Kun aikoinaan sain kolme ensimmäistä lastani, kaikki tyttäriä, sain heidät varsin tiiviiseen tahtiin eli reilun kolmen vuoden sisään.
Niihin aikoihin minua huvitti leikitellä vaatteillakin eli ompelin aika paljon samanlaisia tai muuten samanlaisia mutta erivärisiä vaatteita.
Joitain ulkohaalarikuvia on säästynyt TrippTrappTrullista eli 1,3 ja 4-vuotiaista samanlaisissa asuissa ja hauskaahan se aikansa oli.
Vanhemmaksi sitten kun kasvavat niin tuli tärkeämmäksi etsiä nimenomaan kunkin omaan tyyliin ja persoonaan sopivia asuja. Sittenkin vielä pitkään osallistuin juttuihin toimimalla ompelu- ja tuunausapuna.
Tällä hetkellä elän aivan uudenlaista vaihetta lastenpukemishistoriassani. Toiseksi nuorimmaiseni on anopin 30-vuotisen unelman täyttymys. Hän aikoinaan haaveili kovin, että pääsee pukemaan omaa pikkuista tytärtään - ja sai vain yhden pojan.
Pojantytär ja pojantyttären vaatteet ovatkin hänelle loppumaton ilon aihe, kiertää kauppoja, suunnittelee, etsii, innostuu, haaveilee jne. Iso juttu.
Ja niin minulla on rakkaudella sievästi puettu lapsi, jonka vaatekaapissa ei taida olla kuin muutama hassu vaate joka aidosti minun makuuni!
On onni, että minä olen jo vanha äiti ja omat lastenvaateintohimoni suurimmalta osaltaan tyydyttänyt. Nuorena tuosta(kin) olisi voinut aikaansaada ongelman.
Nyt olen vain iloinen voidessani noin vähällä tuottaa iloa toiselle.
Niihin aikoihin minua huvitti leikitellä vaatteillakin eli ompelin aika paljon samanlaisia tai muuten samanlaisia mutta erivärisiä vaatteita.
Joitain ulkohaalarikuvia on säästynyt TrippTrappTrullista eli 1,3 ja 4-vuotiaista samanlaisissa asuissa ja hauskaahan se aikansa oli.
Vanhemmaksi sitten kun kasvavat niin tuli tärkeämmäksi etsiä nimenomaan kunkin omaan tyyliin ja persoonaan sopivia asuja. Sittenkin vielä pitkään osallistuin juttuihin toimimalla ompelu- ja tuunausapuna.
Tällä hetkellä elän aivan uudenlaista vaihetta lastenpukemishistoriassani. Toiseksi nuorimmaiseni on anopin 30-vuotisen unelman täyttymys. Hän aikoinaan haaveili kovin, että pääsee pukemaan omaa pikkuista tytärtään - ja sai vain yhden pojan.
Pojantytär ja pojantyttären vaatteet ovatkin hänelle loppumaton ilon aihe, kiertää kauppoja, suunnittelee, etsii, innostuu, haaveilee jne. Iso juttu.
Ja niin minulla on rakkaudella sievästi puettu lapsi, jonka vaatekaapissa ei taida olla kuin muutama hassu vaate joka aidosti minun makuuni!
On onni, että minä olen jo vanha äiti ja omat lastenvaateintohimoni suurimmalta osaltaan tyydyttänyt. Nuorena tuosta(kin) olisi voinut aikaansaada ongelman.
Nyt olen vain iloinen voidessani noin vähällä tuottaa iloa toiselle.