilme oli näkemisen arvoinen eli TÄYSIN TYMISTYNYT. Eikä kuulunut edes MOI:ta.
On kamalaa, ikävää, surullista, miten manipuloiva ja ahne mieheni ex-vaimo saa tyttärensä samaan mielentilaan.
Kun lapset olivat pieniä, olimme sulassa sovussa. Miten näin on päässyt käymään? Olen yrittänyt jutella heidän kanssa, sulkeutuvat kuin simpukat - mitä tehdä?

 

Olet tehnyt tietoisen valinnan. Valinnut siis miehen jolla on lapsia.

Viikonloppuisin,jotka neidit teillä ovat,tulisivat olla tavallista vkl-arkea. Ei mitään sirkustemppuja tai runsaita viikkorahoja tai mielistelyä.Vaan rauhaisaa koton oleilua,esim pelaillen,keskustellen yms.

Juttele miehesi kanssa,kuinka tässä on päässyt näin käymään.... Hänen kanssaan päätökset on tehtävä.
Oletko itse kiinnostunut miehesi lapsista vai voisiko käytös johtua siitä,ettei sinullakaan ole kiinnostusta lapsiin päin?

 

Joo-o. Olen samanlainen itseriittoinen 40-vee nainen kuin sinäkin, samoilla ominaisuuksilla varustettu. Työssäni jatkuvasti tekemisissä erilaisten ihmisten ja heidän henk.koht. asioidensa kanssa. Työni on haastava, samalla raskas. "Siviilissä" en tosiaan jaksa olla kovin sosiaalinen. Vetäydyn kirjoihin yms. Mieheni on samanlainen, samalla työpaikallakin ollaan. Erona sinuun minulla on 13.vee tytär. Tämän ikäinen tyttö osaa olla todella Neiti. Pikkuleidistä ihanaan raivottareen, prinsessasta teinimonsteriin. Sinun miehesi tyttärillä on nyt murrosikä. Usko huviksesi.

Mutta mikä neuvoksi? En osaa sanoa. Mieleeni tulee vain mieheni isän uusiovaimo. Ylimielinen, hapannaamainen nirppanokka, hyvässä asemassa oleva lapseton nainen Chanel-jakuissaan. Et kai halua näyttää teiniprinsessojen silmissä tällaiselta? Mutta mikä pakottaa aina olemaan läsnä, kun tytöt tulevat? Jospa hankkiutuisit toisinaan hetkeksi muualle. Minunkin miehelläni on lapsi, teinipoika. Hänenkin äitinsä on manipuloiva ja ahne, todella ilkeä viisikymppinen nainen, aina vailla rahaa... Poikaan tämä heijastuu siten, että minua hän tuskin tervehtii, kun äitinsä on läsnä (lojaalisuutta). Muina aikoina suu käy, eikä kommunikaatiovaikeuksia ole. Muuten meillä hyvä tilanne, koska poika haluaa olla kotonaan viikonloput, mutat voi tavata isäänsä milloin haluaa. On jo sen verran iso, ettei halua kotoaan pois joka toinen viikonloppu.

Jaksamisia!

 

En vähättele yhtään se ei varmasti tunnu mukavalta mutta tollanen tilanne on varmasti suurimmassa osassa perheitä jossa teinejä on,oli ne sitten omia,miehen tai yhteisiä

 

Täsmälleen samaa mieltä kuin Tuuli! Olet/olette itse tehneet tilanteen tuollaiseksi. Minunkin miehelläni on 15 v tytär joka tulee meille joka 2. viikonloppu + lomat. Mutta elämä on silloin ihan samaa kuin muinakin päivinä, ei mitään erikoisruokia tai -tekemisiä. Meillä ainakin joutuu osallistumaan mm. siivoukseen. Minä myös teen omia juttuja olipa tyttö meillä tai ei.
Kuitenkin jos kovin äkkiä muutatte tyyliänne, niin vaaranahan voi olla se, että teinit eivät halua enää käydä. Kannattaa kuitenkin miettiä..

 

Samjoilla linjoilla olen minäkin kuin muutkin tässä viestissä.

