Teenhän oikean ratkaisun?

Olen päättänyt erota, laitan huomenna eropaperit postiin.
Kaksi vuotta olen itkenyt tuota miehen juomista ja monesti uhannut lähteä, mulla tuli nyt mitta täyteen ja olen hyväksynyt tappioni sodassa alkoholia vastaan.

"Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden, ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään"

En voi ottaa sitä riskiä, että miehen juominen vaikuttaisi lapsen kehitykseen, en voi ottaa sitä riskiä, että minun mielenterveyteni menee. Tunnen oloni jo nyt hulluksi, aina kun hän tuo kaljaa kotiin niin henkeni salpaantuu ja rintaa ahdistaa.

Olen anonut, rukoillut, uhkaillut..juominen ei vaan lopu. Kerran itkin kaljakassin vieressä (mieheni oli 15min. aiemmin sanonut ettei mene ostamaan kaljaa), mies halasi minua ja lohdutti, sitten hän avasi oluen ja meni parvekeelle juomaan sitä. Minä jäin itkemään.


Harmittaa lapsen puolesta, onhan tuo rakastava isä kuitenkin. Harmittaa etten voinut tarjota lapselleni ehjää perhettä missä asua.
Tunnen oloni epäonnistujaksi kaikin tavoin.

 

Taas tyypillinen, vahvistakaa ajatustani parku, joo miehesi ottaa olutta, jätä se sika! Senhän sä haluat kuulla sen sijaan että oikeasti koittaisit rakentavasti ratkaista tätä ongelmaa muuten kuin palstan kautta.

 

Miten tätä voisi muuten ratkaista?

 

No sitä ei ulkopuolinen pysty sanomaan, mutta perinteiset keinot kuten keskustelu ja yhdessä oleminen voisi toimia hyvinä lähtökohtina, sen sijaan että hengailet palstalla ja jaat murheesi täällä, ja annat ventovieraiden ihmisten vaikuttaa ajatuksiisi, tai oletettavasti ventovieraiden. Sitä ei voi tietää tunnetko täältä jonkun.

 

Huh mitä vastauksia saat ap. Jos olet jo monta vuotta käsitellyt tuota ongelmaa, sanoisin että eropaperit ainakin näyttää miehellesi että olet tosissasi.

Toivottavasti saat voimaa ja elämäsi helpottuu. LÄmmin halaus sinne ruudun toiselle puolen.

Sä pystyt siihen!

 

[QUOTE="...";30191773]No sitä ei ulkopuolinen pysty sanomaan, mutta perinteiset keinot kuten keskustelu ja yhdessä oleminen voisi toimia hyvinä lähtökohtina, sen sijaan että hengailet palstalla ja jaat murheesi täällä, ja annat ventovieraiden ihmisten vaikuttaa ajatuksiisi, tai oletettavasti ventovieraiden. Sitä ei voi tietää tunnetko täältä jonkun.[/QUOTE]

Vähän huvittava kommentti, ei pahall
a. Meinaatko ettei tässä vuosien saatossa ole asiasta keskustetu?
Tästä on keskusteltu niin paljon ettei ole enää edes mitään sanottavaa, kaikki on sanottu ja mikään ei ole muuttunut. Olen hävinnyt, olen ottanut murskahäviön.
Luottamus on rikottu niin monta kertaa ettei mikään superliima sitä enää pistä takaisin paikoileen.
Mulla on voimavarat menny ja menee varmaan vuosia ennen kuin saan itseni taas kasaan.
Ja joo kirjoitin tänne, kun ei ollut nyt muutakaan paikkaa.

 

[QUOTE="surullinen";30191761]Miten tätä voisi muuten ratkaista?[/QUOTE]

Jos ei miehesi itse tajua ja halua lopettaa niin ei mitenkään. Et sinä saa häntä lopettamaan eikä kukaan muukaan. Ero voi ehkä avata hänen silmiään ja voihan hän sen myötä muuttuakin. Tai sitten ei.

Joten jos miehesi on alkoholisti niin varmaan elämäsi ja lapsesi elämä tulee olemaan parempaa ilman häntä.

 

[QUOTE="surullinen";30191747]Tunnen oloni epäonnistujaksi kaikin tavoin.[/QUOTE]

Et sinä ole epäonnistuja. Alkoholia vain ei voi voittaa jos toinen ei sitä itse halua. Vertaistukea ja neuvoja löydät paremmin osoitteesta Päihdelinkki. Etsi sieltä keskustelu ja kotikanava.

