Te, jotka pähkäilette, onko lapsiluku täynnä vai ei!

Haluaisin kuulla teidän tilanteesta ja ajatuksia asiasta. Monta lasta on nyt ja miksi pähkäilette sitä, onko lapsiluku täynnä vai ei? Ja mikä on sun ikäsi?

Meidän tilanne on se, että meillä on nyt kaksi lasta. Nuorempi on vielä vauva. Ikää on mulla 33v. Olen aina ajatellut kolmea lasta (jos luoja suo), mutta nyt olen tullut tän vauva-arjen myötä ehkä toisiin ajatuksiin. On ristiriitaista, koska en tiedä, oliko tämä nyt tässä. Meillä on varastot ja kaapit täynnä vauvakamaa, ei tiedä, pitäiskö niitä alkaa myymään, jotta sais vähän rahaa, vai kannattaako vielä säästää. En tiedä, jaksaisinko enää kolmatta vauva-arkea, siis kaikkine yövalvomisineen. Ja entä kustannukset myöhemmin? 3 lasta vie enemmän rahaa kuin 2. Ajatuksissa on myös olla kotona niin pitkään kuin rahallisesti riittää, ainakin siihen, kunnes nuorin on 3v. Lisäksi mulla on 2 sektiota takana ja vikassa oli kohtu jo hyvin ohut, ei kuitenkaan tullut täyskieltoa uudelle raskaudelle, mutta kohdun repeämisriski on vaarana. Vika raskauskin oli hankala. Lisäksi lapsemme ovat perineet vakavan perinnöllisen sairauden (50% mahdollisuus). Jaksaisinko, jos kolmannellakin olisi sairaus? Sairauden kanssa voi elää suht normaalin elämän tietyin rajoituksin.

On monta asiaa, jotka puoltaa sitä, että kaksi lasta on ihan hyvä lukumäärä meille.

Mitäs te muut?

 

Minäkin olen tämän vuoden kuukausien aikana tullut siihen tulokseen, että meidän lapset taitaa olla nyt koossa. Olosuhteiden pakottamana tähän päädyttiin. : /
En myöskään uskalla enää yrittää, kun luonto on jo kaksi kertaa meiltä ottanut pienokaisen pois, että turha enää yrittää hampaat irveessä enää sitä kolmatta. :snotty:

 

nosto

 

Meillä on kaksi lasta (toinen vielä vauva) alle kahden vuoden ikäerolla. Itsellä on ikää 32v. Kolmannesta olen myös haaveillut, mutta nyt tuntuu sille että kahdessa on ihan riittämiin, ainakin tällä erää. Miehen kanssa puhuttiin että mennään ainakin kolmisen vuotta näin. Sitten jos tuntuu siltä, että kolmas vielä houkuttaa niin sitten yritetään. Mulla on jo vähän ikävä työelämääkin, ja tarkoitus olisi etsiä jotain osa-aikaista työtä kun äitiysloma loppuu. Toinen raskaus oli myös tosi hankala ja sekin on laittanut miettimään tuota kolmatta lasta vähän eri kantilta. Sekin on totta että kolmen lasten harrastukset ja vaatettaminen on kallista puuhaa. Ja se arjen pyörittäminen, töissä käynti, omat harrastukset ja lasten kuljettaminen omiin harrastuksiinsa, kääk. Vauvakamat laitetaan kiertoon, tosin jotain muutamia rakkaimpia juttuja säästetään. Toisaalta on kauhean haikea olo ja tuntuu että haluaisi vielä kerran kokea vauva-ajan, vaikka joinain päivinä on ihan hajalla tähän arkeen. Hassua.

 

Haluaisin kuulla teidän tilanteesta ja ajatuksia asiasta. Monta lasta on nyt ja miksi pähkäilette sitä, onko lapsiluku täynnä vai ei? Ja mikä on sun ikäsi?

