Tein mä niin tai näin tuntuu päätös huonolta

Kyseessä ongelma yritämmekö vielä kolmatta lasta vai ei. Päätin mä niin tai näin tuntuu huonolta. Mies on sitä mieltä että tietysti hankitaan se kolmas. Olen puhunut miehelle mikä mua siinä mietityttää, pelottaa ja huolestuttaa. Mutta jotenkin se ei vaan ota niitä vakavasti, onhan mun kaks edellistä raskautta ja synnytystä sujunu normaalisti. Nojoo onhan ne toki mutta viime synnytyksestä on kuitenkin jo yli 6v. Eikä keho oo välttämättä sama ku ennen. Olin sillon 24v nyt olen 30v.

Tuleekohan samanlaiset repeämät kuin ekassa synnytyksessä kun aikaa viimeisestä synnytyksestä on kulunut niin kauan??

 

Ei tule enää repeämiä. Aivan sama onko aiemmasta synnytyksestä kulunut 6 vuotta vai 1 vuosi. Huolesi ovat turhia. Se lapsi tulee olemaan sinulle yhtä rakas, kuin 2 jo olemassa olevaa. Paljon sinua vanhemmatkin hankkivat lapsia. Enemmän tulet katumaan, jos et tule tätä lasta "tekemään", ja miehesi tulee todennäköisesti kovin pettymään. Jäät aina miettimään, että "mitä jos" näitä olisikin se 3. Kaikkea hyvää teille!

 

Ainut muutos edellisiin verrattuna taitaa olla se, että olet aikuistunut, ja kykenet nykyään ajattelemaan myös niitä seuraamuksia JOS kaikki ei menekään hyvin.
-Mutta niiden pelkojen märehtiminen taas on loputon ja mahdoton suo jos syliä ja rakkautta vielä riittäisi kolmannellekin lapselle.

Miehesi on oikeassa, huolesi ei nyt ole kovin todesta otettava. Nykyään ensisynnyttäjänkin ikä on yli 30.

 

Mistä mä tiedän että mulla sitten riittää rakkautta kolmannellekin? Mietin kans kestääkö parisuhde. Mielestäni se ei ole tällä hetkellä parhaimmassa kunnossa ja pelkään että mies haluaa lasta juuri sen takia.

Tuntuu oudolta tämä tilanne missä on tehtävä oikein päätös lapsen hankkimisesta. Kun esikoinen ja kuopus ei niinkään kovin etukäteen suunniteltuja...

 

itse jättäisin hankkimatta kolmatta jos parisuhde rakoilee.Vauva ei ole siihen lääke,päinvastoin.Muutenkin sulla lapset alkaa olla jo kohta kouluikäisiä ja ainakin itse voin sanoa,että elämä helpottuu paljon.

 

tekisin lapsen.itse olen hiukan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä,paitsi meillä lapsia on jo 7 ja olen kahden vaiheilla tuleeko 8 lapsi.jaksamisen puolesta menis vaikka 3 lisää,mutta jokin jarruttaa mielessä välillä.toisena hetkenä olen ihan into pinkeenä että uusi vauva ihanaa j atoisena hetkenä mietin miten elämä taas vauva ajaksi hankaloituu(vaikka ei oikeasti edes hankaloidu itse asiassa paljon,kun asennoituu niin)

nyt olen ollut jo pari päivää sitä mieltä että meille tulee vauva jos on tullakseen ja näillä mennään,ehkäisyt on jätetty veks

 

Moneen kertaan oon jo tän kesän ja kevään aikana ajatellut että ei tässä nyt mitään lasta kannata enää ruveta tekemään. Kuitenkin esim tänään siivosin kuopuksen vaatekaappia ja mielessäni ajattelin säästäväni pieneksi menneet vaatteet seuraavalla. Sitten rupesinkin miettimään että kelle seuraavalle? Että enkös minä jo päättänyt ettei seuraavaa ole.

Välillä haluaa välillä ei..

 

itse jättäisin hankkimatta kolmatta jos parisuhde rakoilee.Vauva ei ole siihen lääke,päinvastoin.Muutenkin sulla lapset alkaa olla jo kohta kouluikäisiä ja ainakin itse voin sanoa,että elämä helpottuu paljon.

Samoin ajattelen. Meidän parisuhteemme ei kestäisi enää kolmatta lasta. Kahdesta selvittiin juuri ja juuri. Nyt alkaa mennä jo paremmin, kun lapset ovat vähän isompia ja kaikilla on helpompaa. En todellakaan enää jaksaisi sitoa itseäni vuosiksi vauvaan/taaperoon.

 

Sain lapsen 11vuoden ik'erolla edelliseen, hyvin meni. Viides lapsi vaikka olinkin jo 4-kymppinen.

 

Mies oli niin tympeä, kiukkuinen ja ilkeä toisen lapsen syntymän jälkeen. Että en kyllä jaksa jos se sama taas toistuu.

 

Mies ilkeä edellisen lapsen jälkeen ja uutta haluaa? Onko unohtanut miteh käyttäytyi? En hankkisi.

 

Mies ilkeä edellisen lapsen jälkeen ja uutta haluaa? Onko unohtanut miteh käyttäytyi? En hankkisi.

Ei vissiin itse tiedosta koska käyttäytyy tympeästi. Tai niin väittää.

 

Ei tällaista asiaa voi päättää minkään mammapalstagallupin perusteella.

