Toggle sidebar

Teini ei suostunut loman jälkeen menemään kouluun!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Opettaja ei vastannut viesteihin eikä puhelimeen. Mies sai pojan suostumaan että menee huomenna kouluun ja koittaa kestää.. Mutta siis todellakaan asia ei jää tähän. Tässä on ollu muutamia yksittäisiä juttuja mihin ollaan puututtu. mutta nyt tuntuu sitte kuitenkin sille että jatkuvasti jotain pientä nälvimisitä, syrjimistä ym ilmassa.

Poika oli jonku tapauksen jälkeen käyny rehtorille sanomassa että häntä kiusataan. Rehtorin kommentti oli ollu että ei ehdi nyt kun on muuta kiireellisempää. Ei ollut ohjannut lasta kenenkään muunkaan luo puhumaan asiasta. Ymmärrän että rehtorin aika voi olla kortilla ja ei ehkä just sillä hetkellä ole sitä aikaa mutta ei lapselle voi noinkaan tehdä.

Mutta huomenna siis meen vaikka ite sinne koululle jos en muuten saa ketään kiinni. Ja kuraattorille nyt on vaan pakko saada se aika tällä viikolla. Tuskin kovin montaa akuuttia tapausta on menossa yhtäaikaa..
 
Ja siis mun mielestä tuo siis menee niin että kuraattori laittaa lähetteen psykologille. Ei meidän (pienessä) kunnassa ole edes tk:ssa psykologia (mt hoitaja vaan) joten aina menee sit lähetteellä naapurikuntaan.
 
Nykyään tosi yleistä koulukiusaaminen,joka mielestäni aivan älytöntä.Kiusaajat saatava kuriin..se on totta et tilanne saattaa vaan pahentua kun siihen puuttuu,kertoo opettajalle tai ottaa yhteyttä kiusaajien vnhempiin.Pakko kai se on puuttua tässäkin tilanteessa.Saattaa jättää tosi pahoja traumoja nuoriin.Tässäkin tpauksessa masentuneisuus varmaan kiusaamisestakin peräisin.Ainakaan ei paranna tilannetta jos poika ei puhu.Jotenkin saatava puhumaan.Jos ei opettajaa/kuraattoria saada kiinni niin suoraan yhteyttä kiusaajien vanhempiin tai suoraan näihin kiusaajiin.Tiedän tapauksen,jossa kiusaaminen loppu,kun kiusatun äiti pääsi"puhuttelemaan"kiusaajaa kahden kesken,eikä säästellyt sanoja.
On varmasti raskasta teinille ja vanhemmille tämä.Toivon että asiat selviävät,poika saa jatkaa rauhassa koulua ja masentuneisuus helpottaa.Kaikkea hyvää tälle perheelle!
 
Poika lähti aamulla kouluun. Jännittää kyllä itteäkin että miten päivä menny. Luokanvalvoja soitti n tunti sitten kun oli wilman viestin nähnyt. Voivotteli vain että kun hällä täys päivä ja että ei pojan luokalle tuntia.
Sano että tuo meidän poika tunnollisin (tarkotti varmaan poikia) koko luokasta muilla ei vois koulun käynti vähempää kiinnostaa. Sano kyllä että taitaa tietää ketkä kyseessä vaikkei poika meille mitään nimiä edes sanonu. Meinas vaan et nyt saada se aika kuraattorille. Se on vissiin aika tehokkaasti puuttunu kiusaamisiin.
Huomenna on tuon luokanvalvojan tuntikin että jos tuo sais puhuteltua luokan. VAikka en kyllä tiedä auttaako se oikeasti yhtään mitään. Pitäs tuo poika saada puhumaan. Ja lupas kyllä että kuraattorille puhuu kun sen luo pääsee. Ite sano että sille helpompi puhua entä kotona.

Itteäkin ahdistaa lapsen puolesta. Ja aika turhautunu olo koko koulun toimintaan. Mutta mitä muuta voi vaatia esim luokanvalvojalta?
 
Sen tarkempia vinkkejä en osaa antaa, mutta hieno homma että olet(te) lähtenyt ottamaan asian niin vakavasti. :) Turhan usein näkee pahoinvoivia teinejä, joiden vanhemmat vähättelevät asiaa eivätkä tarjoa mitään tukea.