Meidän tilanne on se, että meillä on nyt kaksi lasta. Nuorempi on vielä vauva. Ikää on mulla 33v. Olen aina ajatellut kolmea lasta (jos luoja suo), mutta nyt olen tullut tän vauva-arjen myötä ehkä toisiin ajatuksiin. On ristiriitaista, koska en tiedä, oliko tämä nyt tässä. Meillä on varastot ja kaapit täynnä vauvakamaa, ei tiedä, pitäiskö niitä alkaa myymään, jotta sais vähän rahaa, vai kannattaako vielä säästää. En tiedä, jaksaisinko enää kolmatta vauva-arkea, siis kaikkine yövalvomisineen. Ja entä kustannukset myöhemmin? 3 lasta vie enemmän rahaa kuin 2. Ajatuksissa on myös olla kotona niin pitkään kuin rahallisesti riittää, ainakin siihen, kunnes nuorin on 3v. Lisäksi mulla on 2 sektiota takana ja vikassa oli kohtu jo hyvin ohut, ei kuitenkaan tullut täyskieltoa uudelle raskaudelle, mutta kohdun repeämisriski on vaarana. Vika raskauskin oli hankala. Lisäksi lapsemme ovat perineet vakavan perinnöllisen sairauden (50% mahdollisuus). Jaksaisinko, jos kolmannellakin olisi sairaus? Sairauden kanssa voi elää suht normaalin elämän tietyin rajoituksin.

On monta asiaa, jotka puoltaa sitä, että kaksi lasta on ihan hyvä lukumäärä meille.

Mitäs te muut?

oIKEASTI kun lukee tota sun tekstiä, niin ei mitään muuta vaihtoehtoa ole, kun tyytyä jo olemassa oleviin lapsiin, ihan jo sun terveydenkin takia.
MUTTA joskus tunteet vie voiton järjestä.

 

[QUOTE="nella";22522330]Meillä on kaksi lasta (toinen vielä vauva) alle kahden vuoden ikäerolla. Itsellä on ikää 32v. Kolmannesta olen myös haaveillut, mutta nyt tuntuu sille että kahdessa on ihan riittämiin, ainakin tällä erää. Miehen kanssa puhuttiin että mennään ainakin kolmisen vuotta näin. Sitten jos tuntuu siltä, että kolmas vielä houkuttaa niin sitten yritetään. Mulla on jo vähän ikävä työelämääkin, ja tarkoitus olisi etsiä jotain osa-aikaista työtä kun äitiysloma loppuu. Toinen raskaus oli myös tosi hankala ja sekin on laittanut miettimään tuota kolmatta lasta vähän eri kantilta. Sekin on totta että kolmen lasten harrastukset ja vaatettaminen on kallista puuhaa. Ja se arjen pyörittäminen, töissä käynti, omat harrastukset ja lasten kuljettaminen omiin harrastuksiinsa, kääk. Vauvakamat laitetaan kiertoon, tosin jotain muutamia rakkaimpia juttuja säästetään. Toisaalta on kauhean haikea olo ja tuntuu että haluaisi vielä kerran kokea vauva-ajan, vaikka joinain päivinä on ihan hajalla tähän arkeen. Hassua.[/QUOTE]

Just noin mäkin ajattelen. Hassua. Hyvin kiteytit arjen tuomat haasteet, joita tosissaan on ihan riittämiin kahdenkin kanssa. Mäkin ajattelin säästää muutamia juttuja, mutta loput vois myydä/antaa pois. Jos. Ja mekin itseasiassa miehen kaa puhuttiin, että kuopuksen pitää olla vähintään 3,5-4 v kolmannen syntyessä, jotta itse jaksaisi. Saa nyt nähdä. Vain niin outoa elää tällaisen ristiriitaisen tunteen kanssa.

 

niin ja sittenhän siinä alkaa tulla ikäkin vastaan, jos venyttää kolmannen yritystä. Semmoinenkin pointti vielä.

 

Meillä myös kaksi lasta, nuorempi nyt 1,5v. Mulla ikää 33. Joskus olen kolmea miettinyt, mutta nyt tosiaan tuntuu ettei enempää, kiitos. Olen osa-aikatyössä ja nautin siitä. Lisäksi on rakas harrastus, josta en tahdo luopua. Mies haluaisi vielä kolmannen. Mulla raskaudet olleet helppoja ja olen tullut helposti raskaaksi. Lapset terveitä, mitä nyt esikoisella oli korvakierre ja nuorempi nukkui todella huonosti ensimmäisen vuoden. Näistä on nyt päästy ja arki tuntuu nyt tasapainoiselta. Silti vähän mietityttää mitä jos... Mies ei haluaisi antaa mitään vauvatavaroita kiertoon kolmannen varalta. Itse olen tähän asti tyrmännyt nuo ajatukset tyystin, nyt mietin että ehkä joskus. Mutta kun ikääkin on jo, voinko enää kauaa jossitella. Helpottaisi elämää jos päättäisimme lopullisesti että meidän lapset on nyt tässä...