Koska nykytilanne teidän viikonloppuarjessanne ei tyydytä teitä aikuisia, teette muutoksen. Juttele miehesi kanssa asiasta. Uusi tilanne vaatii molempien aikuisten ja etenkin isän panostusta.

Sitten kun olette keskenään luoneet uudet linjat, otatte teinittäret keskusteluun ja kerrotte missä mennään..

Miksi lapset tulevat kuin johonkin hotelliin, jossa on sirkushuveja ja palvelua?
Miksi sinun pitäisi olla paikalla?
Isä varmasti pärjää lastensa kanssa itsekseen, jos sinulla on meno, voit mennä - jos haluat omaa rauhaa omassa kodissasi, isä voi lähtä teinien kanssa jonnekin, vaikka uimaan.

Lapset osallistuvat kotitöihin siinä kuin normaalistikin tuon ikäiset osallistuu.

Miksi kummassa pitäisi isän olla raha-automaatti? LApset ovat tottuneet, isä itse on totuttanut heidät siihen, että antaa rahaa, ja tottakai he odottavat tätä. Sillähän on hyvä kehua kavereillekin: mun faija antaa..


Omien lasteni isovanhemmat, isänsä vanhemmat siis, tekivät tätä samaa. Lapset olivat pieniä, alakouluikäisiä ja nuorempiakin, kun he alkoivat syytää kesälomatapaamisten päätteeksi isoja summia rahaa. Lapsille suoraan. Minkään hankkeen eteen ei tarvinnut ponnistella, tarvitsi vain odottaa syntttäriaikaa tai kesäaikaa, mummo antoi rahaa..

He ovat nyt täysi-ikäisiä ja ennättivät tottua siihen, että isovanhemmat antaa rahaa. Että sieltä sitä apua tulisi kun tiukka paikka tulee.

Mutta NYT, kun he sitä todella tarvitsevat, kun itsenäisesti asuvat ja samalla opiskelevat, nyt sitä rahaa ei tulekaan!? MIKSI!?!??? Nythän ei ole edes pelkoa, että minä, itsekäs ja rahanahne äiti, veisin lapsiraukkojej rahat omiin tarkoituksiini, vaan raha olisi suoraan heille, heidän omiin menoihinsa, joita just nyt olisi!

 

\

Miksi kummassa pitäisi isän olla raha-automaatti? LApset ovat tottuneet, isä itse on totuttanut heidät siihen, että antaa rahaa, ja tottakai he odottavat tätä. Sillähän on hyvä kehua kavereillekin: mun faija antaa..


Omien lasteni isovanhemmat, isänsä vanhemmat siis, tekivät tätä samaa. Lapset olivat pieniä, alakouluikäisiä ja nuorempiakin, kun he alkoivat syytää kesälomatapaamisten päätteeksi isoja summia rahaa. Lapsille suoraan. Minkään hankkeen eteen ei tarvinnut ponnistella, tarvitsi vain odottaa syntttäriaikaa tai kesäaikaa, mummo antoi rahaa..

He ovat nyt täysi-ikäisiä ja ennättivät tottua siihen, että isovanhemmat antaa rahaa. Että sieltä sitä apua tulisi kun tiukka paikka tulee.

Mutta NYT, kun he sitä todella tarvitsevat, kun itsenäisesti asuvat ja samalla opiskelevat, nyt sitä rahaa ei tulekaan!? MIKSI!?!??? Nythän ei ole edes pelkoa, että minä, itsekäs ja rahanahne äiti, veisin lapsiraukkojej rahat omiin tarkoituksiini, vaan raha olisi suoraan heille, heidän omiin menoihinsa, joita just nyt olisi!

Mä olen ihan samaa mieltä että musta on kammottavaa että lapsille syydetään rahaa tosta vain kun ovat pieniä ja niin eivät opi arvostamaan sitä miten kovan työn takana raha on, oppivat luulemaan että sitä saa sen kuin pyytää vaan vaikka se ei elämässä niin mene.

