Teet niin tai näin , teet aina väärin päin

[Keittiönoita]

Kuopus kiskaisi herneen nenään, kun olin kuuntelemassa serkkunsa ongelmia. Nyt olen niin vihainen, että siitä vaan muuttakoon isänsä luokse, jos kuvittelee elämänsä siellä jotenkin helpommaksi. En olisi ikinä tätä tuosta pojasta uskonut ja voin vain katsoa peiliin ja miettiä miksi näin kävi. Epäonnistuneeksi tunnen nyt itseni

 

[Istafra]

Hmm...
Jospa kuopuksellakin on ollut huono päivä ja hän olisi halunnut avautua sinulle?

 

["vieras"]

Mustasukkainen?

 

["miero"]

suuttuko kuopus muuten vaan vai olisiko tarvinnut itse sinua juuri silloin?

 

["minna"]

Mistä hän siis oikein suuttui, siitä että kuuntelit serkkuaan vai siitä että et ollut kotona? Onko hänellä hyvät välit serkkuunsa?

 

[Keittiönoita]

Mä olen niin pettynyt Mulla on ollut kaikki nämä kohta 19 vuotta hyvät ja lämpimät välit kuopukseeni. Kuopus on myös kaikki nämä vuodet saanut pitää isänsä ( vaikka mulla onkin valokuvia, joiden perusteella ei ehkä tarvitsisi) ja nyt se on ainakin jossain määrin mustis serkulleen, jonka isä kuoli serkun ollessa 6 v. Ehkä olen sittenkin enemmän vihainen itselleni kuin pojalle...mene ja tiedä. Pettynyt kuitenkin olen.

 

[JEBOUU]

Hehee opcorn:

 

[Madicken04]

Eikö se mustasukkaisuus ole ihan normaalia? Siis niin että nostaa päätään joskus muutenkin huonona hetkenä ja äidillehän on turvallisinta kiukutella silloin kun ottaa päähän. Ei kai tuon tarvi sen vakavampaa olla?

 

[Istafra]

Uskon kyllä, että tunnet olosi pettyneeksi.
Poikasi ei ehkä näe kuviota niin laajasta näkökulmasta kuin sinä?
Teidän pitäisi keskustella. Rauhoittaa tilanne.

 

[Leukistinen aksolotli]

Kai sulla voi olla lämpimät välit edelleenkin poikaasi, vaikka tänään teillä oli paha päivä. Voittehan te puhua ja sopia.

Sehän olis outo suhde, jos ei koskaan tulisi riitoja.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="minna";22300247]Mistä hän siis oikein suuttui, siitä että kuuntelit serkkuaan vai siitä että et ollut kotona? Onko hänellä hyvät välit serkkuunsa?[/QUOTE]
Hänellä on ihan hyvät välit serkkuunsa. Olin luullut, että pitää serkkuaan lähinnä isoveljenään. Suuttui siitä, että annoin liikaa aikaa tälle serkulle. Mutta jos mä en sitä aikaa anna, kuka sitten antaa? Just tämä serkku sanoi, että jos mua ei olisi olemassa, hän olisi jo aikoja sitten tappanut itsensä.

Noh, huomenna tästä asiasta puhutaan.

 

[Blue]

Älä nyt, toinen on mustasukkainen äidistään. Normaalia, vaikka aikuinen onkin. : / Ei aina jaksa olla järkevä ja fiksu vaikka pitäisikin, varsinkin jos on pähä päivä ja kaipaa äitiä.. Jospa hälläkin on ollut vaikeaa tänään..?

 

[Keittiönoita]

Uskon kyllä, että tunnet olosi pettyneeksi.
Poikasi ei ehkä näe kuviota niin laajasta näkökulmasta kuin sinä?
Teidän pitäisi keskustella. Rauhoittaa tilanne.

Pakkohan tästä on huomenna puhua. Tytön kanssa ei ole koskaan ollut samankaltaista ristiriitaa ja varmaan siksikin olen ihmeissäni, kun pojan kanssa tällainen tlanne tuli. Tuo poika kun on aina vaikuttanut paljon helpommalta kuin isosiskonsa. Mutta näköjään se ei mene ihan näin.

