[QUOTE="suurperheellinen";30103165]Meillä neljä lasta. Jo pienenä tiesin, että haluan suurperheen, mutta silti olen ihminen, joka tarvitsee omaa aikaa ja jollain tasolla olen myös todella mukavuudenhaluinen.
Raskaana ei ole kivaa. Olisi ehkä muuten, mutta minulla tahtoo verenpaineet nousta aina liikaa, joten se väsymys, päänsärky ja jatkuvat äitipolilla ravaamiset eivät tunnu kivalta. Synnytys ja pikkuvauva-aika on ihanaa. Nautin siitä todella. Kaikkein raskain vaihe on uhmaiät, mutta kyllä nekin jaksaa, kun on kuitenkin omat lapset kyseessä.
Välillä sitä tahtoo pää räjähtää, kun kaipaisi jo hiljaisuutta ja omaa aikaa eikä lapset suostu millään nukkumaan. Tulee korotettua ääntä liikaakin ja mietittyä, että olis pitänyt tehdä vain yksi lapsi. Sitten se kuitenkin aina helpottaa. Kun lapset viimein nukahtaa, niitä oikeastaan tulee jo ikävä ja aamulla herää taas uusin voimin.
Itse olen kokenut, että kaksi lasta oli helpompi kuin yksi, kolme lasta oli valtavan stressaavaa ja neljä lasta taas huomattavasti helpompaa. Lapsista on seuraa toisilleen ja kun vanhin on jo sen verran iso, että se pystyy jo vähän autella tarvittaessa. Koti nyt ei enää ole ikinä niin siisti mitä ennen, mutta senkin aika tulee joskus, kun saan taas innolla sisustaa ja siivota ilman että joku heti sotkee.
Ulkomailla me ei käydä, vaan keskitetään reissut esimerkiksi päiväreissuihin eläintarhaan, kotieläinpihaan, rannalle tai ihan vaan autoajelulle. Hyödynnetään myös ilmaisia juttuja esim. Keskisen ilmainen miljoonativoli, oman ja lähipaikkakuntien markkinat ja muut tempaukset jne. Eivät lapset ainakaan meillä osaa kaivata kahden viikon rantalomia Kreikassa.[/QUOTE]
Heh, suurperheellinen= neljä lasta
