te keillä on ollut kohtukuolema/vauva kuollut synnytyksen

  • Viestiketjun aloittaja haleja kaikille
  • Ensimmäinen viesti
sinisimmu
Juu pelkäsin itsekin koko raskauden aikana napanuoraa ja pahaksi onneksi niin sitten kävikin, eli tyttö kuoli tulo vaiheessa laskettuna päivänä kohtuun. Napanuora oli tasan 100cm ja toinen valtimonpuutos oli, joka tekee vielä sen että napanuora on entistä "löysempi". ruumiinavauksessa selvisi onneksi tämä syy sitten...siinä on 50% mahdollisuus että löytyykö syytä vai ei.Kysyin sairaalassa(TAYS), että kuinka monta tälläistä tapausta on vuodessa, kätilö vastasi että n 10-20...tosin eri viikoilla kuolleita...sinä päivänä mun jälkeen tuli vielä 3 äitiä jolta oli lapsi kuollut kohtuun. Kuulema nekin tulee ryppäissä???Mutta voimia ja paljon lohdutusta kaikille lapsensa menettäneille :hug:
 
nöpötin
Ei voi kun tippa linssissä lukea sikiön/vastasyntyneen menetyksistä! Itselläni ei tällaista kokemusta ole, luojan kiitos, mutta en voi muuta kuin toivottaa kaikille menettäneile paljon voimia!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2005 klo 00:08 Ansku kirjoitti:
Toinen kaksostytöistämme kuoli kohtuuni juuri ennen synnytystä rv 29 maaliskuussa. Alkoi kova verenvuoto keskellä yötä. Sairaalan ultrassa kotipaikkakunnallamme molemmilla vauvoilla oli vielä syke. Tyksiin veivät, ja siellä ei ollut enää sykettä A-vauvalla. Synnytin vauvat kiireellisellä sektiolla.
Kaipaus on kova, mutta helpottaa hiukan, kun saimme toisen tyttäremme sairaalasta vihdoin kotiin n. kuukausi sitten. Enkelityttöämme on silti niin ikävä... :'(
Meillä samantapainen tilanne. Molemmat kaksostytöt syntyivät, mutta jälkimmäinen menehtyi hapenpuutteeseen. Mistä se johtui, ei selvinnyt. Oletko Ansku läheltä Turkua? Haluaisitko kirjoitella? Olisi hyvä vaihtaa tuntemuksia, laitan mailiosoitteen, kunhan saan sopivan.
 
enkeli prinsessa
me menetimme juuri esikois tyttömme rv25...istukan vaikean vajaatoiminnan takia. Synnytys oli tuskaa ja sittn kun näimme pienen enkelimme, täydellinen prinsessa. suru on sanoinkuvaamaton. Eihän meidän pitänyt saattaa hautaan omaa tytärtämme...joka on vielä edessä...Olisi kiva vaihtaa ajatuksia muiden saman kokeneen kanssa eli jos kiinnostaa niin mailia voi laittaa: tmarika81@suomi24.fi. Toista tukemalla pääsemme vaikean ajan ylitse...
 
Heippa sinä, joka kirjoitit minulle nimim. "minä". Olisi tosi mukava kirjoitella kanssasi, samantapainen tuska ja ilo kun yhdistää meitä. Salon seudulla asustelen. Oletko itse Turusta? Minkä ikäinen vauvasi on?
 
Yahoossa toimii keskustelu/postiryhmiä lapsen menettäneille. Tuntematon enkeli-ryhmä on tarkoitettu rv22 jälkeen kohtuun kuolleiden lasten vanhemmille. Enkelivauva-ryhmä on tarkoitettu kaikille lapsensa menettäneille (mukana myös isomman lapsen, eli 20v, menettäneitä).
Käpy ry. auttaa myös kohtukuoleman kokeneita tukiryhmillään, tukihenkilöillään ja esimerkiksi tukemalla tutkimusta, (Käpy=kätkyt- ja lapsikuolmeaperheiden yhdistys).
Lisäksi keskenmenon kokeneille on oma enkeli-sivusto.

Itse olen joutunut hautaamaan kaksi lastani, koskaan en ole saanut syytä tietää.
 