Muistakaa tehdä tuo myös teinille selväksi ihan sanallisestikin! Kertokaa hänelle että olette samalla puolella hänen kanssaan.
 
Mielestäni on hyvä, että et pakottanut lasta kouluun.

Itse oli koulukiusattu koko yläasteen, ja se oli kyllä ihan hirveätä. Opettajat tuntuivat ummistavan silmänsä täysin. Autat lasta parhaiten puuttumalla rankalla kädellä tilanteeseen. Ota yhteys opettajaan, jos ei vastaa niin rehtoriin, ja sitten siihen koulukuraattoriin itse yhteys heti kun palaa lomalta. Tilaisin lapselle myös ajan lääkärille, jos tosiaan on jo masennuksenkin suhteen epäilyjä. Mitä nopeammin tilanteelle tehdään jotain ja lapsi saa apua, sen parempi. Se on myös hyvä signaali hänelle, että vanhemmat reagoivat ja puolustavat häntä, hän ei jää yksin!

Anna hänelle nyt vähän aikaa vetää henkeä, vaikka siihen koulukuraattorin tuloon asti. Sitten lapsi kuraattorin juttusille, sinuna tekisin noita muita asioita jo heti tänään/viimeistään huomenna. Sitten kuraattorin+opettajan ja tarvittaessa rehtorin kanssa mietintä siitä, miten kiusaaminen saadaan kuriin.

Tsemppiä!
 
[QUOTE="rrr";25812933]Sen tarkempia vinkkejä en osaa antaa, mutta hieno homma että olet(te) lähtenyt ottamaan asian niin vakavasti. :) Turhan usein näkee pahoinvoivia teinejä, joiden vanhemmat vähättelevät asiaa eivätkä tarjoa mitään tukea.

Muistakaa tehdä tuo myös teinille selväksi ihan sanallisestikin! Kertokaa hänelle että olette samalla puolella hänen kanssaan.[/QUOTE]

Pitää vielä muistuttaa. Toisaalta tuntuu että teini osittain pelkää sitä että kuin isoon haloon nostan asioista. Onhan se raskasta kaikille alkaa noita selvittämään. Mut kait mulla on jotku leijona emon vaistot sitte kun pitää lasten puolta pitää.

Ja kun oikeasti tuosta lapsesta näkee että kaikki ei ole ok. Nyt kun sai viikonlopuksi kaverin niin oli ihan eri lapsi. Tuo välimatka vaan niin pitkä ettei montaa kertaa vuodessa näe toisiaan.

Kohta tulee koulusta et jännitän kyllä itekin millä tuulella on.
 
Ihan ensin haluun sanoa, että oot tosi mahtava äiti, kun otat ton niin vakavasti.

Sellaset pienetkin ivat, poisjättäminen ja läpät satuttaa ihan hirveästi. Meillä oli tilanne, että poikaa tönittiin yms. Kun asia tuli ilmi luokanvalvojalle, hän sai fyysisen kiusaamisen loppumaan, mutta sitten se oli juuri tällaista henkistä. Poika kävi ihan pohjalla, koulusta rehtori ja luokanvalvoja sanoivat: "Ei koulu voi puuttua sellaiseen, koska se ei ole näkyvää kiusaamista, poikanne on vain liian herkkä." Tätä jatkui hyvin kauan, kunnes pinna pimahti. Vaadittiin koulusta muiden poikien vanhempien numerot ja soiteltiin yksitellen kaikille. Ei loppunut silti, mutta väheni huimasti. Sen jälkeen joka viikko kaksi kertaa soitin kuitenkin rehtorille ja kerroin kaikesta, mitä poika oli kirjoittanut minulle lapulle koulupäivän tapahtumista. Ei auttanut sekään, "Mm. 'läpät' ja valehtelu opettajille: poika teki sitä ja tätä, vaikkei oikeasti tehnyt, pilkan teko koko luokan edessä" eivät olleet näkyvää kiusausta, eikä siihen voinut puuttua. Muiden harrastusten kautta poika sai kavereita, jotka puolustivat poikaa, ja luokanvaihdon (kavereiden kanssa samalle luokalle) jälkeen koulu ja elämä alkoi taas maistumaan paljon paremmalta.

Harmittaa ja ottaa päähän kun koulu ei tehnyt asialle mitään fyysisen kiusaamisen lopettamisen jälkeen.

