Te kenellä vaikeita avioeroja takana, miten olette selvinneet?

["pelottaa"]

Itse suunnittelen tässä eron hakua. Pelottaa tuleva mutten jaksaisi enää tätäkään. Meillä on kolme lasta.

Olen ihan 100% varma että siitä syntyy helvetti kun jotenkin uskallan miehelle kertoa tästä. Hän haukkuu mut maanrakoon, uhkailee varmaan kaikella mahdollisella, tekee kaikkensa etten saa lapsia.... en ihmettele vaikka yrittäisi fyysisestikin jotain.

Miten tuollaisesta tilanteesta selviää? Mietin ja pelkään, pelkään ja mietin. Tiedän että taatusti pärjään lasten kanssa yksinkin mutta tiedän myös sen että mies vetoaa entiseen elämääni johon kuului liikaakin alkoholi. Olen ollut jo vuosia kuivilla. Mies taas ei pärjää lasten kanssa yksin, hermot ei kestä ollenkaan ( siis OLLENKAAN! ) jos lapset kiukuttelee, uhkailee sanallisesti vaikka miten ja pitää sillä lapsia kurissa -pelolla, ymymymym.

En rakasta tätä ihmistä YHTÄÄN mutta en tiedä miten ikinä lähden tätä asiaa viemään eteenpäin. Uskallanko ja pystynkö.. mutta kun ajattelen elämääni ja lasteni elämää tällaisenakaan niin ei helvetti, en jaksa. Mies kyllä hoitaa kaikki laskut ja tuollaiset, ei juo eikä petä.... mutta tyypiltään hyvin narsistisen oloinen. Kaikki kuvittelee että ollaan oikea ihannepariskunta ja on hyvin tykätty ihmisten keskuudessa. On saanut minutkin uskomaan että minusta ei ole mihinkään. Ei sano suoraan mutta ilmeillään/sanoillaan antaa ymmärtää.

Kokemuksia haluaisin kuulla ja ehkä hieman tsemppiä tulevaan!

 

["minä"]

Sun varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä esim. turvakotiin ja tiedustella sieltä neuvoja tilanteeseen miten kannattaisi toimia.

 

["Mam"]

Varmaan kannattaa tässä jo tehä joku suunnitelma ensin, jos ihan oikeasti pelkäät että tilanne ihan räjähtää käsiin, sulla ois hyvä olla joku turvanasi kotona, ja parempi ettei lapset silloin paikalla kun aiot miehelle tämän kertoa.

Turvakotiin voi mennä, ja kamoja pakkailla kun mies on esimerkiksi töissä, niin saat tehdä rauhassa... Muista vaan varautua, ettei lapset joudu kokemaan/näkemään mitään kamalaa, etkä sinäkään. Poliisitkin voi soittaa paikalle jos tilanne on uhkaava/erittäin todennäköisesti ois uhkaava tilanne.

Tsemppiä paljon, alusta kun vain selviät, koittaa paremmat ajat

 

["Mam"]

... jatkoa vielä, hankit asunnon jo valmiiksi. Helpompi sitten kun pääsee heti muuttamaan, eikä joudu kitkuttelemaan miehen luona ja etsiä asuntoa...

 

[Miimikko84]

Puhu asiasta esim neuvolassa tai ota yhteyttä asuinpaikkasi perheneuvolaan. Kun kerrot tilanteesta, niin ei miehen uhkailut lasten menettämisestä ainakaan käy toteen.

Kurja tilanne, mutta yritä ajatella että kun kerran repäset ja kohtaat vaikeudet, niin lopulta helpottaa ja elämänlaatusi todennäköisesti paranee vaikka vaikeaa alkuun onkin.

Tsemppiä!

