Te keillä kropan muuttuminen/muutokset raskauden myötä oli jollain asteella kova pala

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Niin kuinka kauan meni että olitte inut kroppanne kanssa?
Vai oletteko vielä tänäkään päivänä?


Mun täytyy sanoa et mulle henkilökohtaisesti oli jollainlailla kova pala se miten kroppa muuttui raskauden myötä.
Tuli arpia, ja tissithän ei oo enää niin kiinteät kuin ennen. Kilojakin tuli, mutta ne pois saatu, muutamaa kiloa lukuunottamatta. Kenen mielestä ne on, ja kenen ei. Normaalipainoinen olen siis.

Eihän mulla siis tyypillinen 23vuotiaan kroppa ole. Kaksi lasta mulla on. Nuorimmainen 6kk.

Äsken itseäni peilistä katsellessani tajusin että mähän olen seksikäs. Ja mulla ei ole yhtään pahempi kroppa kahden lapsen äidiksi.

Ja täytyy myöntää että itsetuntoa hivelee paljonkin se kun huomaa, että miehet yhä katselee vaikka kaksi pikkuista lastakin mukana.



Kertokaas muut omat kokemuksenne.
Monta lasta ja mite muuttui kroppa ja mitkä fiilikset. :)

 
Mulla onmuuten kanssa ihan kiva kroppa, mutta tissit on kuin 50v äidilläni, roikkuu navassa asti. Mahassa on myös edelleen seitsemän vuoden jälkeen kamalasti arpia, mutta ne ei nin haittaa mua kuin noi tissit. Ekassa raskaudessa mun tissit kasvoi koosta 70b kokoon 70f ja siitä johtuu toi kamala roikkuminen. Nyt kun oon taas raskaana, mun tissit on jo tässä vaiheessa kokoa 70g ja 3 kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, joten odotettavissa on sitten varmaan polviin asti roikkuvat tissit. Onneksi mies on kuulemma enemmän peppumiehiä. :D
 
Kolme lasta joista nuorin on nyt 3kk. Itse olen nyt 22v.
Kaikkeen muuhun(arpiin, löysään vatsaan, levinneeseen lantioon...) olen oikeastaan sopeutunut jo ekan raskauden jälkeen mutta nyt on tosi kova pala että tissit meni ihan pilalle kolmannen jälkeen. Meinaa ainakin vielä itku tulla kun suihkussa käyn ja mietin jo että miten kehtaan mennä kesällä esim. rannalle. Ja tiedän: tämä on se hinta äitiydestä ja aikuisen ihmisen pitäisi ne kehon muutokset hyväksyä. Pahalta se silti tuntuu. :/
 
No ekan jälkeen luulin että muutuin kokonaan... Farkkuostoksilla olin ihan :o
Mutta juuri näin kasapäin kuvia, otettu sairaalassa joissa kuvattu kaikki luomet, kehonosa kerrallaan ja oispa vielä se maha :snotty: Ja kaikki muukin...

Mut toisaalta, nyt 5 synnytyksen jälkeen vois olla pahemminkin... En mä tyytyväinen ole todellakaan, mutta juurihan mulle bussissa lastenlippu myytiin :laugh:
Toisaalta, tässä naapurissakin on pari teiniä, jotka on pidempiä ja painavempia kuin mä...
Riippuu ihan mihin vertaa... Joskus menettelee, joskus on niin kyllästynyt.
 
Mulla on muuten tosi nätti kroppa, oon hoikka ja muutenkin kivan näköinen. Arvet on ainoa mikä mulla tympäsee, mutta eipä niitä näe kukaan muu kuin meidän perhe joten ihan sama :) Itsekin olen nuori 2 lapsen äiti.
 

Menee vähän asian vierestä, mutta kommentoin silti...