MUTTA täysi ikäisen "lapsen" pitäisi jo oppia käyttämään rahaa ja oppimaan ettei sitä kasva puussa. Opiskelija saa kuitenkin opinto tukea ja asumis tukea jos asuu omillaan. Osa päivä työ tai viikonloppu työ mäkkärissä tai supermarketissa opettaa mielestäni parhaiten sen ettei raha todellakaan kasva siellä puussa ja jos on vähän rahaa käytettävissä silloin pitää elää pihisti.Itse en aio antaa lapsille kaikkea kultatarjottimella vaikka varaa olisikin, musta se on vähän niinkuin karhunpalvelus lapselle.

 

\

\

Miksi kummassa pitäisi isän olla raha-automaatti? LApset ovat tottuneet, isä itse on totuttanut heidät siihen, että antaa rahaa, ja tottakai he odottavat tätä. Sillähän on hyvä kehua kavereillekin: mun faija antaa..


Omien lasteni isovanhemmat, isänsä vanhemmat siis, tekivät tätä samaa. Lapset olivat pieniä, alakouluikäisiä ja nuorempiakin, kun he alkoivat syytää kesälomatapaamisten päätteeksi isoja summia rahaa. Lapsille suoraan. Minkään hankkeen eteen ei tarvinnut ponnistella, tarvitsi vain odottaa syntttäriaikaa tai kesäaikaa, mummo antoi rahaa..

He ovat nyt täysi-ikäisiä ja ennättivät tottua siihen, että isovanhemmat antaa rahaa. Että sieltä sitä apua tulisi kun tiukka paikka tulee.

Mutta NYT, kun he sitä todella tarvitsevat, kun itsenäisesti asuvat ja samalla opiskelevat, nyt sitä rahaa ei tulekaan!? MIKSI!?!??? Nythän ei ole edes pelkoa, että minä, itsekäs ja rahanahne äiti, veisin lapsiraukkojej rahat omiin tarkoituksiini, vaan raha olisi suoraan heille, heidän omiin menoihinsa, joita just nyt olisi!

Mä olen ihan samaa mieltä että musta on kammottavaa että lapsille syydetään rahaa tosta vain kun ovat pieniä ja niin eivät opi arvostamaan sitä miten kovan työn takana raha on, oppivat luulemaan että sitä saa sen kuin pyytää vaan vaikka se ei elämässä niin mene.

MUTTA täysi ikäisen "lapsen" pitäisi jo oppia käyttämään rahaa ja oppimaan ettei sitä kasva puussa. Opiskelija saa kuitenkin opinto tukea ja asumis tukea jos asuu omillaan. Osa päivä työ tai viikonloppu työ mäkkärissä tai supermarketissa opettaa mielestäni parhaiten sen ettei raha todellakaan kasva siellä puussa ja jos on vähän rahaa käytettävissä silloin pitää elää pihisti.Itse en aio antaa lapsille kaikkea kultatarjottimella vaikka varaa olisikin, musta se on vähän niinkuin karhunpalvelus lapselle.

Menee nyt asian vierestä, mutta kerronpa miten se menee.
Täysi-ikäinen opiskelija saa Kelan asumistuen ja opintorahaa. Sillä ei kukaan elä eikä vuokraansa maksa eikä oppikirjoja hanki. Niinpä käydään töissä, ei mäkkärissä eikä supermarkissa, mutta kaupan kassalla kuitenkin. On opettanut kyllä sen, ettei raha kasva puussa, että työtä on tehtävä jotta rahaa jostain saa ja että nuuka on oltava ja tarkkaan katsottava mihin rahansa laittaa jotta se kaikkeen välttämättömään riittäisi.

Yksi kummallinen juttu tässä on Kelan opintososiaalinen etuus. On oltava tosi tarkkana, ettei ylitä sitä Kelan määrittelemää, varsin mitättämän suuruista rajaa, että kuitenkin saa opintotukea. Jos tienaa enemmän, joutuu maksamaan Kelan opintotuet takaisin, ja niihin tulee samantien kohtuullisen kokoinen korko! Maksuaika on aika vähäinen!

