Teillä taitaa olla vähän outoja miehiä? Oletteko itse vähän avuttomia?

[huhhuijjaa]

Kun ihan normaalia tuntuu olevan, että mies ei osallistu lapsenhoitoon yhtä paljon kuin nainen, ei osaa asioida kaupassa ilman listaa tai soittamatta eli todennäköisesti ruoanlaitto on naisen hommia. Ei juurikaan siivoa, kun täällä "mammat" hoitavat joulusiivouksenkin yksin, tai sitten vain eivät anna miehen osallistua. Monesti on ollut näitä ihme aloituksia tyyliin: mihin käskette miehen siivouksen/ruoanlaiton ajaksi? tai uskallatteko lähteä yksin esim. jumppaan ja jättää lapsen miehelle. Huhhuijaa...

Ja sitten päinvastoin. Moni palstamamma on pulassa jos lamppu palaa tai pitää katsoa auton öljyt, laittaa auto lämmitykseen tai ostaa tiivistettä tai ruuvata jotain. Tai avata viemäri. Tai poistaa koneelta sivuhistoria, asentaa päivitykset tai katsoa paljonko on muistitilaa jäljellä. Nehän on ihan perusasioita! Naurattaa. Mitenkähän nämä pärjäisivät ilman miestään? Tai näiden miehet ilman naista?

Mä tiedän tällaisia tapauksia ihan livenäkin. Perusasiat ihan hukassa ja sitten tulee itku, kun pesukone ei toimi (nukkasihti tukossa) tai kattolamppu on palanut tai pitäisi koota joku ikean pöytä ja mitään ei osata tehdä itse. Ei edes järki riitä yrittää miettiä, mitä asialle voisi ehkä koettaa tehdä ja mikä voisi olla vikana.

 

[täysin paska palsta]

Täällä ei ole muuta kuin huomionkipeitä kanoja palsta täynnä, jokaisen mies kukee pitkillä reissuhommissa ja se on niin rasittavaa mutta tienaa hyvin ja akat joutuu tekemään ruokaa niin itketään että nyt itekttää ja itkevät ihan vaan huvikseen, pimeitä ja narsisteja kehuja vaan hakemassa täällä, typerän näköisestä lapsesta laittavat kuvan ja kaikki kehuu rivissä miten on ihanan näköinen vaikk aoikeasti on helvetin ruman näköinen lapsi, säälittävä palsta josta puuttuu arvo kokonaan.

 

["minä"]

Mä oon avuton nainen, mutta mun mies ei ole avuton mies. Hän pärjäisi yksin paremmin kuin minä. Tai mä olen muuttunut juurikin noissa ns. miesten töissä avuttomaksi, kun mieheni haluaa "pelastaa" mut tekemällä niitä juttuja. Pakon edessä oon minäkin toiminut. Hassua tässä jutussa on se, että itse töissä selviän atk-hommista mitä vastaan tulee, mutta en kotona. Mies on pikkasen tarkkaa sorttia, niin antaa hänen tehdä mitä "tietää" minua enemmän. =)
Ja me ollaan kyl ihka onnellisia, vaikka avuton olenkin

 

["minä"]

Täällä ei ole muuta kuin huomionkipeitä kanoja palsta täynnä, jokaisen mies kukee pitkillä reissuhommissa ja se on niin rasittavaa mutta tienaa hyvin ja akat joutuu tekemään ruokaa niin itketään että nyt itekttää ja itkevät ihan vaan huvikseen, pimeitä ja narsisteja kehuja vaan hakemassa täällä, typerän näköisestä lapsesta laittavat kuvan ja kaikki kehuu rivissä miten on ihanan näköinen vaikk aoikeasti on helvetin ruman näköinen lapsi, säälittävä palsta josta puuttuu arvo kokonaan.

ja sinäkö tuot arvokkuutta tälle palstalle ?

 

[olette säälittäviä]

Täydellisen säälittäviä luusereita etsimässä kehuja keinolla millä hyvänsä koko palsta täynnä, selkäänpuukottajia ja nihilistejä suurin osa yh:ita on myös pilvin pimein ja masennuksesta kärsiviä, eivät osaa edes autoa tankata kun lusikalla antaa ei voi kauhalla vaatia!

 

[Delmä]

Noita roolimalleja on tullut mietittyä omalta osalta ja noin yhteiskunnallisesti.

Mutta omassa perheessä meillä on tasa-arvo, joka meillä takoittaa just sitä, että on miesten ja naisten työt. Hassua kyllä, kumpikin ihan viihtyy omassa roolissaan.
Tämähän ei tarkoita että olen kotivanki, vaan että mies tekee sen mikä on miehen olemukselle läheisempää. Minä kunnioitan häntä ja hänen tekemisiään, en vaihtaisi mieheen joka haluaa kokata, shoppailla, järjestellä tavaroita ja sisustaa..tms.
Lapset ovat yhteisiä ja siinä ei ole rooleja, on vain vahemman rooli. Vedämme yhtä kasvatuksessa, mutta siinäkin kasvatuksen hienosäätö jää minulle: kulttuurielämän kokemukset, taiteelliset/musiikilliset harrastuksen jne. jotka miestäni kiinnostava vähemmän. Hän vastaa harrastuksista, jotka hän kokee mieleisekseen: liikunnalliset touhut, tekniikka tms.