 

[QUOTE="aloittaja";22522450]niin ja sittenhän siinä alkaa tulla ikäkin vastaan, jos venyttää kolmannen yritystä. Semmoinenkin pointti vielä.[/QUOTE]

Totta. Mut kai tässä on vaan mentävä päivä kerrallaan kuitenkin, josko ne tuntemukset suuntaan tai toiseen sitten vahvistuu

 

[QUOTE="nella";22522535]Totta. Mut kai tässä on vaan mentävä päivä kerrallaan kuitenkin, josko ne tuntemukset suuntaan tai toiseen sitten vahvistuu [/QUOTE]

Jep. Täytyy hyväksyä tämä tämän hetken tietämättömyys ja elää tätä hetkeä.

 

Meillä myös kaksi lasta, nuorempi nyt 1,5v. Mulla ikää 33. Joskus olen kolmea miettinyt, mutta nyt tosiaan tuntuu ettei enempää, kiitos. Olen osa-aikatyössä ja nautin siitä. Lisäksi on rakas harrastus, josta en tahdo luopua. Mies haluaisi vielä kolmannen. Mulla raskaudet olleet helppoja ja olen tullut helposti raskaaksi. Lapset terveitä, mitä nyt esikoisella oli korvakierre ja nuorempi nukkui todella huonosti ensimmäisen vuoden. Näistä on nyt päästy ja arki tuntuu nyt tasapainoiselta. Silti vähän mietityttää mitä jos... Mies ei haluaisi antaa mitään vauvatavaroita kiertoon kolmannen varalta. Itse olen tähän asti tyrmännyt nuo ajatukset tyystin, nyt mietin että ehkä joskus. Mutta kun ikääkin on jo, voinko enää kauaa jossitella. Helpottaisi elämää jos päättäisimme lopullisesti että meidän lapset on nyt tässä...

Niinpä! Tämä epätietoisuus tässä vähäsen rasittaa, mutta sen kaa pitää nyt elää. Sullakin alkaa sit ikä tulla vastaan, ihan kuin mullakin.

 

Meillä on nyt 3 lasta, 3v2kk, 1v8kk ja vauva 2kk. Nämä kolme "haluttiin" siis toivottiin putkeen ja niin kävi. Itse olen nyt 29v, täytän alkuvuodesta 30. Koko viimeisen raskauden olin ihan varma että tämä on ehdottomasti viimeinen vauva meille. Vielä mahdutaan tähän taloon ja nykyiseen autoon yms. Mutta.. ihan hirveällä haikeudella kuitenkin noita vauvanvaatteita ja muita tavaroita olen kirppislaatikoihin laitellut sitä mukaa kun pieneksi jää.. Pakko sanoa ajatus ääneen, en ole ihan vakuuttunut että tämä oli nyt tässä.
Kävin jäkitarkastuksessa ja kierukan sijaan valitsin vielä pillerit. Annan meille kuitenkin nyt sellaisen pari vuotta aikaa miettiä tätä asiaa. Siinä nähdään miehen työtilanne ja oma "kestävyys" kolmen pienen kanssa. Tähän samaan putkeen neljättä ei tule, joka tapauksessa ikäero edelliseen tulee olemaan suurempi kuin 1,5v. Lapset on olleet terveitä ja tyytyväisiä vauvoja mutta onhan tässä sutinaa nyt jo!

 

Meillä on kaksi alle 4 vuotiasta lasta ja itse olen 25 vuotias. Lapsiluku kyllä näille lähivuosille on tässä ihan riittävä, itsekin tulin siihen tulokseen juuri sen toisen lapsen synnyttyä, vaikka hän hyvin "helppo " lapsi on ollutkin. Sitä vaan suunnitelmat muuttuu siitä mitä ne on olleet ennen lapsia tai ennen kahta lasta aika monellakin.... käytäntö antaa paremman kuvan siitä mitä haluaa oikeasti vielä tulevaisuudeltaan.