 

[Leukistinen aksolotli]

Jos sun pojalla on joku aikuistumiskriisi. Tajuaa ehkä, että sulla on muutakin elämää, eikä se ole enää ihan lapsi itse.

Mä tajusin isän 60 vuotis synttäreillä, olin kai päälle kakskymppinen. Menin äidille ja isälle, kuin kotiini ja se oli tupaten täynnä, osa ihan mulle vieraita ihmisiä. Se tuntui omituiselta ja mun piti hetkeksi mennä miettimään sitä äidin ja isän makuuhuoneeseen. Tunsin itseni ihan sairaan mustasukkaiseksi, mutta en sillä hetkellä oikein tajunnut, mitä se oli. Ekaa kertaa mä ymmärsin, ettei se enää ollut mun koti samalla tavalla ja etten mä ole ainoa asia äidin ja isän maailmassa. Kun se tuntemus tuli vaan niin yllättäen, että olinkin aikuinen nyt.

 

["popp"]

Hänellä on ihan hyvät välit serkkuunsa. Olin luullut, että pitää serkkuaan lähinnä isoveljenään. Suuttui siitä, että annoin liikaa aikaa tälle serkulle. Mutta jos mä en sitä aikaa anna, kuka sitten antaa? Just tämä serkku sanoi, että jos mua ei olisi olemassa, hän olisi jo aikoja sitten tappanut itsensä.

Noh, huomenna tästä asiasta puhutaan.

Ettei hän tuntisi, että serkku liioittelee pahaa oloaan saadakseen sinulta enemmän aikaa, kuin hänelle "kuuluisi" (en keksi parempaa sanaa tähän hätään)

 

["popp"]

Jos sun pojalla on joku aikuistumiskriisi. Tajuaa ehkä, että sulla on muutakin elämää, eikä se ole enää ihan lapsi itse.

Mä tajusin isän 60 vuotis synttäreillä, olin kai päälle kakskymppinen. Menin äidille ja isälle, kuin kotiini ja se oli tupaten täynnä, osa ihan mulle vieraita ihmisiä. Se tuntui omituiselta ja mun piti hetkeksi mennä miettimään sitä äidin ja isän makuuhuoneeseen. Tunsin itseni ihan sairaan mustasukkaiseksi, mutta en sillä hetkellä oikein tajunnut, mitä se oli. Ekaa kertaa mä ymmärsin, ettei se enää ollut mun koti samalla tavalla ja etten mä ole ainoa asia äidin ja isän maailmassa. Kun se tuntemus tuli vaan niin yllättäen, että olinkin aikuinen nyt.

Mulla on ollut sama fiilis! Hiukan vastaavan tyyppisessä tilanteessa.

 

[Madicken04]

Hänellä on ihan hyvät välit serkkuunsa. Olin luullut, että pitää serkkuaan lähinnä isoveljenään. Suuttui siitä, että annoin liikaa aikaa tälle serkulle. Mutta jos mä en sitä aikaa anna, kuka sitten antaa? Just tämä serkku sanoi, että jos mua ei olisi olemassa, hän olisi jo aikoja sitten tappanut itsensä.

Noh, huomenna tästä asiasta puhutaan.

Hyvähän se on puhua asiat halki.

Muuten en osaa tuota mustasukkaisuutta niin ongelmana nähdä. Itselläni ja sisaruksillani on hyvät ja lämpimät välit, mutta uskon että kukin meistä on joskus (ihan vielä aikuisiälläkin) kokenut harmistusta kun äiti tuntuu antavan liikaa aikaa toiselle sisarukselle jolla sattuu olemaan sillä hetkellä rankempaa. Varasti joku on sitten joskus avautunutkin äidille aiheesta, muttei se silti kenenkään välejä ole rikkonut. Myöhemmin on sitten voinut hävettääkin oma käytös mutta onneksi äiti on aina äiti...