Minä pidän omasta roolistani, olen nainen ja haluan olla sellainen. Välillä olen sovinnainen ja välillä radikaali. Ei naiseuden ja äitiyden pidä olla vain jotakin yhtä, se on juuri niin monipuolinen ja kiinnostava kuin sen itselleen luo.

 

["vieras"]

Mä en tajua, miten tiedon hakeminen netistä voi olla kamalan vaikeaa. Sitten kysytään palstalta ihan yksinkertasia asioita, joihin sais paljon helpommin vastauksen googlettamalla itse.

Toisaalta kun kysymysten taso on joskus tyyliä "mikä on sen jutun nimi joka tulee siihen juttuun joka on siinä sellasessa jutussa", niin voihan sitä tietoa olla vähän vaikea hakea...

Lisäksi mun mielestä todellista avuttomuutta on se, jos ei osata edes pyytää apua. Siis jos nyt vaikka on autossa joku pikkuongelma, ei voida soittaa huoltoon ja kysyä mitä kannattaisi tehdä, vaan suunnilleen jätetään auto sitten käyttämättä ja voivotellaan kotona.

 

[Leukistinen aksolotli]

Mun mies on silleen outo, ettei se oikeasti tarvitse mun apua tai mun neuvoja. Ja mä oon silleen kyl avuton, että tarvitten tota miestä kaikenlaiseen. mun mielestä näin on ihan hyvä. Voin ainakin olla varma siitä, ettei mies olisi mun kanssa yhdessä laiskuuttaan tai mukavuussyistä, vaan sen täytyy todella rakastaa mua paljon.

 

["hippie"]

Noita roolimalleja on tullut mietittyä omalta osalta ja noin yhteiskunnallisesti.

Mutta omassa perheessä meillä on tasa-arvo, joka meillä takoittaa just sitä, että on miesten ja naisten työt. Hassua kyllä, kumpikin ihan viihtyy omassa roolissaan.
Tämähän ei tarkoita että olen kotivanki, vaan että mies tekee sen mikä on miehen olemukselle läheisempää. Minä kunnioitan häntä ja hänen tekemisiään, en vaihtaisi mieheen joka haluaa kokata, shoppailla, järjestellä tavaroita ja sisustaa..tms.
Lapset ovat yhteisiä ja siinä ei ole rooleja, on vain vahemman rooli. Vedämme yhtä kasvatuksessa, mutta siinäkin kasvatuksen hienosäätö jää minulle: kulttuurielämän kokemukset, taiteelliset/musiikilliset harrastuksen jne. jotka miestäni kiinnostava vähemmän. Hän vastaa harrastuksista, jotka hän kokee mieleisekseen: liikunnalliset touhut, tekniikka tms.

Minä pidän omasta roolistani, olen nainen ja haluan olla sellainen. Välillä olen sovinnainen ja välillä radikaali. Ei naiseuden ja äitiyden pidä olla vain jotakin yhtä, se on juuri niin monipuolinen ja kiinnostava kuin sen itselleen luo.

Minäkin olen nainen, mutta en juuri perusta perinteisistä naisten töistä, vaan teen mieluummin ns. miesten työt, mies taas laittaa ruoan, tiskaa, siivoaa jne. Ammattini puolesta olen myös rakentanut suurimman osan talostamme ja tehnyt kylppäri-ja saunarempat. Mies taas tykkää sisustaa ja hankkia astiastoja jne. Hän myös on kotona vauvan kanssa.

Monet ovat naureskellen (tuskin kuitenkaan pahalla) kommentoineet ns. roolejamme. Minua tämä ei vaan naurata yhtään, niin kulunutta tuollainen kommentointi. Aina pitäisi keksiä joku muille järkevä perustelu "roolijaollemme", mutta kun meillä nyt vain on näin. Tämä on meille luontaista näin päin. Eiväthän nuo asiat ole mitään sisäsyntyisiä ominaisuuksia, vaan opittuja taitoja. En ole myöskään miesmäinen nainen (mikä sellainen edes on) tai yritä todistella mitään, kuten jotkut haluavat uskoa.

Eihän sitä voi taitojen, mielenkiinnon kohteiden tai yhtään minkään muunkaan vastaavan perusteella määritellä. Silloin on nainen jos on naiseksi syntynyt ja piste. Muuta määritelmää ei yksinkertaisesti voi käyttää.

 

[Leukistinen aksolotli]

Rooleista puheenollen, mun mies on saanut kuittia ihan päin naamaakin esimerkiksi siitä, että sillä on mun sukunimi. Aikas höhlää.

 

["hippie"]

Rooleista puheenollen, mun mies on saanut kuittia ihan päin naamaakin esimerkiksi siitä, että sillä on mun sukunimi. Aikas höhlää.

No on kyllä. Mutta roolit tuntuvat istuvan tiukassa. Niitä oletettuja roolimalleja tulee joka tuutista, mainoksista lähtien. Monet eivät myöskään ajattele asiaa sen enempää ja sopeutuvat itse hyvin oletettuun rooliinsa ja olettavat muiden olevan samanlaisia.