Teini-iän typeryydet julki!

  • Viestiketjun aloittaja Oi kultainen nuoruus
  • Ensimmäinen viesti
Oi kultainen nuoruus
Kertokaa nyt jälkeenpäin mietittynä hulvattomia, mutta silloin niin vakavalta tuntuvia teini-iän päähänpistoja, ajatuksia ja tunnelmia!

Aloitan itse:

- Olin ihan varma että yläasteen ihastukseni, (jolle en koskaan sanaakaan jutellut) on Se Ainoa Oikea. Odotin jatkuvasti että hän vain huomaisi minut ja tulisi juttelemaan ja rakkaustarinamme voisi alkaa. Siitäkin huolimatta että en ikinä tehnyt mitään elettäkään josta hän olisi voinut tietää minun roihuavan tunteiden paloni. Ajattelin vaan että kyllähän sen nyt PITÄÄ tietää tulla minua iskemään vaikka olemme ihan eri luokillakin.

- Ihailin suuresti kapinallista kaveriani joka ryyppäsi ja rellesti, tupakoi ja varasteli. Lintsasi koulusta eikä ikinä tehnyt niinkuin häneltä pyydettiin ja joka antoi piupaut koululle ja kaikille aikuisille. Näin hänet voimakastahtoisena ja coolina menestyjänä ja toivoin että itselläni olisi rohkeutta olla samanlainen. Onneksi ei ollut, hänen elämänsä ei ole hääppöistä nykyään :(

- Nykyään naurattaa ajatellakin maailmankuvaani silloin 16-vuotiaana. Olin omasta mielestäni paljon kypsempi kuin muut, ajattelin laajemmin kuin kukaan muu, olin mielestäni nähnyt elämän nurjaa puolta enemmän kuin kukaan eikä kukaan koskaan ymmärtänyt minua. Pidin itseäni todellakin keskimääräistä syvällisempänä ja fiksumpana ihmisenä.

- Ja se teiniangsti! Ei hemmetti! Silloin kun elämä mätti niin se mätti raivoisalla voimalla. Tuntui että kukaan ei voi ymmärtää mikä tuska sielussani riipii, kuinka kurjaa on eloni ja mikään ei KOSKAAN tule olemaan hyvin!!

Huh huh. Onneksi nuo ajat on ohi ja niitä voi muistella häpeän ja naurunsekaisin tuntein! Silloin kun täytin 18 luulin että nyt elämäni parhaat päivät ovat ohi, kaikki kokemisen arvoinen on koettu ja jäljellä on pelkkää harmautta ja tylsyyttä. Voi miten väärässä olin... Vuosi vuodelta elämä on tarjonnut enemmän ja enemmän, käy jännittävämmäksi ja kiehtovammaksi kuin koskaan. Teini-ikäisenä luulin nähneeni kaiken ja nyt kolmikymppisenä tuntuu etten ole vielä nähnyt tai kokenut kuin murto-osan!

Teidän vuoronne!
 
ap.
Ai niin joo! Ja kun seurustelin ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana, olin kuukauden seurustelun jälkeen korviani myöten RAKASTUNUT ja kun neljän kuukauden jälkeen seurustelu päättyi niin olin varma etten KOSKAAN enää pysty rakastamaan ketään XD
 
karatekid
- En osannut meikata kunnolla
- Heruttelin ja pyöritin persettä
- Minulla oli useita poikaystäviä ja olin kova flirttailemaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa
- Iskin jopa varattuja poikia
- Aloitin ryyppäämään jo 13-vuotiaana

Sitten on noita samoja kuin aloittajalla, eli rakastin yhtä poikaa tosissani ja kuvittelin etten tule enää rakastamaan ketään muuta ikinä ja saan tämän henkilön kanssa lapsia jne.

Hävettää!
 
"nuuh"
Pussikaljaa 13-vuotiaasta, murtoja, auton pöllimistä, poikien yhtaikaa pyöritystä, kissatappeluja, röökaamista, karkaamista, kouluun kännissä, isältä rahan viemistä ja kaikista pahin; jääkiekkopeleissä käymistä!
 
karatekid
että pidin itseäni muita tyttöjä tuplasti kauniimpana ja jotenkin parempana mitä muut ovat.

Sekin oli aika typerää...

Seurustelin rikollisten kanssa, joista yksi pahin oli taposta tuomittu kundi..

Kiusasin yhtä nörtti poikaa............................................. :(
 
- Paikallisesta puutarhamyymälästä varastin öisin hedelmäpuita ja kannoin niitä lähistön puhelinkoppiin

- Nukuin kesäöitä mm. lehtikeräysroskiksissa

- Liftasin usein noin 70 km matkan kaupunkiin

- Joku juttu lukittuja ovia kohtaan, oli se sitten auto tai mökki...

