Te jotka olette pyytäneet/kinunneet/halunneet lapsen mieheltänne

[Kysymys]

Tämä ei nyt ole mitenkään provokatiivinen aloitus vaan ihan haluan tietää. Jos joudutte monta vuotta vinkumaan lasta mieheltä niin sitten kun sen saatten niin osallistuuko mies vauvan hoitoon samalla tavalla..tai siis onko niin innoissaan.. tai siis kun itse en ole joutunu pyytämään vaan mies on halunnut lapsen ilman pyytelyäkin niin olen miettinyt että jos olisin sitä halunnut ja pyytänyt ja pyytänyt ja mies olis kyllästynyt ja antanu periksi niin olisikohan se ajatellu että mä sen sit hoidan kumminkin..tai olisinko mä luvannu vaikka "pliiiis mä hoidan sen ,ei siitä oo vaivaa" miten voi suosutella hankkimaan lapsia?! Tuntuu jotenkin pirun oudolle.

 

[vieras]

Mustakin on kummallista, että nainen joutuu ruinaamaan lapsia mieheltä. Näistä asioista pitää yhdessä sopia ENNEN kuin aletaan pistää hynttyitä yhteen.

 

[Pessi]

Mun mielestä nää on myös sellaisia asioita, joista sovitaan yhdessä, eikä kinuta tai kiristetä.

 

[kokenut]

No minä jouduin kakkosta ruinaamaan ja kinuamaan. Nimittäin jouduin ruinaamaan ja kinuamaan, että mies suostuisi hoitoihin ja tutkimuksiin.
Menihän siinä taistellessa muutama kuukausi, mutta se ihana tulos nukkuu tuolla kopassa nyt.
Vähemmän on osallistunut tämän vauvan hoitoon, kun viettää sitten vastapainoksi enemmän aikaa esikoisen kanssa. :/ Jostain se on oltava poissa...

 

[vieras nro.2]

Kyllä jotkut tätä tekevät tosielämässäkin... taitaa olla silloin epäkypsyyttä naisessakin, jos ensin ruinaa mieheltä lapsen ja sitten suuttuu kun mies ei osallistu ja auta. Mies on voinut päätyä tekemään lapsen rakastamansa naisen mieliksi, eikä suinkaan siksi että olisi toivonut lasta.

 

[jaa]

No mulla tuttu kinus, mies ei lämmenny niin katto sitten vaan sopivan päivän milloin ovis oli ja keskeytetty yhdyntä (aikuisia molemmat eli ehkäisy jne.. molemmilla tiedossa.) . Naps raskaana oli.
Mies täysin mukana nyt hommassa jne..

 

[Rukoilijasirkka]

En kyllä ikinä menis lupaamaan, että hoitaisin lapsen sitten yksin yöt ja kaikki...