Rakenneultrassa rv 18+6 meille selvisi että odotamme kaksosia ja pojat olivat kuolleet. Siitä on n.3 viikkoa aikaa ja marraskuun 14 pvä on jälkitarkastus,silloin saamme tietää syyn jos se on selvinnyt.
 
kati -84
En pysty itkemättä lukemaan näitä tekstejä... Itselläni ensimmäinen meni kesken rv 9. Tuntui, että se oli maailman kauhein asia, mutta kun luen näitä juttuja ja mietin mitä kaikkea ihmiset ovat jo lapsilleen kerennyt hankkia ja kuinka kauan se pieni on sillä masussa myllertänyt... :'( Ja vielä nähdä oma kuollut lapsi... Ei voi maailmassa kamalampaa olla! En todellakaan toivoisi kenellekkään sellaista! VOIMIA JA JAKSAMISIA!
 
tylsistynyt mutsi
Jokainen normaalit tunteet omaava äiti varmasti murehtii ainakin hetkittäin raskaus aikana lapsensa puolesta.
Itse olen menettänyt kaksi lasta onneksi alkuraskaudesta (rv 12 ja 8) ihan putkeen ja lääkärin mukaan ei ole mitään vikaa missään.
Meillä on onneksi jo vanhempi (4vee) tytär.... Kaikesta selviää kun pakko on...
Nyt oon taas raskaana ja ensimmäistä ultraa odottelen, pelottaa valtavasti vaikka rennosti pitäisi ottaa niin ei oikein onnistu.
 
Esikoispoika kuoli kohtuun ihan vähän ennen laskettua aikaa. Syytä ei tutkimuksista huolimatta löytynyt.
Pelko ja huoli oli suuri seuraavissa raskauksissa. Molemmat myöhemmät raskaudet olivat hankalia verenvuotojen, supistusten ja henkisen stressin takia. Enkelipojan jälkeen minulla on siis 2 poikaa (01 ja 03 syntyneet). Molemmat syntyivät hieman ennen laskettua aikaa. Ja todennäköistä on, etten koskaan pysty kantamaan lasta täyttä 40 viikkoa.
Tsemppiä ja voimia vain kaikille lapsensa menettäneille. Muistakaa, että aika parantaa.
 
zero


Menetimme lapsemme kuukausi sitten...rv 21,mutta oli kuollut jo aikaisemmin .Syytä ei asialle löytynyt.Minulla on kuitenki PCO,joten sillä voi olla yhteyttä toistuviin keskenmenoihin.Minulla on ollut kahdeksan.Paljon olen saanut voimaa siitä,kun olen huomannut etten ole ainoa.Monella voi olla asiat huonomminkin,joten olen oppinut nöyrtymään sekä iloitsemaan olemassa olevista hyvistä asioista.Minulla on kuitenkin kuusi tervettä lasta....
 
chinagirl
Meilla kanssa ensimmainen raskaus paattyi kohtukuolemaan vk 24+3. Syyta ei koskaan loytynyt. Seuraava raskaus paattyi kesken aika alussa. En uskonut koskaan, etta pystyn edes lapsia saamaan. Mutta perhe kasvoi onneksi vuosien saatossa 4 lapsella.
 
Minulla ollut v. 2002 keskenmeno viikolla 11; v. 2003 synnytin laskettuna päivänä kuolleen poikavauvan. Vauva oli ollut todennäköisesti kuolleena jo muutaman päivä. Mitään syytä kohtukuolemalle ei löytynyt.

Nyt minulla on suloinen poikavauva, joka syntyi joulukuussa 2004 ja kaikki on ihan OK! Ja lisäksi minulla on jo yksi vanhempi tyttölapsi.
 