Voimia tulevaisuuteen!

 

Jos kaikki on yritetty, eikä miestä kiinnosta niin ero on ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu. Itse erosin aikoinani lapseni isästä, kun alkoholi vei voiton. Oma itsetunto oli tuolloin maassa ja tuntui että mussa on syy, vaikkei ollutkaan. Eron jälkeen sain koottua hiljalleen itsetuntoni takasin ja voin todella mahtavasti. Löysin vielä uuden mahtavan miehen, jolle alkoholi ei ole ongelma ja joka arvostaa mua.

Sä olet jo tehnyt voitavasi. Koittaa vielä aika jolloin näet eron pelkästään hyvänä asiana. Lapsesi saa kuitenkin tavata isäänsä, vaikka valvotusti jos ei pysty edes lasta hoitaessaan olla juomatta. Lapselle paljon parempi niin, kuin elää ehjässä perheessä josssa vanhemmat voivat kuitenkin huonosti.

 

Kuinka paljon ja usein miehesi juo? Pystyykö huolehtimaan velvoitteistaan, kotona ja töissä? Millainen hän on humalassa, joutuuko muut perheenjäsenet häntä silloin pelkäämään?

Todennäköisesti mies todellakin juo liikaa ja eropäätös on viisas ratkaisu, mutta eihän sitä tiedä ilman vastauksia näihin kysymyksiin. On myös alkoholinkäytön suhteen yliherkkiä ihmisiä, esimerkiksi äitini varmaan jättäisi miehensä, jos tämä joisi pari kertaa viikossa pari kaljaa tai olisi kerran kuukaudessa humalassa.

 

Kuinka paljon ja usein miehesi juo? Pystyykö huolehtimaan velvoitteistaan, kotona ja töissä? Millainen hän on humalassa, joutuuko muut perheenjäsenet häntä silloin pelkäämään?

Todennäköisesti mies todellakin juo liikaa ja eropäätös on viisas ratkaisu, mutta eihän sitä tiedä ilman vastauksia näihin kysymyksiin. On myös alkoholinkäytön suhteen yliherkkiä ihmisiä, esimerkiksi äitini varmaan jättäisi miehensä, jos tämä joisi pari kertaa viikossa pari kaljaa tai olisi kerran kuukaudessa humalassa.

Saataa juoda 5 päivää putkeen. Tasottavilla alkaa aina seuraava päivä.
Rahat, kun loppuu niin on juomatta ja sitten palkkapäivänä vedetään niiden selvienkin päivien edestä. Jos ei ole ostanut olutta niin hän on hyvin levoton eikä saa nukutuksi, vierotusoireita on paljon. Hän ei vaan pidä niitä vieroitusoireina vaan oireina joita pitää hoitaa kaljalla.

Ei ole väkivaltainen tai riehuja. Istuu ja juo, ei puhu. Jos hänelle koittaa puhua niin vastaukseksi saa kännisen ja omahyväisen irvistyksen. Etäpäiviä ottaa paljon, kun on krapulassa siinä on hyvä korjata kotona sitä krapulaa.

Aamusin ei herää vahtimaan lasta, puhuu vaan unisaan kuinka on jo vaihtanut vaipat tai antanut aamupalaa vaikka oikeasti on unessa.

 

Pitkällä kokemuksella ja Minnesota hoidonkin läpikäyneenä sanon, että ero on paras ratkaisu ennenkuin sairastut itse läheisriippuvuuteen. Niin kovaa kuin se onkin ja niin hyvä mies kuin onkin, se on ainut keino selviytyä. Ja alkoholismista ei parane, niillä on eri luonne ja keinot kuin terveillä ihmisillä, se on psyykkinen sairaus.

 

Vaikeinta on myöntää oma tappio.

 

Toivottavasti nyt ymmärrät sitten pysyä poissa vaikka mies lupaa vaikka mitä. Hetken voi mennäkin lupauksen mukaan, mutta ellei juominen lopu kokonaan ja sekin pitää lähteä miehestä, kuningas alkoholi voittaa kyllä mennen tullen.

 

Toivottavasti nyt ymmärrät sitten pysyä poissa vaikka mies lupaa vaikka mitä. Hetken voi mennäkin lupauksen mukaan, mutta ellei juominen lopu kokonaan ja sekin pitää lähteä miehestä, kuningas alkoholi voittaa kyllä mennen tullen.

Peesi.