Te keillä erityislapsi niin miten lapsen kummit ovat asian ottaneet?

[erityisenäippä]

Mulla on ihan äärettömän paha olla,meidän lapsen kehitysvamma ilmeni vasta 8kk iässä eli syntyessä ei sitä tiedetty.Kummitäti ei oikein osaa suhtautua tyttäreemme mitenkään erityisesti,lapsella nyt ikää 4v.Ei ota lastamme koskaan syliin tai liiemmin juttele hänelle,lapsemme kun ei puhu vaan "vinkuu"omalla kielellään.

Isovanhemmat sitten taas ovat ottaneet asian maan mainiosti samoin kuin lähes kaikki laajassa ystäväpiirissämme josta luojalle kiitos,lapsi on samanvertainen kuin kaikki muutkin

Mutta tämä kummius jotenkin niin häiritsee...

 

[erityislapsen äiti]

Meidän lapsella (5v) ei ole kehitysvammaa, mutta erityislapsi hän silti on (mm. päiväkodissa ns. kahden paikalla). Ei meilläkään lapsen kummit ole ottaneet montaakaan kertaa syliin, mutta eivät kyllä muutenkaan ole sellaisia paapoja-tyyppejä enkä ole asiaa enempiä edes miettinyt. Kummiuden hoitavat siitä huolimatta oikein hyvin ja nyt ollaan alettu puhua mahdollisista retkistä tai yökyläilyistä heillä

 

[no]

Meidän lapsella vammat näkyivät jo syntyissään. Lapsi on joutunut läpikäymään monia leikkauksia ja hoitoja. Letkuruokintaa. Nyt lapsi on eskari ikäinen, hieman kehityksessä jälkeen jäänyt. Erityisryhmässä opiskelee nyt tämän vuoden.

Kummit ovat todella mukavasti suhtautuneet lapseen ja hänen kehitykseensä. Varsinkin minun veljeni joka on lapseni kummi ottaa todella ihanasti lapsen huomioon heidän kyläillessään. Huomioi vaan sitä kummi lasta, muut lapseni eivät osaa olla edes mustasukkaisia.
He kyselevät aina edistymisiä, onko tullut tai on taantumuksia. Lapselta kyselevät hänelle ajankohtaisia kuulumisia. Lapsikin huomaa että on todella tärkeä heille, eikä se hänen vammaisuutensa ole se ykköskysely aihe.

Mutta huomasimme monissa ystävä perheissä kun lapsemme syntyi että he eivät osanneet suhtautua erinäköiseen ja erilaiseen lapseen millään lailla. Ne ystävyys suhteet on kariutunut tämän lapsen syntymän myötä. Minua se ei ole haitannut koska huomasin kuinka pinnallisia nämä ihmiset olivat. Olemme saaneet uusia ihania perheitä ystäviksemme sen jälkeen. Usein sairaalamaailman kautta joten molemmin puolinen ymmärrys erilaisuutta kohtaan on todella olemassa.

Ymmärrän sinun pahaa oloasia. Toivottavasti kummitäti oppii ajanmyötä suhtautumaan lapseen ja hänen vammaansa mukavasti ja hyväksyvästi. Mitä isommaksi lapsi kasvaa sen helpommin hän huomaa jos joku ihminen ei hänestä pidä tai ei oikiasti hyväksy häntä.

Jos sinulla on rohkeutta, voisithan kysellä kummitädiltä miksi tämä asia on hänelle vaikea.

Voihan hänellä olla siihen jokin syy, ja häntäkin saattaisi helpottaa kun saa puhua sitten asiasta. En tiedä, nämä on vaan niin hankalia asioita. Ja äitinä kun suojelee lasta kaikelta pahalta tällaiset asiat saavat isot mittakaavat.

Onneksi sinulla on ihanat ja kannustavat isovanhemmat mukana kasvatustehtävässä, joka ei varmasti ole helppo.

 

[harmaa]

meidän erityislapsella oli 4 kummia joista yksi muistaa synttärinä ja jouluna eikä pidä yhteyttä.
sanoi ettei oikein osaa kun on erityislapsi.
toinen ei ekan vuoden jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä.
onneksi nämä 2 kummia ovat hyvin läheisiä lapsen kanssa.

 

[äitee]

Meidän lapsella (5v) ei ole kehitysvammaa, mutta erityislapsi hän silti on (mm. päiväkodissa ns. kahden paikalla). Ei meilläkään lapsen kummit ole ottaneet montaakaan kertaa syliin, mutta eivät kyllä muutenkaan ole sellaisia paapoja-tyyppejä enkä ole asiaa enempiä edes miettinyt. Kummiuden hoitavat siitä huolimatta oikein hyvin ja nyt ollaan alettu puhua mahdollisista retkistä tai yökyläilyistä heillä

Meilläkin erityislapsi ja meillä aikuinen tytär miehensä kanssa kummina, hyvin on ottanut asian mutta tuo on niin persoonallista miten ihmiset reagoi, valitettavasti. ehkä hän tarvitsee myös aikaa sopeutumiseen ei kuullosta mitenkään mahdottomalta, kerro hänelle vaan kaikki mitä asiaan liittyy ja mitä pitää ottaa huomioon, tsemppiä sinulle : )

 

[vieras]

saako tässä samassa ketjussa kysellä erityislasten vanhemmilta, olin nimittäin just tekemässä aiheesta avausta... :wave:

eli miten esim lääkärissä ym on suhtauduttu erityislapseen?
tämä tuli mieleen eilen kun katsoin house-sarjaa jossa lääkärit vähän nyrpeästi hoitivat autistista lasta. kun toimenpiteet oli vaikeampia ja veivät enemmän aikaa, tuntui ettei lääkärit halunnu lasta hoitaa tapahtuuko tällasta oikeasti?

 

[HyacinthBucket]

Meidän lapsella on mielenterveysongelma, kummit kiistävät sen täysin, he ovat kyllä tekemisissä lapsen kanssa, nyt jo 11... mutta ohittavat tämän vaivan. Esim jos lapsi menee yökylään heille, tuppaa lääkkeiden ottaminen unohtua, kun eihän terve lääkettä tarvii. Siitä asiasta ei saa myöskään puhua jos muita ihmisiä on läsnä "Koska he eivät hullujen kanssa ole tekemisissä".
Aika tylsäähän tuo on, ja rasittavaa... ja lapselle tulee paha mieli, joka ei ainakaan auta hänen terveyden tilaansa yhtään.

 

[Hepsu]

Mun poika on ihan samanlainen "vinkuja" tun ap lapsi. Suloinen ihana rakastettava "vinku"
Muuten ei näe ulkoapäin mitään kovin poikkeavaa,kummit ja muut sukulaiset ovat ottaneet sen hyvin ja ne jotka ei ole ottaneet on saaneet painua missä pippuri kasvaa,heitä ei myöskään tarvita
Koska lapsen kehitysvamma ei tästä muutu voi toivoa että aikuisen asenne voisi muuttua mutta olkoo kaukana kunnes se ihme tapahtuu,vaatii luonetta olla vammaisen lapsen äiti ja paljon saa kokea,puolustaa omaansa täytyy

 

[Hepsu]

saako tässä samassa ketjussa kysellä erityislasten vanhemmilta, olin nimittäin just tekemässä aiheesta avausta... :wave:

eli miten esim lääkärissä ym on suhtauduttu erityislapseen?
tämä tuli mieleen eilen kun katsoin house-sarjaa jossa lääkärit vähän nyrpeästi hoitivat autistista lasta. kun toimenpiteet oli vaikeampia ja veivät enemmän aikaa, tuntui ettei lääkärit halunnu lasta hoitaa tapahtuuko tällasta oikeasti?

Siis asennetta erityislasten äidit!! Lääkäri on nyrpee niin sitten on nyrpee,uskaltakaa vaatia aikaa hoitoon ja toimenpiteisiin.Teillä on oikeus siihen,kehitysvammaisella on oikeuksia.
Yleensä on suhtauduttu hyvin mutta poikkeuksia on ja VOI ETTÄ ON IHANAA kun joku ulkopuolinen alkaa antamaan kasvatusohjeita(mummot aulassa) kun ne ei kestä itkua,ja ei voi tajuta että on erityislapsia

 

[äitee]

saako tässä samassa ketjussa kysellä erityislasten vanhemmilta, olin nimittäin just tekemässä aiheesta avausta... :wave:

eli miten esim lääkärissä ym on suhtauduttu erityislapseen?
tämä tuli mieleen eilen kun katsoin house-sarjaa jossa lääkärit vähän nyrpeästi hoitivat autistista lasta. kun toimenpiteet oli vaikeampia ja veivät enemmän aikaa, tuntui ettei lääkärit halunnu lasta hoitaa tapahtuuko tällasta oikeasti?

No kyllä meillä on haluttu hoitaa mutta pitää muistuttaa kun ei ne aina kato sitä epikriisiä ni ei hoksaa että on jotain erityistä aina, eli äitee on mukana tulkkina muutenkin kun ei välttämättä hoitsu/lääkäri ja poika toisiaan ymmärrä ja sitten voi pelottaa. että näin : )

 

[äitee]

saako tässä samassa ketjussa kysellä erityislasten vanhemmilta, olin nimittäin just tekemässä aiheesta avausta... :wave:

eli miten esim lääkärissä ym on suhtauduttu erityislapseen?
tämä tuli mieleen eilen kun katsoin house-sarjaa jossa lääkärit vähän nyrpeästi hoitivat autistista lasta. kun toimenpiteet oli vaikeampia ja veivät enemmän aikaa, tuntui ettei lääkärit halunnu lasta hoitaa tapahtuuko tällasta oikeasti?

No kyllä meillä on haluttu hoitaa mutta pitää muistuttaa kun ei ne aina kato sitä epikriisiä ni ei hoksaa että on jotain erityistä aina, eli äitee on mukana tulkkina muutenkin kun ei välttämättä hoitsu/lääkäri ja poika toisiaan ymmärrä ja sitten voi pelottaa. että näin : )

juu ja tosiaan seiskää aina lastenne takana ja vaatikaa samoja asioita kuin muillekkin : ) nämä avuntarjoaja mummot on meillekkin tuttuja : ) rasittavia joskus ja kaikki lapsethan itkee ja saa raivaria joskus yleisilläkin paikoilla, se joka ei kestä sitä voi mennä pois : )

 

[darkstarmama]

Mulla on esikoinen kanssa erityislapseksi luettavissa, suhtautuminen lapseen on erittäin hyvää mutta suhtautuminen minun huoleeni hänestä toisinaan ärsyttävän vähättelevää ja suorastaan tuomitsevaa.
Miksi minä en saisi surra sitä jos lapseni ei pärjää niinkuin muut ikäisensä, vaan heti pitää vetää esimerkkejä siitä miten muilla on vielä huonommin tai että pitäisi olla onnellinen siitä että asiat ovat näinkin hyvin jne.
Tottakai olen kiitollinen lapsestani ja rakastan häntä yli kaiken jne. Mutta kai sitä saa huolensa omasta lapsestaan ilmaista ilman että joutuu syytettyjen penkille siitä. :kieh:

Meni vähän aiheen viereen mutta pakko oli purkautua.