 

[Blue]

Pakkohan tästä on huomenna puhua. Tytön kanssa ei ole koskaan ollut samankaltaista ristiriitaa ja varmaan siksikin olen ihmeissäni, kun pojan kanssa tällainen tlanne tuli. Tuo poika kun on aina vaikuttanut paljon helpommalta kuin isosiskonsa. Mutta näköjään se ei mene ihan näin.

Pojat ovat enemmän kiinni äidissään kuin tytöt.

 

[Pikku Kalle]

Pojat ovat enemmän kiinni äidissään kuin tytöt.

No ei oo

 

["minna"]

Hänellä on ihan hyvät välit serkkuunsa. Olin luullut, että pitää serkkuaan lähinnä isoveljenään. Suuttui siitä, että annoin liikaa aikaa tälle serkulle. Mutta jos mä en sitä aikaa anna, kuka sitten antaa? Just tämä serkku sanoi, että jos mua ei olisi olemassa, hän olisi jo aikoja sitten tappanut itsensä.

Noh, huomenna tästä asiasta puhutaan.

Kuinka paljon aikaa?

Yritän vain hahmottaa, että mikä se tilanne oikeasti on. Jos kyse ei ole oikeasti pitkästä ajasta, siitä että poikasi oikeasti jotenkin jäisi vaille huomiota tuon vuoksi, niin ehkä ajattelisin että kyse on jostain muusta jonka purki sinuun näin.

 

["sipsi"]

Voisiko kyse olla siitä, että olette poikasi kanssa niin läheisiä? Hän tietää, ettet jätä, vaikka kiukkuaakin?

Jospa huomisen keskustelun myötä asiat avautuvat. Hienoa, jos olet tänne saakka välttynyt, meillä (tytär kohta 13v) alkaa nostaa päätä tytön mahtava puberteetti ja meikän alkavat vaihteelliset

Tsemppiä :hug:

 

[Istafra]

Pakkohan tästä on huomenna puhua. Tytön kanssa ei ole koskaan ollut samankaltaista ristiriitaa ja varmaan siksikin olen ihmeissäni, kun pojan kanssa tällainen tlanne tuli. Tuo poika kun on aina vaikuttanut paljon helpommalta kuin isosiskonsa. Mutta näköjään se ei mene ihan näin.

Johtuisiko tuo käytös siitä, että kuopuksesi on sattuneesta syystä saanut enemmän huomiota yhteensä vanhemmiltaan kuin esikoisesi?
Esikoisesi on tästä syystä sopeutuvaisempi?

 

[Blue]

No ei oo

Mä voin sanoa meidän pojasta että se on nyt jo enemmän mussa kiinni kuin meidän tytöt (kolme veen oidipuskompleksi menossa). Omasta kokemuksesta taas tiedän että aikuisuuden kynnyksellä tytöt pyrkivät kasvamaan eroon (aikuistumaan) äidistään aiemmin kuin pojat.

 

[fifiia]

Hmm... äidin osa ei kai koskaan ole helppo, äidille on usein kaikkein helpointa purkaa tunteitaan. "Äidin vastuu"; teinkö jotakin väärin tai olisiko pitänyt toimia toisin, on myös aina ajatuksissa, vaikka lapset olisiva jo isoja.

 

[Keittiönoita]

Paljon mahdollista, että poika nyt vaan repii kahleitaan irti. Olen silti yllättynyt, koska meillä on ollut aina hyvin tiivis suku ja pojan idoli on aina ollut juurikin tämä serkku. Luultavasti on edelleenkin. Esikoiseni - joka itsekin on menettänyt isänsä - taitaa ymmärtää tilannetta paremmin kuin isällinen pikkuveljensä. Kuopus ei ole koskaan suhtautunut nurinkurisesti isättömään isosiskoonsa, joten oli hieman yllättävää, miten voimakas reaktio oli nyt isättömään serkkuunsa. Tai no...tavallaan ymmärrän senkin.

Suututtaa silti. Olin kuvitellut pystyväni parempaan