En halua masentaa sinua ja toivon sydämeni kyllyydestä että Teidän tapauksessanne koulu suhtautuu hyvin. Luokanvalvojaanne ei nähtävästi kiinnosta, soita rehtorille ja vaadi. Itse en tainnut olla tarpeeksi jämäkkä, vaikka sitä yritin. Soita, Mene koululle, Vaadi. Ja vaadi. Jos se ei auta, soita vaikka kunnalle koulutoimenjohtajalle, että teidän koulussanne ei auteta. Mua kaduttaa, että mä en tajunnut sillon sitä, että voi vaatia myös koulun ylemmiltä asteilta toimintaa.

Kunhan et jätä asiaa siihen ja muista kuunnella poikaasi. Pyydä vaikka kirjottamaan lapulle asioita, mielialaa, mielipiteitä, mitä tahansa. Kunhan vaan saat tietää. Et tietenkään saa tai pysty pakottamaan, mutta yritä. Helpottaa kovasti. JA ÄLÄ JÄTÄ ASIOITA KESKEN, tai usko koulua: "Kiusaaminen ei ole enää kiusaamista." tai vastaavaa.

Tsemppiä ?
 
[QUOTE="a p";25806252]Opettaja ei vastannut viesteihin eikä puhelimeen. Mies sai pojan suostumaan että menee huomenna kouluun ja koittaa kestää.. Mutta siis todellakaan asia ei jää tähän. Tässä on ollu muutamia yksittäisiä juttuja mihin ollaan puututtu. mutta nyt tuntuu sitte kuitenkin sille että jatkuvasti jotain pientä nälvimisitä, syrjimistä ym ilmassa.

Poika oli jonku tapauksen jälkeen käyny rehtorille sanomassa että häntä kiusataan. Rehtorin kommentti oli ollu että ei ehdi nyt kun on muuta kiireellisempää. Ei ollut ohjannut lasta kenenkään muunkaan luo puhumaan asiasta. Ymmärrän että rehtorin aika voi olla kortilla ja ei ehkä just sillä hetkellä ole sitä aikaa mutta ei lapselle voi noinkaan tehdä.

Mutta huomenna siis meen vaikka ite sinne koululle jos en muuten saa ketään kiinni. Ja kuraattorille nyt on vaan pakko saada se aika tällä viikolla. Tuskin kovin montaa akuuttia tapausta on menossa yhtäaikaa..[/QUOTE]

Täysin anteeksiantamatonta ja ammattitaidontonta rehtorilta. Äitinä pistäisin kovan kovaa vasten ja vaatisin lapselle avun ja koulun puuttumisen. Niin kuin aiotkin tehdä, nostan sulle hattua!
 
Poikasi tilanteen kokeneena sanoisin, että olisit vienyt pojan suoraan lääkäriin. Sieltä olisitte mahdollisesti saaneet lähetteen psykiatrian polille. Kuraattori toki on hyvä juttu, mutta jos masennus on jo todettu niin en tiedä onko hänen apunsa riittävää. Toki hän voi puuttua kiusaamiseen. Mutta nopeammin masennuksen saisi kuriin kun pääsisi kunnon asiantuntijoiden puheille.


T: Kiusattu, masentunut, eläkkeellä 20-v
 
:hug:

ihan kuin meidän elämästä 5-6v sitten..

niinkuin moni on jo sanonut, sinne kuraattorille vaan heti puhelua, ja lapsi sinne käymään, kannattaa itsekkin käydä siellä juttelemassa jos vain mahdollista.Jos masennus on jo todettu, niin nuorisopsykiatrian polille myös aika.
Lapselle varmasti on helpompaa puhua vieraille ihmisille, sellaisille jotka ymmärtää ja joilla on keinoja auttaa.
Kuuntele lastasi, ei niinkään sitä puhetta, mut niitä oireita ja ole läsnä, valmiina sit auttamaan kun lapsi sitä apua tarvitsee.
toivon koko sydämestäni et koulussa puututaan asiaan tarvittavin keinoin ja tarpeeksi vakavasti otetaan se lapsen hätä.

toivottavasti asia selviää ja lapsen elämä tuosta helpottaa :hug:
 
Oon ihan loppu nyt. Tuo isomman asia nyt jotenkuten hoidossa. Tuli ihan hyvillä mielin koulusta ja sano et ei niin kamalaa kuin oli pelänny. Oli luokanvalvoja jotain käyny pojalle puhumassa- en tiedä mitä kun ei kertonu. Aiko mennä huomenna kouluun kun on luokanvalvojan tunti ja luokalle se puhuttelu.