Mulla yksi syy lapsen teon lykkäämiseen on vaikeus sopeutua vartalon muutoksiin, joita raskaus ja synnytys aiheuttaa. Tunne etten voi hallita itseäni, enkä vaikuttaa siihen mitä vartalolleni tapahtuu. Olen 28 v. Jonkinlainen kontrollifriiikki kai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säkkitissi:
Mulla onmuuten kanssa ihan kiva kroppa, mutta tissit on kuin 50v äidilläni, roikkuu navassa asti. Mahassa on myös edelleen seitsemän vuoden jälkeen kamalasti arpia, mutta ne ei nin haittaa mua kuin noi tissit. Ekassa raskaudessa mun tissit kasvoi koosta 70b kokoon 70f ja siitä johtuu toi kamala roikkuminen. Nyt kun oon taas raskaana, mun tissit on jo tässä vaiheessa kokoa 70g ja 3 kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, joten odotettavissa on sitten varmaan polviin asti roikkuvat tissit. Onneksi mies on kuulemma enemmän peppumiehiä. :D

Munkin mies enempi peppumiehiä :)

Mutta kyllä mä aijon vielä joskus laitattaa tissejä kuosiin kunhan rahat kasassa. Pinnallista ehkä jonkun mielestä, mutta mä tykkäisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äidiksi vielä joskus??:
Menee vähän asian vierestä, mutta kommentoin silti...

Mulla yksi syy lapsen teon lykkäämiseen on vaikeus sopeutua vartalon muutoksiin, joita raskaus ja synnytys aiheuttaa. Tunne etten voi hallita itseäni, enkä vaikuttaa siihen mitä vartalolleni tapahtuu. Olen 28 v. Jonkinlainen kontrollifriiikki kai?

kyllä kannattas jättää lapset kokonaan tekemättä.
 
Tuli otsikosta mieleen Leevi & Leavingsien biisi "henkilökohtaista"

"Kakskytneljävuotias, jo riippurintainen
Ensisynnyttäjä, nuori nainen
Etsii miestä, olkoon vaikka naarmupintainen
Rehti, rehellisen suomalainen

..."


Mulla ikää tänä vuonna toukokuussa jo 33 ja silti haluan olla hoikka, kiinteä ja upea. Nyt raskaana en sitä tietenkään vielä ole. Mutta todella haluan tulevaisuudessa kroppani vallata takaisin :D Saahan sitä näyttää hyvältä kaiken ikää! Se on aikuisten iloja ja silloin kokee itsensä haluttavammaksi ja terveemmäksi jne. kaikkea positiivista.
Aion tehdä kaikkeni että saan haluamani. En ole poissulkenut kauneusleikkaustakaan. Aion silti ensin imettää vuoden ja sitten vasta kuntoutua kunnolla seuraavan vuoden ja sitten VASTA miettiä olenko todella epätyytyväinen vai mitä. Varmaa on että tässä iässä ainakin jää jo pysyvät jäljet kaikesta eletystä elämästä.
 
Mun kroppa on kun 60 v mummon vaikka 24 v olen. Tissit roikkuu ilman liivejä navas, on selluliittiä joka paikas, raskausarpia, tosin vaaleita jo, ylipainoo 15 kg, mut mitä sitä laihduttaa ku ei noi rypyt lähe.
 
Olen 39v, lapsi 1v, maha kuin olisin raskaana edelleen, ehkä 4kk:lla, mutta en siis ole raskaana. Rinnat roikkuu ja ylikiloja on 30kg!!! Olin ennen max 66kg, nyt 90kg. Voi apua! Ja kyllä tämä on kauheaa. Tästä on vaikeaa palata entisiin mittoihin, rinat ei palaudu koskaan, toivottavasti vatsa sentään pienenee. raskausarpia ei ole, sektioarpi vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sanon minä:
Alkuperäinen kirjoittaja äidiksi vielä joskus??:
Menee vähän asian vierestä, mutta kommentoin silti...

Mulla yksi syy lapsen teon lykkäämiseen on vaikeus sopeutua vartalon muutoksiin, joita raskaus ja synnytys aiheuttaa. Tunne etten voi hallita itseäni, enkä vaikuttaa siihen mitä vartalolleni tapahtuu. Olen 28 v. Jonkinlainen kontrollifriiikki kai?

kyllä kannattas jättää lapset kokonaan tekemättä.


Eikö vartalon muutoksia saa pelätä? Tai onko niistä ihan pakko pitää?

Ei se silti tarkoita etteikö sellainen ihminen saisi hankkia lapsia. Tai etteikö ihminen rakastaisi lapsiaan yli kaiken.
 
lapsia neljä, tissit kärsinyt pahiten, mutta ne laitatin kuntoon enkä oo katunut hetkeekään, muuhun on helppo vaikuttaa ite mutta tisseille ei oikeen oo apua ku kirurgista-
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
lapsia neljä, tissit kärsinyt pahiten, mutta ne laitatin kuntoon enkä oo katunut hetkeekään, muuhun on helppo vaikuttaa ite mutta tisseille ei oikeen oo apua ku kirurgista-

Mitä kirurgia maksoi? Suomessa vai eestissäkö teetit rintaleikkauksen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vain:
Onko kukaan muuten käynyt leikkauttamassa "alakerran" lasten hankinnan jälkeen?
Olis kiva kuulla kokemuksia...

eiks tää joku "julkkis" tehnyt niin..

Janita Janatuinen?

Mut kyllä varmaan ihan tavismammatkin ovat käyneet leikkauksissa, jos on jäänyt ongelmia alaosastoon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vain:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn vain:
Onko kukaan muuten käynyt leikkauttamassa "alakerran" lasten hankinnan jälkeen?
Olis kiva kuulla kokemuksia...

eiks tää joku "julkkis" tehnyt niin..

Janita Janatuinen?

Mut kyllä varmaan ihan tavismammatkin ovat käyneet leikkauksissa, jos on jäänyt ongelmia alaosastoon?


Siitä ei vaan kehdata puhua.

On jotenkin hyväksyttävämpää hankkia silarit.

 
Ulkonäköä mulla ei liiemmin ollut ennen lapsiakaan, mutta synnytyksen jälkeinen virtsankarkailu on kauhistuttanut. Se, että ponnistuksessa tai aivastaessa lirahtaa. Synnytyksestä on kuukausi, lantionpohjalihasjumppaan päivittäin, mutta pelottaa paraneeko vaiva ollenkaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
No ekan jälkeen luulin että muutuin kokonaan... Farkkuostoksilla olin ihan :o
Mutta juuri näin kasapäin kuvia, otettu sairaalassa joissa kuvattu kaikki luomet, kehonosa kerrallaan ja oispa vielä se maha :snotty: Ja kaikki muukin...

Mut toisaalta, nyt 5 synnytyksen jälkeen vois olla pahemminkin... En mä tyytyväinen ole todellakaan, mutta juurihan mulle bussissa lastenlippu myytiin :laugh:
Toisaalta, tässä naapurissakin on pari teiniä, jotka on pidempiä ja painavempia kuin mä...
Riippuu ihan mihin vertaa... Joskus menettelee, joskus on niin kyllästynyt.


Kaikki on mua isompia, jopa alakoululaiset:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja YY:
Mun kroppa on kun 60 v mummon vaikka 24 v olen. Tissit roikkuu ilman liivejä navas, on selluliittiä joka paikas, raskausarpia, tosin vaaleita jo, ylipainoo 15 kg, mut mitä sitä laihduttaa ku ei noi rypyt lähe.

Aina kannattaa laihduttaa, onpahan edes ulkoisesti hyvän näköinen, arvet ovat piilossa vaatteiden alla. Mulla ei yhtään arpea vaikka viisi raskautta takana mutta oon niin pieni.
 
Mulle raskausaika on ollut ristiriitaista aikaa. Olen tottunut olemaan hoikka ja kun painoo on kuitenkin kertynyt yli 10 kiloa, niin iso vatsa jne. on tuntunut tosi kömpelöltä ja oudolta.
Raskauksista olen palautunut hyvin, tykkään liikkua ja kilot on lähteneet suht nopeasti. Maidon noustessa isot rinnat on tuntuneet vähän oudoilta, kun on tottunut pienehköihin.
Vatsakin on palautunut kuosiinsa. Rintoihin on jäänyt pysyvät raskausarvet, ne on ainoat jotka vähän häiritsee. Muuten olen ollut tyytyväinen. Liikunta auttaa hyväksymään oman kehon ja saa sen näyttämäänkin paremmalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ulkonäköä mulla ei liiemmin ollut ennen lapsiakaan, mutta synnytyksen jälkeinen virtsankarkailu on kauhistuttanut. Se, että ponnistuksessa tai aivastaessa lirahtaa. Synnytyksestä on kuukausi, lantionpohjalihasjumppaan päivittäin, mutta pelottaa paraneeko vaiva ollenkaan...

Kyllä varmaan vähitellen. Puhu jälkitarkastuksessa, jos vielä sitten vaivaa. Ei nimittäin pitäis kuulua asiaan kovin pitkään, voi olla että jotain on vaurioitunut alakerrasta jos vaiva ei mene ohi. Mulla viis synnytystä ja pystyn esim. juoksemaan, hyppimään trampoliinilla, jumppaamaan jne. eikä lirahtele.
 

Yhteistyössä