Olen ajatellut, että kymmenen vuoden kuluttua mahdollisesti voisi vielä yksi tai kaksi lasta tulla, ei ole lyöty lukkoon mitään. Haluaisin palavasti vielä raskausajan, synnytyksen ja pikkulapsiajan kokea ja toisaalta haluaisin myös lapsilleni, että sisaruksia olisi enemmänkin ja iso perhe on sellainen mitä kadehdin. Nyt en jaksaisi kolmatta lasta, ei ole minkäänlaista vauvakuumetta.

Toisaalta, pelko elämän hankaloitumisesta on aika kova.. Sitähän ei elämäntilannettaan vielä tiedä niin monen vuoden päähän, mutta huoli on rahanmenosta, isovanhempien ja tukiverkostojen ikääntymisestä, oman vartalon jaksamisesta ja kulumisesta ja mukavuudenhalusta luopumisesta taas vuosiksi ja kaiken alusta aloittaminen tuntuu nyt siltä, että mahdanko tosissani enää tähän ryhtyä silloinkaan.

On siis pieni mahdollisuus, että lapsilukumme joskus kasvaa, mutta todennäköisenä pidän, että se on tässä. Silti katsotaan vuosien päästä elämää ja mietitään asiaa uudelleen.

Sitä virhettä en vaan tee, että tekisin kolmannen pienen tähän saumaan, olen nähnyt niin monta esimerkkiä lähipiiristä, että sitten tulee eroja ja ongelmia. En halua enää rasittaa parisuhdettamme yhtään enempää.. Alkaa olemaan aika ottaa aikaa sillekin, kun lapset tästä kasvaa ja elämä päivä päivältä helpottuu.

 

meillä asia ratkesi kun nyt 1,5-vuotias alkoi yllättäen ilmoitella tulostaan, ikää minulla oli 36 ja vanhemmat lapset 13- ja 15-vuotiaat. Aikaisemmin mies oli halunnut kolmatta, minä en niinkään mutta ihana "vahinko" pisti asiat järjestykseen ja nyt jälkeenpäin ajatellen niin sen piti mennäkin

 

Minä päädyin lukuun kaksi juurikin sen takia että on varaa niille lapsille jotain kustantaa vielä murrosiässäkin ja raskausajan raskauden ja yövalvomisten vuoksi. Meillä nuorin on nyt 3v ja olen myynyt kaikki pois ja olen alkanut omaa elämääni tekemään, eli lasten ehdoilla, lähden opiskelemaan lisää monimuotona jolloin pystyn olemaan kotona kun esikoinen lähtee kouluun ja toivottavasti jotain ilmaantuu että voin jatkaa kotona oloa kun kuopus menee kouluun. Sitten lähden itsekin kokopainoisesti työelämään uudistetuilla koulutuksialla (samaa alaa mutta amk).

 

Mä olen niin nuori että mulle kaikki sanoo etten voi tehdä tällasta päätöstä vielä mutta kyllä meidän lapset on tässä, tai no ainakin biolapset! Tytöt on siis 10kk ja 2v3kk, minulla ikää huimat 24 ja mies 32.

Kyllähän varmaan kaikki äidit kaiholla katsovat niitä vauvavaatteita ainakin jossain vaiheessa mutta kyllä se vaan on niin että haluan että pysytään vanhempina hyvässä mielenterveydessä eikä pilata meidän parisuhdetta.

Minulla on nyt kierrukka ja mie son menossa vasektomiaan kun vaan saa aikaseksi mennä lääkäriin ja pääsisi jonoon.

 

Mulla 4 lasta...9v,7v,2v ja 9kk.Kaksi nuorimmaista on nykysen miehen kanssa yhteisiä.
Nyt tässä on sitten mietinnän alla josko lapsiluku ois tässä...toisaalta haaveiltu miehen kanssa komannesta yhteisestä.
Mulla kaksi viimeistä raskautta ollut hankalia.Sokereiden ja liitoskipujen kanssa.Puolenvälin jälkeen ei juurikaan kävelty ja jos käveltiin ni sen heti ties...Olin tosi väsynyt ja kaikkee.Synnytykset menny tosi hyvin ja lapset luojan kiitos olleet terveitä.Olen myös kärsinyt jonkin asteisesta synnytyspelosta aina...nyt vasta näijen raskauksien jälkeen sen tajunnut.