Kirjoitat plussat ja miinukset paperille, ja sitten keskustelette miehen kanssa asiasta. Listan negatiiviset asiat on selvitettävä ennen päätöstä, esim. jos tuntuu, ettet jaksa työmäärää, mutta mies haluaa silti lapsen, voi ratkaisuna tähän olla vaikkapa kodinhoitajan palkkaaminen. Jne. Fakta on kuitenkin se, että jos vielä haluat lapsia, ne on tehtävä nyt, koska myöhemmin ei välttämättä enää onnistu. Lapset ovat tärkeämpiä ja isompi velvoite kuin mikään parisuhde. Ihmiset tekevät lasten takia paljon sellaista, mitä eivät parisuhteen vuoksi tekisi. Puoliso saattaa lähteä lätkimään, mutta lapset ovat ikuisesti lapsiasi.

 

ei mulla kyllä rakkaus ole loppumassa, päinvastoin, iso katras on niin ihana. Sen sijaan aikaa on ihan liian vähän että ehtis tehdä ja huolehtia kaiken, oma aika on puolenyön paikkeilla ja sit taas aamulla väsyttää kun kello soi töihin. mutta silti, pois en vaihtaisi ja tuo pienimuru on niin lyhyen aikaa pieni, että yritän vaan nauttia näistä hetkistä kaiken kiireen keskellä. sun puolesta ei muut osaa sanoa kuin sinä itse.

 

Olen miettinyt tätä jo puolisen vuotta enkä pääse mihinkään lopulliseen päätökseen. Ehkä mä sitten vatvon tätä asiaa niin kauan kunnes ikä tulee vastaan. On vaan jotenkin raskasta miettiä tätä. Pitäis saada päätös ja piste.

 

Tulee hulluks ku ei tiedä..

 

Edelleen, kirjoitat paperille kaikki asiat, jotka ovat lastenhankintaa vastaan, ja kaikki asiat, jotka ovat lastenhankinnan puolella. Ja sitten käytte ne miehen kanssa läpi. Jos et uskalla/viitsi/halua kirjoittaa tuota listaa, voit suoraan sanoa miehelle, ettet halua enempää lapsia.

Tuo tuollainen en-mä-tiedä-venkoilu on viivytystaistelua, ja epäreilua miestä kohtaan. Jos et halua enempää lapsia, on reilua sanoa se suoraan, eikä vetkutella minkään en-mä-tiedä-hölmöilyn takana. Jos et tiedä, on velvollisuutesi selvittää halusi, eikä naivisti odottaa ajan kulumista, ja toivoa, että asia ratkeaa itsestään.

 

Jos asia sinua mietityttää tuossa määrin niin sanoisin että anna ajan kulua ja mieti rauhassa. Sulla on vielä vuosia aikaa raskautua kuitenkin.

 

Olen tehnyt listan ja me ollaan keskusteltu sen pohjalta mutta kun se ei johda mihinkään. Kun miehen mielestä ei oo mitään ongelmia missään. Minä taas näe paljonkin ongelmia.


Mitä aikaan tulee toki mä voin asiaa vatvoa vielä vuoden mutta en mä kyllä halua sen kauemmaksi lykätä asiaa. Se on nyt tai ei koskaan.

 

Ite pyörittelee samoja ajatuksia kolmannesta lapsesta. Haluasin mutta en uskalla pelottaa maailman tulevaisuus. Koulujen yms asioitten kahdelle pystyy tarjoamaan en halua venyttää senttiä

 

Kaikki olis niin paljon helpompaa jos me asuttais jossain muualla. Olisin varmaan jo aikoja sitten halunnut sen kolmannen lapsen. Täällä on vaan niin hirveän turvatonta ja yksinäistä. Ei yhtään omaa porukkaa.

 

Up..

 

Ehdotan, että panostatte parisuhteeseen vaikka puolen vuoden ajan erityisesti ja mietitte sitten yhdessä uudestaan. Voisitteko mennä vaikka jollekin pienelle lomalle kahdestaan? Ja säännöllistä parisuhdeaikaa kalenteriin.

Enkä tarkoita nyt parisuhteeseen panostamisella sitä, että vatvotte vaan ongelmia ja vauva-asiaa, vaan että vietätte mukavaa aikaa keskenänne. Toki silloin on hyvä mahdollisuus myös puhua ajatuksistanne ja toiveistanne, mutta sillä tavalla kevyesti toista kuulostellen, ei kiistellen listojen ääressä.

Vauvaa en tekisi huonoon parisuhdetilanteeseen, mutta parisuhteeseen on joka tapauksessa syytä panostaa ja sehän saattaa siitä vielä parantua. Toisaalta jos huomaatte, että teillä on kivaa keskenänne, saattaa ne haaveet uudesta vauvasta haihtua myös mieheltä. Tai sitten voit itse turvallisemmin mielin ja miehen tukeen paremmin luottaen mennä haaveisiin mukaan.

 

Lukemani perusteella vastaus on Ei. Epävarma voi ja saa olla, mutta lasta pitäisi haluta. Nyt vaikuttaa siltä, että ainut syy on se, että mies haluaa lasta. Edellä oli hyvä neuvo panostaa parisuhteeseen puolen vuoden ajan. Uskon, että sitä kautta vastaus löytyy.

 

Lukemani perusteella vastaus on Ei. Epävarma voi ja saa olla, mutta lasta pitäisi haluta. Nyt vaikuttaa siltä, että ainut syy on se, että mies haluaa lasta. Edellä oli hyvä neuvo panostaa parisuhteeseen puolen vuoden ajan. Uskon, että sitä kautta vastaus löytyy.

Asiahan on niin että haluan kyllä lapsen jos unohdetaan kaikki muut asiat. Hommahan on vaan se että arki miehen kanssa on niin vittumaista etten tiedä jaksaako miehen+vauvan kanssa saman katon alla. Kyllä mä pärjään vaikka yksin vauva kanssa. Tekee vaan elämästä tympeän kun on kokoajan tuollainen pässi samassa taloudessa.