Anu84
Kun vajaat kaksi vuotta sitten sain kuulla että olen raskaana, olin maailman onnellisin. Minäkin saisin ikioman pienen vauvan, jota saisin helliä ja rakastaa. Lapsen isä ei halunnut olla missään mukana, vaan yritin pärjätä yksinäni. Olihan minulla ystäviä tukena. Raskauden edetessä huomasin kuitenkin ettei se ole ollenkaan helppoa kun ei ole sitä toista jonka kanssa jakaa raskauden aikaiset ilot ja surut. Raskaus sujui kuitenkin hyvin alusta asti, eikä minulla ollut edes pahoinvointia missään vaiheessa. Sitten yhtenä niin tavalliselta tuntuneena aamuna kaikki muuttui: rv 34+2 menin neuvolaan normaaliin tarkastukseen. Odotin kuulevani pienen vauvani sydämen sykkeen, niin kuin aiemminkin. Mutta sitä ei kuulunut. Minut lähetettiin heti paikalla sairaalaan ultraan. "Ehkä vauva on vain sellaisessa asennossa ettei ääniä kuulu. Kaikki on varmasti ihan hyvin" minulle uskoteltiin, mutta minä tiesin, pieni vauvani oli lentänyt Taivaan Isän luo. Tätä olin pelännyt koko ajan. Vielä edellisenä yönä olin tuntenut pienen poikani potkut, mutta aamulla Mikael oli poissa. Jouduin odottamaan sairaalassa neljä päivää ennen kuin synnytys saatiin käynnistymään. Kun sitten sain Mikaelin syliini, oloni muuttui jotenkin rauhalliseksi. Hän oli niin kaunis, täydellinen pieni enkelini. Pienet kätöset ja ruususuu. Ihan isin näköinen. Miksi sinut vietiin pois minulta? Sitä olen miettinyt, mutta vastausta ei ole löytynyt. Olen kuitenkin varma, että jokin tarkoitus pienellä pojallani oli tässä maailmassa. Vaikka se ei ole vielä selvinnyt, niin uskon että se vielä joskus selviää. Ainakin haluan uskoa. Voimia ja jaksamista kaikille saman kokeneille. Kyllä se aurinko vielä paistaa meillekin.
 
enkeli vauvan äiti
Meillä kuoli vauva rv29 3tuntia synnytyksen jälkeen.Syy oli kilpirauhasen ylitoiminta.Jos olisi huomattu aikaisenmin olisi voitu pelastaa. :'( Muuten oli ihan normaalisti kehittynyt pieni tyttö.
 
tinska
Meillä kuoli vauva rv29 3tuntia synnytyksen jälkeen.Syy oli kilpirauhasen ylitoiminta.Jos olisi huomattu aikaisenmin olisi voitu pelastaa. :'( Muuten oli ihan normaalisti kehittynyt pieni tyttö


oon tuo sama äiti joka kirjoitti tuon edellisen.
tää meni vähän sekaisin kun rekisteröidyin jälkeen päin

 
Itse synnyin napanuora kaulan ympärille kietoutuneena. Siitäkö tämä sitkeys aikuisiässä tulee? Voimia kaikille, tulin minäkin aika surulliseksi kun huomasin miten yleistä kohtukuolemat ovat! :(
 
tiki78 harmaana
Kaikille teille suuret halaukset!! :hug: Oma kuopukseni syntyi napanuora tiukasti kaulan ympärille kietoutuneena, ja kun istukka oli syntynyt todettiin, että se oli poikkeuksellisen lyhyt n.50cm.. Kun ajattelen mitä olisi voinut tapahtua... :'( Onnekseni pieni selvisi kuitenkin.. Varsinaisesti en siis kuulu tänne palstalle. Voimia! :heart:
 
Heippa, Synnytin tiistaina 22.11 pienen suloisen enkelitytön, raskausviikkoja 31. Menin neuvolaan koska en tuntenut potkuja kahteen päivään. Sydänääniä ei löytynyt. Synnytystä käynnistettiin 4 päivää. Kaikki oli niinkuin piti. Istukka ja napanuora täydellisiä. Raskasta odottaa 3 kk, että saa vastauken (jos saa) mikä oli kuolinsyy. Suurin osa ei kuulemma selviä ikinä. Kyllä on niin tyhjä olo, enkä tiedä miten selvitä tämän yli ?? Mutta, näköjään on kovin yleisiä nämä kohtukuolemat näinkin pitkällä olevat raskaudet. Kyseessä oli ensimmäinen odotettu esikoinen.
 
:hug: Mulla todettin vauva kuolemien syyksi todennäkösesti kilpirauhasen vajaatoiminta??? Empä itse ainakaa keksi muuta syytä,ja kyllähän nuo lääkärit ja neuvola tädit tuumaa samaa.. Nyt odottelen että saa toivottavasti tehdä plussa testin parin päivän sisään :)
Jaksamista kaikille,mulla helpottaa kun saa käydä haudalle viemässä kukkia.Minun vika vauvan pitä olla vielä masussa potkimassa,ois odotettu joulu vauvaa tai uusvuosi... :'( tyttöä...
 

Yhteistyössä