kivittäkää ja tuomitkaa
Toisaalta olen hyvin onnellinen että koen tästä kamalaa syyllisyyttä ja pahaa oloa ja masennusta. En ymmärrä niitäkään jotka vain tekevät abortin eikä se hetkauta yhtään,saati niitä jotka on tehnyt esim 5 kertaa. Abortin teko jo itsessään oli aivan tajuttoman vaikeaa ja surullista,itkin koko viikon ennen klinikalle menoa mutta mys lapsen pitäminen tuntui yhtä ahdistavalta elämäntilnteen vuoksi. Olen 2 lapsen 5v. ja 6v. yh, lasten isä ei juuri osallistu heidän elämään ja meillä on ollut tosi vaikeaa tuon isomman kanssa koska hällä autismi muutenkin tämä lapsi vie kaikki voimani. Olen välillä niin loppu tähänkin että en mitenkään olisi jaksanut 3 kanssa yksin Pitäisi vielä kuopuksellekin antaa aikaa.<tiesin että tää päätös tulee ahdistaan minua mutta en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa. Olemme tunteneet vasta pari kk tämän miehen kanssa kelle tulin raskaaksi ja hän ilmoitti heti ettei aio todellakaan alkaa isäksi eikä halua tätä lasta,meillä kyllä kondomi oli ollut käytössä että olemme huolehtineet ehkäsystä. En tiedä miten tän kanssa oppii elämään,tää mies ei anna mitään tukea asiaan enkä saa pois mielestäni sitä olentoa mikä tuli pihalle minusta,en pystynyt päästämään vessanpyttyyn sitä vaan ystäväni hautasi tämän sikiön pihaamme. Tilanne ei muutenkaan mennyt ihan kuin elokuvissa tai kuten yleensä kai menee,todellakin tämä lapsi tuli kokonaisena ja täydellisenä ja näin sen pienet kädet ym;( Olen niin sekaisin että en pelkään.