 

["janna"]

Otappa yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä voit saada hyvin apua, jos kemiat kohtaavat ja työntekijä on ns. "paikallaan".
Tilanteesi on oikeesti hankala ja voimia kuluttava. Itse olin vastaavanlaisen tyypin kanssa kolme vuotta yhdessä ja viimeisen asuimme yhdessä. Minulla myös kolme lasta, jotka eivät olleet miehen. Vuosi vei kaikki voimani ja ja jostain sain sen tarmon muuttaa pois.
Tsemppiä ja voimia sinulle. Joskus hankalat asiat pelottaa, mutta kuitenkin rohkeasti eteenpäin. Kyse on sinun ja lasten elämästä. Älä anna minkään pilata sitä!!

 

[mikä miehessä vikana?]

Siis jos narsistinen ja ei lyö tai hakkaa sinua? Niin ja turvakotiin ei vissiin kannata mennä siellä saat olla vain lyhyen ajan lasten kanssa ja lapsia et saa välttämättä enään mukaasi.

 

[ajankohtainen asia]

up

 

["siparo"]

Itse olen tällä hetkellä kolmatta viikkoa avoerossa. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja varoittamatta että olen vieläkin shokissa. Puheyhteys on mennyt täysin. Emme ole kertaakaan edes puhelimessa jutelleet, mies pitää sitä kiinni. Muutaman asiallisen tiukan tekstarin laittanut. Imoittaa haluamanaan ajankohtana milloin keskustelemme jatkosta.

Vaikka minä olin se joka riidan yhteydessä (ja muutenkin) puhuin erosta niin on tullut täysin shokkina miten hajalla olen. Olen laihtunut kuusi kiloa, kädet tärisee, uni ei tule, sydän hakkaa kokoajan tuhatta ja sataa. Olen joutunut käyttämään beetasalpaajia koska sydämen tykytys ollut paniikkihäiriöstä johtuvaa, ja minä kun luulin että kestän kaikkea!!

Mies on onnistunut totaalisella hylkäämisellä romahduttamaan minut, se varmaan onkin tarkoitus että jatkan nöyränä puolisona. Ja niin varmaan teenkin vaikka tiedän miten törkeää on jättää minut yksin vastuuseen kodista, lapsista, vaativasta työstä jne. kun hän itse on ties missä lomatunnelmissa eikä edes epätoivoisiin viesteihini ole vastannut.

 

[minulla]

Järjestelin kaikki asiat miehen selän takana valmiiksi. Hommasin itselleni ja lapsilleni uuden kodin satojen kilometrien päästä miehestä. Otin yhteyttä lastensuojeluun, ja kerroin siellä aivan kaiken (miehen väkivaltaisuus, tappouhkaukset jne). He auttoivat minut uuden elämän alkuun, auttoivat takuuvuokrassa, avustivat muuttokustannuksissa jne. Ja eräänä kauniina päivänä, kun mies oli poissa, ajoi muuttoauto pihaan. Tavarat oli kannettu autoon tunnissa, ja minä ja lapset muutimme pois. Mies palasi tyhjään kotiin tietämättä erosta tai muutosta.

Näin oli pakko tehdä, koska mies uhkasi tappaa sekä minut että lapset, jos uskaltaisin edes ajatella eroa. Sen verran sekaisin se ihminen oli, että olisi tappanut minut joka tapauksessa, joten ei jäänyt paljon vaihtoehtoja.

 

["aloittaja"]

Siis jos narsistinen ja ei lyö tai hakkaa sinua? Niin ja turvakotiin ei vissiin kannata mennä siellä saat olla vain lyhyen ajan lasten kanssa ja lapsia et saa välttämättä enään mukaasi.

Mikä miehessä jos narsistinen eikä lyö eikä hakkaa? Oletko kuullut koskaan henkisestä väkivallasta - sen taidon mies osaa, sekä minua että lapsia kohtaan, ja pelkästään lapsia ajatellen minun pitäisi repäistä itseni tästä irti. Tekee sen vielä niin taitavasti ( henkisen alistamisen ) että ei suoraan hauku haukkumasanoilla mutta ivaa, väheksyy, painostaa ym.

 

[aina ero parempi]

Jos ei yhteiselo suju! Alku voi olla vaikeaa mutta ihmettelet vielä monta kertaa miksi et lähtenyt jo aiemmin.