- 17-vuotiaana, asuin teltassa metsän keskellä puolisen vuotta kun en halunnut mennä vanhempienkaan luokse lapsuudenkotiini sen jälkeen kun multa meni asunto. Kun peltitölkissä keitetyt mustikat ei enää maistuneet hyvältä, kävin varastamassa kalaa jonkun lohilammesta

- Ajoin moottoripyörällä. Korttia ei siis ollut eikä tullut

- Eka avioliittoni voitaisi laskea tuonne "teini-iän tyhmyydet"-osastolle myös, jooko?


Ihan hyvä minusta tuli :rolleyes:
 
No, mä pidin itseäni todella rumana ja ällöttävänä... Enkä tosiaan kuvitellut että joku mun ihastukseni ihastuisi muhun koskaan. Oletin eläväni elämäni yksin koska olin niin ruma ja tyhmä ettei kukaan koskaan voisi muhun ihastua tai mua rakastaa. Itkin sitä joskus salaa ja sitten vaan keräsin itseni ja ajattelin että opin varmaan elämään asian kanssa, onhan niitä muitakin ihmisiä jotka yksin elävät.

Luulinkin että mun kustannuksella pilaillaan sitten kun joku muhun ihastui.... Tajusin vasta joskus parikymppisenä että mä en oikeasti ollut niin ruma kuin mitä kuvittelin, se oli aika ihmeellistä :D

Muoks. mä siis myös pidin itseäni kirjaimellisesti tyhmänä, niinku älyllisesti vajavaisena. Kummastus olikin suuri kun lopulta päädyin tekemään älykkyystestin nähdäkseni olenko oikeasti ihan kamalan tyhmä (keräsin rohkeutta ja pelkäsin tulosta..). Tulos oli siis päinvastainen kuin mitä olin luullut.

On tässä tullut sitten rakenneltua minäkuvaa uudelleen vuosi jos toinenkin...
 
Viimeksi muokattu:
No ihan ekaks nyt jälkeenpäin hirvittää ne ekat kännikokeilut 12-vuotiaana.

Olin/olen tosin aina kuitenkin periaatteessa ollut ns. kiltti tyttö eli en ole hakannut mummoja tai rikkonut paikkoja, mutta yläasteella meillä oli semmonen mahtava jengi, jonka kanssa pidettiin kännipileitä, kun vanhemmat sokkona luotti meidät kiltit lapsensa viikonlopuksi yksin kotiin :saint:

Mä olin myös ala-asteelta asti "rakastunut" yhteen 2 vuotta vanhempaan poikaan, jonka loppujen lopuksi sainkin itselleni ja ajattelin, että onpa ihanaa olla ensirakkautensa kanssa koko elämän ajan jne... no seitsemän vuotta sitä kestikin ja no hard feelings ;)
 
Kännäsin kunnolla poikaporukan kanssa jonkun x-tyypin tuttavan mökillä ja oksensin valkoiselle matolle.

Pidin itseäni rumana ja tyhmänä, joten annoin kiusata itseäni ja annoin muiden kävellä ylitseni.

Olin korviani myöten rakastunut itseäni reilusti vanhempaan mieheen, ja lopulta jutusta ei tullut mitään, niin luulin että siinä meni elämäni mies. Äijähän olis ollu tyhmä jos se muhun ois kajonnu. Eikäse niin kuuma ollukkaan, mitä oon myöhemmin nähny.

Perussettii, liikaa viinaa ja oksentelemista ympäriämpäri, myös muiden autoon.
 
Kihlautuminen 17 vuotiaana- ehdottomasti pahin ja kauaskantoisin loppuun saakka harkitsematon juttu.

Vähäpätöisempiä hiusten shokkivärjäys sähkönsinisiksi juuri ennen sukujuhlia- äiti yllättyi aika lailla esikoistaan linjuriasemalta hakiessaan... vilpitön vahinko, mä olin unohtanut että meillä oli moiset kekkerit sinä viikonloppuna. Ei väri sinänsä, mutta se päänahka :D Toisaalta olin ainut jonka kolttu sointui hiustenväriin viimoisen päälle.

Mustat vinyylistä ommellut housut- ah silloin muka niin tyylikkäät. Nykyisin kauhistelisin että horatsubyysat ja tuhahtelisin. Jos näen valokuvia niistä, hävitän ne varmasti, lupaan sen.

Kuhertelu nuorison tanssipaikan laitamilla ja tiloissa, olin ilman humalaakin aika estoton :ashamed:
 

Yhteistyössä