Opiskeleva lapseni sanoi: jos hän kävisi opiskeluvuoden /lukuvuoden aikana joka sunnuntai tekemässä yhden työpäivän (sanoi tuntimäärän, en muista enää mikä se oli, oliko 8 h vai 10 h), hän tienaisi liikaa, ylittäisi tuon Kelan rajan. Tuolla palkkamäärällä = rahalla ei kuitenkaan elä = maksa tuota kaikkea mihin rahaa menee vaikka vuokra onkin halpa.
Jos hän päättäisi luopua Kelan "kompensaatiosta", hän joutuisi tilanteeseen että opiskelu vai työ? Eli aika ei riittäisi enää opiskeluun, jos yrittäisi pärjätä ilman kelan maksamaa opintorahaa, ja käydä töissä opiskelun ohessa.
Kuitenkaan pelkällä opintorahalla ei pärjää, hän joutuu tekemään töitä..

Niinpä hän joutuu välillä ilmottamaan työnantajalle, ettei voi tulla töihin ajalle xx-xy.
Kelan määrittämä tuloraja on todella alhainen.

Kela toimillaan siis pitää opiskelijat näkäkuurilla, "pakottaa" tiukkaan ja niukkan toimeentuloon.

Paitsi että opitaan tekemään töitä, elämään säästeliäästi, opitaan myöskin Kelan tukiviidakko, sen epäoikeudenmukaisuus silloin, kun ollaan väliinputoajia,ja paljon paljon muuta tästä yhteiskunnasta.

Esim. tämä em. nuori kuuluu "valtuustoon", käy kokouksissa. Oli kaksi vaihtoehtoa: ota kokouspalkko, joka on veronalaista tuloa ja taas pitäisi Kelan kanssa laskea että mikä kannattaa.. tai sitten ei ota kokouspalkkioita ollenkaan. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kokouksia kuitenkin on joka viikko suunnilleen ja siellä istutaan useampi tunti. Silti hän päätyi tälle "poliittiselle uralleen" opiskelun ja työssäkäynnin lisäksi, ilman kokouspalkkiota. Matkakuluja ei tietenkään korvata :/

Tässä nuori oppii todella paljon ! Mutta ei välttämättä ihan sitä, mitä me aikuiset ruusunpunaisin silmälasein kuvittelemme.

En tiedä ilmaisinko tuon Kelan osuuden tarpeeksi selkeästi. Nuori on kuitenkin patti-tilanteessa: aikaa olisi enemmänkin töitä tehdä, pitäisikin tehdä, että pärjää. Mutta jos hän haluaa sen kelan opintotuen, saa tienata vain XX-määrän / lukuvuosi. Se on niin matalaksi määritelty, se täyttyisi vain sillä että on joka sunnuntai töissä! Jos hän ei tukea ota, ja yrittää rahoittaa opintonsa pelkästään työssäkäynnillä on kaksi vaihtoehtoa: rahalla ei elä esim.joka sunnuntai töissä ei kata elämisen kuluja TAI töissä pitäisi olla niin paljon, ettei aika riitä opiskeluun.

"Poliittisessa valtuustossa" kertaviikkoiset kokouspalkkiot (noin 20 e / kokous?) lasketaan tuloiksi ...

 

\

Kuitenkin jos kovin äkkiä muutatte tyyliänne, niin vaaranahan voi olla se, että teinit eivät halua enää käydä. Kannattaa kuitenkin miettiä..

Moikka! Kiitos rakentavista viesteistänne. Hyviä neuvoja.
Ensiksi: se että mä lähtisin viikonloppuisin kotoani pois, kerroinhan jo että juoksen työssäni kissanristiäisistä tosiin. En halua pois kotoa viikonloppuisin, en missään nimessä! Kotonani minulla on rauha, ainakin joka 2. viikonloppu.
Lasten viikonlopputapaamisilla, enkä halua kuulostaa pikkumaiselta, korvaani särähtää pahasti tyttöjen kertomat äidin mielipiteet esim. vaatteistani, kodinhoidostamme ja mieheni ja minun suhteesta. Vaikka tyttöjen käyttämä sävy on peittelevä, olen silti elänyt niin kauan pitempään, että ymmärrän ettei teksti ole heidän suustaan.....