Mutta sitte toinen juttu. Menin hakemaan ekaluokkalaista (yllättäen) autolla koulusta. Kun siinä odottelin niin yks tuttu lapsi tuli sanomaan että meidän kuudesluokkalainen on opettajan huoneessa puhuttelussa ja oli raivonnu/itkeny ennen sinne menoa. Kuulin tän tutun lapsen version tapahtumista tässä vaiheessa.

Tapahtumat lyhennettynä näin
pe olivat meidän Jonne ja koulusta tuttu Jussi pelaamassa jääkiekkoa (hiihtolomalla siis). Jussi laukoi oman kiekkonsa laidan yli. Jonne kävi ettimässä ja löysi yhden kiekon. Ei kuulemma ollu Jussin ja ei huolinu sitä itelleen. Jonne sit toi kiekon kotiinsa.
Eilen sitte oli Jussi sanonu opettajalle et Jonne ottanu sen kiekon. Opettaja pyysi Jonnea tuomaan kiekon kouluun. Jonne lupasi mutta unohti.
Tänään sitte Jussi käyny Jonnen luistinpussista hakemassa toisen kiekon. Opettaja takavarikoi ja palautti Jonnelle. Opettaja käskeny Jonnen tuoda kiekon huomenna kouluun. Jonne sanonu että tuo jos muistaa (sanoin tästä että ei ollu kyllä kovin järkevä vastaus) .

Lopuksi opettaja huutanu koko luokan kuullen et painu Helv.. siitä. Ja kun kyseisen opettajan liikunta tunti alkanu niin Jonne oli seisonu koko tunnin kaukalon ulkopuolella paria viimeistä minuuttia lukuunottamatta.

Tämän version kuulin siis tutun lapselta ja omaltani. Yritin ottaa vielä yhteen luokkakaverin äitiin yhteyttä että ois kyselly heidän lapsilta muttei oo vastannu.

Ja siis menin sinne opettajan huoneeseen. Jonne istu kädet puuskassa ja itku kurkussa ja opettaja paasaa vihaisena. Ja yritti tyrkyttää koulun kiekkoa tilalle että kun tuo sen Jussin kiekon huomenna. Jonne ei suostunu ottamaan kiekkoa vaan sano et ei tarvi sitä. Ja opettaja sit hiilty vaan lisää.
Otin kiekon ja sanoin et puhun Jonnen kanssa vielä.
Opettajan versio oli vähän eri mitä lasten.
Nyt Jonne makaa sängyssä ja sanoo et ei lähde huomenna kouluun. Kyseisen opettajan tunnit heti aamulla ensimmäisenä.

Sen verran että tuon Jussin kanssa on ollu kurinpito ongelmia koko talven. Ja on vissiin aika paljon muutakin taustalla mistä en tiedä tarkemmin. ELi opettaja yritti siis tasoitella tilannetta ettei Jussin kanssa tarvi alkaa taistelemaan asioista.

Ja siis tuo vanhempi ja "Jonne" on eri kouluissa.

Sanokaa miten minä jaksan?
 
[QUOTE="vieras";25816574]Onko teillä kotona meneillään jotain normaalista poikkeavaa johon lapset reagoivat?[/QUOTE]

Ei ole. Ja minusta tuo eilinen ei edes mitenkään ollut lapsen aihettamaa/syytä. Vaan opettajan ammattitaito petti pahasti.
 
[QUOTE="vieras";25820062]Neuvo poikaa sanomaan, että teen läksyni ja aion menestyä koulussa, koska haluan hyväpalkkaisen työn ja menestystä elämässä.[/QUOTE]

Ei taida paljon lusmuilevien teinien keskellä tehota. Mut mielenkiinnolla odotan kun poika tulee koulusta. Mies otti yhteyttä koulutoimen johtajaan tuosta toisesta tapauksesta. ei oo vielä mulle soittanu miten kävi.
 
Tuosta toisesta jutusta tein jo oman ketjun et sitä voi kommentoida sinne..