En tiedä...asia on niin kaksi piippunen.Mulle toisaalta riittäisi nämä neljä...mut puristaa sydämestä kun ajattelen että mulle ei enään pikkuvauvaa tulis. :/ Voisin synnyttää ja hoitaa vauvan mutta raksaana en tahtois olla!!Siinäpä sitä onkin.
Sit ajattelen miestä joka on hirveen hyvä isä..ja on läsnä.Auttaa kotihommissa ja lasten kanssa aina kun on kotona.On mulle erittäin mahtava ja reilu.Oikee kultakimpale!Että jos se haluais vielä kolmannen oman.TArkoitus olisi kummiskin koko loppuelämä elää yhteistä elämää ni en haluis että koskaan miehelle tulis sitä fiilistä et miksi miksi ei sitä kolmatta yritetty....koskaan en halua kuulla että mies syyllistää tai mitään semmosta mua siitä että ei sitä yritetty.

Toisaalta kun miettii mun terveyttä...ei välttämättä olisi hyvä tehä sitä kolmatta.Paitsi oon nyt laihtunut 20kg joka vois olla et ois helpompi raskausaika tiiä häntä...
Voi voi...
Ja sit kun mietitään vielä ehkäsyäkin tässä...mulle ei käy oikeen mikään.Minipillerit kokeilematta..jotka alotan seuraavien menkkojen alussa...saas nähä kui käy. :/ Mä inhoon niin tota ehkäsy touhua että olen nyt tässä jo jonkun aikaa miehelle puhunu että joko hän tai sitten minä hankitaan sterilisaatio.Mielummin mies.Mut jos hälle ylitsepääsemätön mörkö ni sit kai se on mun mentävä... :/

Vaikeeta...haikeeta kaikkee...Tuo lapsiluvun miettiminen.
Toisaalta kun on olo et nää on nyt tässä.Mut ku mä rakastan pieniä vauvoja kauheesti ja sanotaan 2-3 v..mut isoista jullikoista mä en nii kauheesti.Mä rakastan kun saan halia ja rutistaa ja hoivata semmosta pientä...mut...mut...niistä kasvaa nii nopeesti isoja... :/

Voi voi..oon yrittäny ajatella järellä tunteita nyt ei voi ajatella liikaa...mä kun käyn läpi jotain äitiyskriisiä...vauvattomuuskriisiä..miks sitä nyt sit kutsuskaa...

Hm...Mies on aika paljon mua vanhempi ja oon sanonut sen että sit ku hä täyttää 40 ni sit viimestää meil veetää jonku piuhat umpeen,sen jälkeen ei lisäännytä.Mä siis pikkasen vajaa 29 ja mies 35.

Joo täs tuli juttua...mut kommentoikaa...Takokaa muhun järkee..

 

Meillä 2 lasta. Nuorempikin jo 5v, vanhempi 8v. Itse opiskelen tällä hetkellä, valmistun parin vuoden päästä. Ikää mulla on nyt vasta 30v. Mietinnässä on "iltatähti" parin vuoden päästä, tai sitten ei. Asiassa on sekä hyviä, että huonoja puolia. Lähinnä mietin, että haluanko sitä, että koko aikuisikäni menee pikkulapsia hoitaessa vai yritänkö opetella elämään itsekkäästi ja nauttimaan vapaudesta nyt kun pikkuhiljaa enemmän voisi. Toisaalta tuntuu "tyhjältä" kun ei ole pientä enää.

 

2 lasta ja kaksi pahaa masennuskautta.
Mies vetoaa myös tulevaan tilanahtauteen ja siihen että kaikki alkais taas alusta, nyt kun minäkin olen jo saanut vähän 'omaa aikaa' itselleni ja kaikki on helpompaa kun lapset ovat jo isompia.




Tosin pari seuraavaa päivää näyttää totuuden lapsiluvusta