Täällä varhaisesta keskenmenosta tasan 6vkoa(edellinen keskenmeno oli huhtikuussa).
Mulla on ollut outo aavistus jo jonkun aikaa, mutta tällä viikolla oireet tuli jo niin vahvaksi,että päätin tehdä testin. Varsinkin rinnat kasvoi ihan, kun oisin ottanut monen desin silikonit ja jumppatunnilla ne paino niin, että koko jumppa tuntu vaan ärsyttävältä! Tää rinta-homma on outo siitä, että ei mulla näin vahvasti oo ne koskaan ekana reagoinut! On muitakin ihan selkeitä oireita: kuvottaa(en o ikinä oksentanu) ruoka ei maistu, mahaa kipristelee ja hirveitä vilunväre-aaltoja varsinkin iltaisin.
Niinpä siis eilen testasin ja todella vahva viiva oli! Ja vaikka aavistus oli ollut jo, niin silti sen viivan näkeminen aiheutti reaktion-oho!!
Mutta kuten sanoin, raskaus vuoden sisään jo kolmas, joten ei tässä mitään riemuhyppyjä tuu tehtyä, vaan lähinnä sitä odottaa, millon ne tutut keskenmenoa päivän edeltävät mahan tuskat alkavat.. Siinä mielessä tietysti aivan ihanaa ja loistavaa, että tässä nyt raskautuu näin nopeesti, kun ekan raskautumisen yritystä oli 8kk(se tuntui loputtomalta!) ja se keskenmeno olikin rankin. Viikkoja oli 11. Viime keskenmeno tapahtui jo 7+1, ja asennoituminen oli aivan erilainen kun sitä "osasi"odottaa jotenkin. Tuolloin tunsimme lähinnä vihaa surun sijaan.
Nyt mulla on tasan viikon päästä varhais-ultra, jotta näkee, onko edes tässä vaiheessa mitään "oikeeta" odotettavaa, eli elävä alkio kohdun sisällä.
Tässä yrittää olla kuin ei olisikaan, eli ei miettis koko raskautta, mut pakostihan se on kokoajan mielessä!
Olen tällä kertaa päättänyt kertoa miehelle raskaudesta vasta ultran jälkeen, vaikka hän se mulle alko ekana höpöttelee ja silittelee vatsaa, että tääl on kyllä vauva. (parin päivän päästä sitte kerto havainnostaan, näistä mun mega-daisareista, että ne on ollu ihan turpeet muutaman päivän..)
Mutta näin siis tämä "tarina" tässä vaiheessa! Neutraalina eteenpäin..ainaki yritetään