Vanhemman kohdalla näyttää asiat helpottavan. Luokanvalvoja oli puhutellu kiusaajia yksitellen. Jotain tönimistä ja tökkimistä oli tänään ollu mutta poika oli käyny siitä luokanvalvojalle sanomassa.

Yksi noista kiusaajista oli kirjottanu tosi ihanan anteeksi pyynnön lapulle. Oli jotain että ei ollu tajunnu kuin paha olo tuolla meidän pojalla on ollu ja lupasi ettei enää koskaan kiusaa.
Mielettömän hieno teko kyllä! Mutta tuo ei niitä pahimpia kiusaajia vaan sellanen joka vaan roikkunu mukana.
 
Tuli aika parin viikon päähän tuonne nuorten psyk. polille.
Kotona on yhtä vuoristo rataa. Kysyin pojalta mitkä on huonoimmat asia elämässä vastaus oli että perhe ja koulu. Toinen kysymys että mikä ärsyttää eniten oli vastaus että sisarukset ja äiti. Kysyin myös mitä hyvää elämästä löytyy. Ei kuulemma mitään.
Aika hiljaiseksi nuo vastaukset vetää.

Tuota nuorempaa kiusattu koulussa tän pari viikkoa. Joka aamu kysyy et onko pakko mennä kouluun. Tänään sitte käski soittaa koululle maanantai aamuna. Heidän oma opettaja ollu pois ja sijainen (joka ei edes oo ollu koko aikaa) ei tunnu saavan mitään kuria. Oman opettajan pitäis tulla maanantaina, että pitää kattoa rauhottuuko tilanne.

Oon henkisesti ihan loppu. Tuon vanhimman kanssa on yhtä taistelua joka päivä. Hetken menee ihan ok ja seuraavassa hetkessä huutaa ja raivoaa. Ja kun tuntuu että lapsella menee kontrolli ihan täysin kun suuttuu ja kun ei tarvi iso asia olla mistä sit pinna palaa täysin. Ja kuten ite sano niin sisaruksia ei tunnu sietävän yhtään.

Mies on aamusta yöhön töissä. Käy vaan nukkumassa. Tänään kävi lääkärissä itekin kun ollu kummallisia kipuja. Ma vasta verikokeet. Että sekin sit stressaa et onko jotain isompaa vai joku kerralla hoidettava juttu. Tässä ollu muutakin ylimäärästä sairastelua angiinaa, loukkaantumisia ym.
Välillä vaan itkee ja itkee kun ei tiedä miten päin jaksaa eteenpäin. Ja mies ei tajua. Tuonne polille siis tuli aika lapselle ja samaan aikaan meille vanhemmille aika toiselle ihmiselle. Miehelle soitin asiasta niin eka kommentti oli et tarviiko molempien lähteä. Sanoin vaan et päätä ite.

Pakko kait sitä vaan yrittää selvitä hetki ja päivä kerrallaan.
 
hyvä et saitte ajan sinne psyk.polille, toivottavasti siellä on ihminen joka saa yhteyden lapseen ja jolle lapsi voi uskoutua.
mut se vie silti aikaa, meillä tosiaan toi poika kävi siellä monta kertaa ennenkuin puhui sanaakaan..mut kävi kuitenkin, joten uskoi itsekkin siitä apua olevan.
 
Ei tuota voi kommentoida kun tuot vaan yhden näkökkulman, ja paapot omiasi. vaikka teidät sen toisenkin näkökulman. se sun keskimmäinen on varmaan itse kiusaaja.


Pahimpia kiusaajia ovat äidit, joita on itseään kiusattu koulussa. Tekevät ilkeitä juttuja toisten lapsille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;25942124:
hyvä et saitte ajan sinne psyk.polille, toivottavasti siellä on ihminen joka saa yhteyden lapseen ja jolle lapsi voi uskoutua.
mut se vie silti aikaa, meillä tosiaan toi poika kävi siellä monta kertaa ennenkuin puhui sanaakaan..mut kävi kuitenkin, joten uskoi itsekkin siitä apua olevan.
Click to expand...

Kiitos. Uskon että tuosta on apua. Mutta se että ei tää elämä täällä kotona muutu kerrasta. Tiedän että vie aikaa ja paljon. Ei uskalla edes ajatella kuin pitkä tie on edessä. Ja se että tuntuu taas että kaikki kaatuu pelkästään mun niskaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa