Te, keillä huono lapsuus!

[vierass]

[QUOTE="niinpäniin";29256621]Et ole katunut, vaikka logiikka on tuota tasoa. Mikset antanut itse päättää elämästään?
Millä tavoin sinä pystyt nyt antamaan tuolle lapselle enemmän kuin silloin, eihän hän elä enää?

En sinänsä halua ottaa kantaa sinun tilanteeseesi tai mihinkään yksittäistapauksiin. MUTTA nykyään on sellaisia puheita, että alkkiksien olisi parempi abortoida lapsensa, köyhien olisi parempi abortoida lapsensa, ja monenlaisiin tilanteisiin missä vain vanhempien toiminta nähdään lapselle vahingollisena ehdotetaan ratkaisuksi aborttia. Tämä ketju on esimerkki, siitä että nämä lapset, joiden elämän muut maalailivat huonommaksi vaihtoehdoksi kuin kuoleman, haluavat elää kaikista vastoinkäymisistään huolimatta.[/QUOTE]

Minä olen myös tehnyt abortin. En pystynyt huolehtimaan itsestänikään, saatikka lapsesta. Samaa mieltä oli lähipiiri.

 

["niinpäniin"]

Minä olen myös tehnyt abortin. En pystynyt huolehtimaan itsestänikään, saatikka lapsesta. Samaa mieltä oli lähipiiri.

Ja minä olen varmaan sitten jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön..

No kuitenkin, miten abortti paransi lapsesi tai sitten, vaikka sinun tilannettasi?

Minun mielestäni nuo aborttikiihkoilijat, jotka eivät luonnollisesti nyt löydä tänne ketjuun, lyövät vasten kasvoja monia elossa olevia ihmisiä, jotka ovat selviytyneet siitä, mistä heidän ei olisi pitänyt selviytyä. Te ette ilmeisesti ole näitä kiihkoilijoita, mutta hyvin väärin olette jokatapauksessa tehneet.
Merkkaanpa ketjun muistiin kuitenkin, ehkä Lispetti, pitää kerätä useampikin ketju ja etsiä pari tutkimusta päälle, jos ei mutut kohtaa. Taisit tosin vähän kiertää kysymystäni, siitä mitä ihmiset itse tekevät elämälleen, kun heidän annetaan itse päättää.

 

[Lispetti]

[QUOTE="niinpäniin";29256738]Ja minä olen varmaan sitten jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön..

No kuitenkin, miten abortti paransi lapsesi tai sitten, vaikka sinun tilannettasi?

Minun mielestäni nuo aborttikiihkoilijat, jotka eivät luonnollisesti nyt löydä tänne ketjuun, lyövät vasten kasvoja monia elossa olevia ihmisiä, jotka ovat selviytyneet siitä, mistä heidän ei olisi pitänyt selviytyä. Te ette ilmeisesti ole näitä kiihkoilijoita, mutta hyvin väärin olette jokatapauksessa tehneet.
Merkkaanpa ketjun muistiin kuitenkin, ehkä Lispetti, pitää kerätä useampikin ketju ja etsiä pari tutkimusta päälle, jos ei mutut kohtaa. Taisit tosin vähän kiertää kysymystäni, siitä mitä ihmiset itse tekevät elämälleen, kun heidän annetaan itse päättää.[/QUOTE]

Onhan täällä aborttiketjuja ollut kaiketi ennenkin?

Mitäs jos tekisit ihan oman ketjun? Sulla näyttäis olevan väiteltävää.
Uskon myös että iso osa yhtyy sinun näkemykseen.

 

[voi hyvää päivää]

sinulle nimimerkki "niinpäniin" !!

olet mielestäni todellakin _jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön.._

MIKÄ KAVERI SE SINÄ OLET sanomaan, että hän on omassa tilanteessaan, tehnyt väärän ratkaisun valitessaan abortin. Sekä omaksi, että syntymättömän lapsen hyväksi.

Toistan sinua uudelleen, minusta sinä todellakin olet jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön. PISTE.

 

[jatkoa]

sitä en myöskään ymmärrä, miten joku voi olla noin ??? (hmmm... jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön??) , että tulee ottamaan kantaa toisen tuntemattoman ihmisen tilanteeseen tuolla tavalla.

Kerro sinä "niinpäniin" elämäsi syvimpiä asioita, kerro meille omia valintojasi noilta ajoilta, omalla nimimerkilläsi!, niin me täällä porukalla mietitään niitä sitten.

NIINPÄNIIN.

sitä odottellessa... "niinpäniin" on tyyppi, joka fanaattisuudessaan on kuullut monta kertaa elämässä, että löysääpä pipoa, älä ole aina noin tosikko ja sitä rataa...

 

[mun taustat]

absolutisti vanhemmat, mutta rakkaudeton lapsuus, koulukiusaamisiin myöskään ei puututtu vaan piti itse pärjätä, joten pärjäsin sitten väkivallalla, noh kiusaaminen loppui siihen, 4 lasta perheessä joista kahta lellittiin rahallisesti me keskimmäiset sisarukset emme saaneet oikeastaan mitään, aikuisena näiden lellikkien lapsia myös kohdellaan eriarvoisesti kuin meidän keskimmäisten sisarusten, siksipä käymmekin tosi harvoin mummolassa.

Vanhempana välit hiertää noiden lellikkien kanssa, ja äitin kanssa kylmät välit, isän kanssa vähän paremmat.
Työelämässä menestynyt kohtalaisesti, ei päihde ongelmaa, itsekkin abso, naimisissa ja lapsia.
Raha asiat on huonosti kun kerrankin sai ostaa itselleen jotain niin meni rahan käyttö ihan överiksi, tuli elettyä yli varojen, ja nyt on luottotiedot punaisella.

 

[Vieraa]

Itsellänikin vasta omat lapset saivat ymmärtämään kuinka sairas se oma lapsuus oli, sillonhan se oli ihan normi arkea...
Mulla on hyvä työ, kaksi ihanaa lasta ja aviomies. Silti puuttuu koulutus, hyvät ystävät, itsehillintä ja itseluottamus. Olenkin harkinnut terapiaa että sais nämä asiat kuntoon mutta nyt hoitovapaalla ei ole taloudellisesti mahdollista. Valitettavan isein muistutan vanhempiani ja se pitäisi ehdottomasti saada pidettyä poissa. Väillä pelkään että satutan lapsia tietämättäni henkisesti tai teen heidän itsetuntoon kolhuja. Haluan kuitenkin antaa lapsilleni tasapainoisen ja ihanan lapsuuden.

 

[dfgyuioplkn]

Musta tuli alkoholisti. Lopetin juomisen kylläkin, mutta alkoholismi on ja pysyy. Tappelen joka vitun ikinen päivä haamujani vastaan ja elämään selvinpäin normaalina normielämää muiden ihmisten joukossa. Käyn aa:ssa. Olen alle 30 vuotias nainen. Kyllä tää tästä. Joku päivä. käynhän mä nykyään töissäkin sentään.

 

[Sirionful]

Noh ei mulla eirtyisen ruusuinen lapsuus ollut. Varmaan enemmän jäänyt huonoja kuin hyviä muistoja. Tuosta aborttiasiasta mietteeni ovat, että jos minut olisi abortoitu, niin sieluni olisi sitten siirtynyt johonkin toiseen lapseen. Olisiko se sitten ollut parempi niin? Vaikea sanoa, olisi saattanut olla parempi tai paskalla mäihällä huonompi vaihtoehto. Henk.koht en usko tulevani enää työkykyiseksi, mutta saa nähdä. Terapia kumminkin vielä käynnissä.

 

[deratus]

Aborttiasiaan; olen tehnyt abortin useammasta suunnasta tulevan voimakkaan painostuksen vuoksi, isoilta osin. Olen katunut sitä liki 10 vuotta, kausittain. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys, mikä lisää katumusta. En ole saanut asiaan ymmärrystä nk. painostajilta.

Jos minut olisi abortoitu, sitten olisi, en olisi täällä ja silla lailla, so what.

Nyt olen täällä.
Poikkean sikäli suurimmasta osasta, etten ole päihdeperheestä.
Olen perheestä, missä päihteetöntä, käyty työssä, opiskeltu, tienattu kaikki itse - vanhempien osalta.
Vaadittu paljon; hyvää käytöstä, hyviä arvosanoja, asiallista pukeutumista, suoriutumista harrastuksista.
Ollut rajat, ehdottomat kotiintuloajat ja säännöt, vaatimukset, velvoitteet.

Mutta...
Mitään ns. virheitä/ongelmia ei ole saanut puhua muille/tuoda esiin.
Kaiken on nk. pitänyt näyttää liki täydelliseltä. Virheitä ja käytösongelmia ei ole koskaan hyväksytty.
Ei myöskään huonoja numeroita koulussa, väärän värisiä housuja paidan kanssa...
Olemme aina olleet parempia kuin muiden lapset, välillä kuitenkin pelkkiä paskoja.
Kulissi sanana on aika tuttu

Vastuuta, pelkoa, vanhempien riitoja ja taistoja.
Vanhemmat erosi; häpeää, pelkoa, turvattomuutta. Uusia suhteita.
Äiti sairastui vakavasti (!), turvattomuutta, pelkoa, hätää, liiallista vastuuta, väkivaltaa.
Kapinaa.

Ja tässä vain kevyt, pikkuversio.
Mä oon tehnyt kaikkea pahaa Käynyt terapiassa vuosia jne.
Kaikki opiskelut keskeytyneet, vaikken ole nk. dille ja olen aina saanut hyviä arvosanoja.
Voin olla tosi fiksu ja vastuullinen mutta myös todella kyrpä ja vastuuton.

Kysykää jotain, jos mieleen tulee...

 

[halojaaaa]

[QUOTE="niinpäniin";29256738]Ja minä olen varmaan sitten jotenkin epäempaattinen ja ymmärtämätön..

No kuitenkin, miten abortti paransi lapsesi tai sitten, vaikka sinun tilannettasi?

Minun mielestäni nuo aborttikiihkoilijat, jotka eivät luonnollisesti nyt löydä tänne ketjuun, lyövät vasten kasvoja monia elossa olevia ihmisiä, jotka ovat selviytyneet siitä, mistä heidän ei olisi pitänyt selviytyä. Te ette ilmeisesti ole näitä kiihkoilijoita, mutta hyvin väärin olette jokatapauksessa tehneet.
Merkkaanpa ketjun muistiin kuitenkin, ehkä Lispetti, pitää kerätä useampikin ketju ja etsiä pari tutkimusta päälle, jos ei mutut kohtaa. Taisit tosin vähän kiertää kysymystäni, siitä mitä ihmiset itse tekevät elämälleen, kun heidän annetaan itse päättää.[/QUOTE] Sek riittää sulle, että selvityy vuosien kärsimysten ja terapioiden jne ansiosta elävänä, joskin aina haavoittuneena, rikkinäisenä ihmisenä? Sekö riittää että on elossa ja tekee työtä? Taidat olla vajaa: varmasti ovat toivoneet kuolevansa, monet itsaria yrittäneet on juuri näitä viattomia ihmisrukkia!

 

["vieras."]

Isä alkoholisti. Tosin selvinpäin ollessaan jännitin häntä enemmän, oli tosi ankara. Kännipäissään joutui kaikenmaailman tilanteisiin, on aina ollut uhoaja. Tästä johtuen oli usein tilanteita, joissa pelkäsin, jopa henkeni puolesta. Joi tietysti kaikki rahat, mitä vain pystyi haalimaan, velkaa kertyi. Äitini kuoli liian nuorena. Osa minustaa uskoo, että sairastui, koska voi henkisesti huonosti.

Olen kuitenkin selvinnyt hyvin lähinnä sen tuen ja turvan avulla, mitä äidiltäni sain tämän vielä eläessä. Sen lisäksi on ollut yksi hyvä ystävä, joka ei ole hylännyt, vaikka mitä on eteen tullut. Se on paljon. Olen varmaan jonkin sortin läheisriippuvainen ja siedän mieheltäni liian huonoa kohtelua. Muuten olen mielestäni pärjännyt hyvin ja koen olevani myös hyvä äiti lapsilleni (poislukien tuo, että näkevät, kun isä kohtelee äitiä huonosti).

 

[Tasavi]

Huonon lapsuuden vaikutus näkyy tai tuntuu, kumma kyllä vasta tässä iässä (46) pahemmalta kuin nuorempana. Taustalla juomari isä, köyhyyttä, nälkää, äiti nöyryytti ja tuhosi itsetunnon, koulussa kiusaamista yms. Avioeron jälkeen (n. 4 vuotta sitten) yksinäisyyttä, itsetunnon menetys yms. lapsiani rakastan ehdoitta ja heille en ole "kostanut" huonoa lapsuutta, vaan teen kaikkeni, että he saisivat paremman lapsuuden.Vaikeus saada ystäviä, töissä pärjään, mutta suhteet työtoverehin pinnallisia....että näin.

 

[Normaalirajoissa]

Alkoholismi ja mielenterveyden ongelmat näkyvät sosiaalisten taitojen puutteena. Nuorena juttelin niin outoja että jäin yksin ja minua kiusattiin, juttelin samoja mitä vanhempani.

Vanhemmalla iällä edelleen rikkonainen minä-kuva, terapiasta huolimatta, aiheutan jostain syystä voimakkaita tunteita kanssaihmisissä ja minua kohdellaan monesti huonosti, ystävät puukottavat selkään, menestyvät katsovat alaspäin ja muutenkaan ihmisiä ei kiinnosta seurani.

Minulla ei ole kuin pari ystävää. Ei sosiaalista elämää. Väsyn ihmisten kanssa koska yritän muuttua ja olla "normaali", lapsuudessa opetetut pahat tavat silti meinaa iskeä läpi.

Olen kaiketi ihan ok, en menestynyt erityisesti. Ei perhettä, ei omaa asuntoa. Ikää on. Haaveissa hyvä ura ja perhe, sekä oma talo ja normaali elämä. En tiedä periytyykö mielenterveysongelmat. Pelkään että sairastun vanhempana.

 

[No mulla]

Muutin persaukisena kotoa, pariuduin, lapsia, erosin kun mies ilmeni m.lkuksi. myin seksiä siinä sivussa, uskoni menetin miehiin, tapasin rikkaan miehen joka auttoi jsloilleen, opiskelin maisteriksi, olen nykyään hyvin toimeentuleva ja menestyvä mutta kymmeniä vuosia siihen meni. Enkä varmaan ikinä tule menemään naimisiin, kun en halua elää missään illuusiorakkaudessa kun ukot juoksee vieraissa kuitenkin jos vaan on tilaisuus.