Joku ehdotti, että mieheni lähtisi 3:staan lastensa kanssa jonnekin harrastamaan. Hyvä idea sinänsä, mutta sääli että hän ei voisi olla enempää EVVK.
Mieheni on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, valitettavasti kääntöpuolena myös saamaton ja tyyppiä "antaa valua vesi hanhen selästä"....
Hän myöntää sen auliisti itsekin. Hän on myös myöntänyt sen, että jos minä en olisi niin aikaansaava, lasten tapaamiset olisivat aivan minimissäään (siis jos järjestelyt olisivat hänen kontollaan).

Ikävää minusta on se, että kommunikointi neitojen kanssa on nykyään lähes 0. Tyttöjen äidiltä omaksuttu asenne raivostuttaa. Mitään arvoa ei anneta millekään, vaan kaiken otaksutaan olevan automaattista.
Tuleva 9 vrk lomammekin ahdistaa minua. jos koko ajan ei ole huvituksia/ohjelmaa, ollaan naama nyrpeällä. Jos otamme esim. miehen kanssa päivätorkut, olemme "vanhuksia". Jos kokoajan ei ole tekemistä, on ihan tylsää jne. loputtomiin, loputtomiin....

Kotitöistä puhuttaessa, voisin vaikka räjähtää nauruun, Ei puhettakaan, että arvon prinsessat ikinä tekisivät mitään. Ei ole meidän vikaamme, että he tuntevat olevansa meillä kuin hotellissa, näinhän se onkin. Äitinsä ohjeistukset toimivat, taas.

Olen tosi kypsä ja minusta näin huono käytös ei ole enää hyväksyttävää. Ajattelin ottaa neidit puhutteluun, what ever happens. Kysyä mitä mieltä ovat minusta, isästään, meidän kodista ja tapaamisista täällä. Toivottakaa onnea! Kommetteja toivoisin edelleenkin. Terv. Vivian

 

Suurin osa ihmisistä viettää tylsää arkielämää (päiväunia, pyykinpesua, pihatöitä...) - ei siis sirkusta tai luxusta 24h. Tämän voi sanoa neideille vaikka ihan suoraan, ei ylimielisesti. Ymmärtävät myöhemmin, mitä tarkoitit. Mielestäni oman äitini eräs pointti kasvatukseen on ollut ihan helmi: Aikuisten tehtävä on opettaa lapsia/nuoria sietämään elämän pettymyksiä.

 

HIPHOP-NIMIMERKKI, sulla oli oikeesti hyvä pointti. Tuliko sinulle olo, että asenteeni on ylimielinen? Minua on syytetty siitä nimittäin muuallakin....
Olen aika päättäväinen ja itsepäinen henkilönä, mutta toivon että positiivisesti!

No, mä oon jutellut teinien kanssa ihan yleensä siitä mitä elämä maksaa. Totuus on se, että suurin osa tuloista menee asumiseen, autoon, ruokaan ja muihin täysin pakollisiin menoihin.
Se osa mikä jää, käytetään vapaa-aikaan, vaatteisiin, ostoksiin ja huvituksiin.

Meillä oli tosiaan pakko nostaa kissa pöydälle, kun vaatimuksina on nykyään kannettavaa tietokonetta jolulahjaksi ym. täysin älytöntä, johon me emme todellakaan pysty.

Kohtuudessa haluamme toteuttaa etälasten toiveita, mutta sen ei pidä olla niin että kaikki tulee automaattisesti. Juttelin just siitä mieheni kanssa, että miltä joululahjat enää tuntuvat, jos koko ajan ostetaan muutenkin.

Yleisesti ottaen, herää kysymys, miten nämä lellilapset pärjäävät sitten , kun menevät itse töihin ja aloittavat oman elämänsä kun etävanhemmat ovat ostaneet ja opettaneet kulutushysteriaan?

 

Mä repeen... Vai ei teini kysy saako hän tiskata.

 

Koita kestää teini ovat sellaisia jos se heiltä sallitaan.
Siispä pistää tytöille rajat, ja loppu jokakertaiselle hemmotelulle.
Kaikessa voi olla kohtuullinen.
Hyvä soppa syntyy kun kaikkea on sopivassa suhteessa.
Tämä pätee myös etälasten vierailujen ohjelmistossa ja hemmotelussa.
Muuten jos olette pitäneet aina sirkushuvi linjaa, tietävätkö lapset mikä teitä miellyttää......