Teineistä ja pikku opetuksista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kotinoita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kotinoita

Vieras
Eli siis tämä on vain oma pohdintani, miten menettelisin, jos tai varmaankin KUN tulee tilanne, että teini-ikäiset lapseni alkavat pokkuroida, eivät arvosta saamaansa, eivät arvosta minun tekemiäni jokapäiväisiä kotitöitäni jne.

Siis tämähän on ihan hypoteesi asteella ja varmasti muokkaantuu vuosien varrella, mutta olen ajatellut toimivani seuraavasti, jos alkaa sadella huudahduksia, MUTSI MÄ EN TODELLAKAAN TARVII SUA, OLE HILJAA, ANNA LISÄÄ RAHAA, MÄ TARVIIN TON, MIKS MUN PITÄÄ SIIVOTA MUIDEN SOTKUJA jne. jne.

Eli meinaan pistää lakon päälle.
En anna viikkorahoja, en tee ruokaa kuin minulle ja miehelle, en siivoa kuin omat sotkuni, en pese kuin minun ja miehen pyykit, jos käyn ostoksilla, ostan vain itselleni.
Ja jos siis tuota ole hiljaa lausahdusta tulee, en puhu myöskään.

Ostan kyllä ruoka tarvikkeet, jotta voivat sitten itse valmistaa ruokansa, etsiköön ohjeet itse. Saavat kustantaa menonsa tekemällä vaikka lapsenvathi keikkaa tai jakaa lehtiä.
Saavat pestä itse omat vaatteensa ja huolehtia ne kaappiin ja olkoot sitten likaisissa huoneissaan jos tahtovat, en aio siivota ;)

Vähän tuon suuntaista äitini ystävä aikanaan teki, vähän radikaalimmin, mutta kyllä sieltä alkoi viikon jälkeen kipunoivat teinihulttiot tehdä kotityöt, kiittää taskurahasta ja kiittää, jos saivat jotain kivaa kun äiti kävi ostoksilla. Ja söivät varsin onnellisena äitinsä keitoksia ja alkoivat jopa kysymään, tarvitseeko äiti apua pyykkivuoren pesemisessä ja sen semmoista :D
 
Kannattaa sen verran ennalta valmistella että osaavat käyttää pesukonetta tai tehdä ruokaa.

(hävettää myöntää, mutta kun muutin pois kotoa, osasin vaan ne jutut mitä köksän tunnilla oli ollut, ja pesukoneenkin käyttö oli mysteeri. Siivotakkaan minun ei tarvinnut. Kaikkea sitä kuitenkin oppii ja sanoisin olevani aika hyvä kokki. Ensimmäiset siivouksetkin mitä tein, alkoivat kun menin siivousfirmaan töihin :) )
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikös:
kannattaisi alusta asti opettaa lapsi tekemään kotitöitä ettei sitten teininä tule järkytyksenä ettei kaikki tapahdukkaan ihan itsestään

Niinpä. Tuohon ap:n kuvailemaan tilanteeseen voi varautua jo silloin kun lapsi on 2v.
 
Kyllä sitten penskat vähintään oppivat arvostamaan vanhempiaan kun kotoa muuttavat pois !
Ainakin itselleni kävi niin...
Äiti ja isä on ne, keitä pitää arvostaa tässä maailmassa. Jos ne ei sitä teini-iässä tajua ja pokkuroivat kauheasti, niin vähintäänkin aikuisena sitä jossain vaiheessa saattavat anteeksi pyytää ja hyvitellä tekojaan ja tajuavat mitä tuli sanottua.
Eihän sitä oikeastaan kukaan kapinallinen teini-ikäinen tajua kun on katto pään päällä, ruoka valmiina pöydässä, laskut maksettu ja rahaa tulee. Sitten sen ihan oikeasti tajuaa kun joutuu itse hankkimaan elantonsa, elämään nuudelilla kun opiskelee ja tekemään kaiken itse.
Sen päivän omat lapset jossain vaiheessa tulevat vielä näkemään ja oppivat arvostamaan vanhempiaan ja kaikkea mitä ne on tehny.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikös:
kannattaisi alusta asti opettaa lapsi tekemään kotitöitä ettei sitten teininä tule järkytyksenä ettei kaikki tapahdukkaan ihan itsestään


Just näin!

Meillä ovat omista huoneistaan huolehtineet jo varmaan 10-vuotiaista asti... Omatpahan on huoneensa, oven saa kiinni jos äitiä ahdistaa :D . Yhteisiä hommia on tehty yhdessä, eikä suurempia ongelmia. Tietty pientä purinaa välillä, ei sitä itsekään aina jaksa.

Meillä tuo toisiks nuorin (poika, nyt lukion ekalla) usein järjestelee kodin tiptop kuntoo ihan oma-aloitteisesti. Tiskikone on hänen varsinainen vasuualueensa, jonka tietty äiti välilllä hoitaa mielellään jos viikolla vapaata. Pidetään toinen toisemme tyytyväisinä :D !
 

Yhteistyössä