te jotka olette olleet pitkään parisuhteessa :)

(jokainen nyt voi itse määritellä mikä on pitkään )

millaista teidän elämä on?
tarkoitan kausia, meneekö teillä niin että on tasaisen tasapaksua onnellista arkea, sit tulee joku super-rakastamiskausi kun ollaan kun vastarakastuneet, sit tulee notkahdus ja känää tosi helposti jne vai miten teillä menee? millaisia teidän "notkahduskaudet" ovat?
olen tässä tätä omaa parisuhdetta miettinyt paljon kun meillä oli sellainen notkahduskausi tossa, mutta siitä selvittyämme tuntuu et rakkautta on entistäkin enemmän :heart:

 

(jokainen nyt voi itse määritellä mikä on pitkään )

millaista teidän elämä on?
tarkoitan kausia, meneekö teillä niin että on tasaisen tasapaksua onnellista arkea, sit tulee joku super-rakastamiskausi kun ollaan kun vastarakastuneet, sit tulee notkahdus ja känää tosi helposti jne vai miten teillä menee? millaisia teidän "notkahduskaudet" ovat?
olen tässä tätä omaa parisuhdetta miettinyt paljon kun meillä oli sellainen notkahduskausi tossa, mutta siitä selvittyämme tuntuu et rakkautta on entistäkin enemmän :heart:

Sellaistahan se tuppaa useimmilla pareilla olemaan.

 

Näinhän se menee.

 

Meillä menee periaatteessa ihan hyvin, tosin nyt aika paha notkahdus kausi.. Ei olla puhuttu mitään toisillemme 2 päivään,tosin ollaan molemmat töissä ja eri vuoroissa joten aika helppoo olla "suuttunut"

mut eiköhän tästä taas selvitä,kunhan nää raskaushormoonit haalenee

 

itse määrittelit parisuhteen aika loistavasti. meillä nyt just huonompi kausi menossa mutta toivon pian tapahtuvan muuton muuttavan parisuhteen suuntaa...

 

Juuri näin se menee, aallon harjalta pohjalle ja taas takaisin. Onneksi ei oo jatkuvasti sitä tasapaksua arkea

 

No, miehestä ei ota selvää, se on niin tasaisen tyytyväistä laatua. Mulla enemmänkin tulee noita uudelleenrakastumisia!

 

Joup, aikas aaltoilevaa on Välillä viikon mykkis molempien osalla, ja välillä taas joka välissä pupustelua ja ns ensirakkauden huumaa, sitten taas piiiiiiitkään kestävä tasainen arki...

 

Suurimmaksi osaksi sellaista tasaista menoa. Ei mitään superrkastamiskausia juurikaan, mutta aina silloin tällöin tulee näitä "mua ei vois väehmpää kiinnostaa" -kausia, jolloin kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä. Ja yhteistä eloa on takana 16 vuotta :heart: .

 

Näinhän se menee.

peesaan

 

Meillä oli aluksi ihanaa huumaa , muutettii yhtee ja sitten kaikki vaan lopahti mutta nyt kun lapsi syntyi niin tuntuu että kaikki on palaamassa ennalleen , mieheni otti minua eilen ensimmäistä kertaaa piiiiiiiiiiiiiiiiittttttttttttkkkkkkkkäääään aikaan kiinni ja halasi , tuntui kuin olisin ollut seitsemännessä taivaassa.

 

Meillä on vähän kaikkea. On sitä pelkkää onnea ja auvoa, on välillä ankeaa ja koko ukko ärsyttää olemassaolollaan ja sitten on sitä tasaista arkea, jolloin kaikki on hyvää,tasaista ja turvallista mutta ne vaaleanpunaiset silmälasit on pois päästä

 

eiköhän se oo sitä ylä- ja alamäkeä täälläkin

 

Oli alku huumaa, ihan mukavan pitkääkin. Toisaalta silloin oli raivokkaampia riitojakin. Nykyään on aika tasaista, ei mitään hanipuputouhua, mutta ei kyl suurempia riitojakaan. Joo, ja kyllä tietty kaipaisin jotain intohimoa lisää, mutta toisaalta tätäkin turvallisuutta ja leppoisuutta arvostan tässä elämänvaiheessa. Ei mene kaikki energia parisuhdeasioiden vatkaamiseen.

 

joo kyllä siinä vaihtelua on ollu havaittavissa mutta kyllä se aika tasaasen oloista alkaa jo olla kun ei jaksa VAIVAUTUa enää kovin monesta jutusta mistä nuorempna tuli riideltyäkin nyt on vaan alistunu ja hyväksyny toisen nii kaikkineen ettei viitti enää.... sitte on ny ollu näitä läheltä liippauksia ton kuoleman kans niin ollaan vaan onnellisia että meillä on toisemme....olis kamalaa jäädä yksin

 

Meillä on ollut nyt aika pitkään joko sellaista tasaista (ei mitään onnea ja auvoa vaan neutraalia) tai sitten riidellään aika paljon. En edes muista milloin viimeks oltais oltu tosi rakastuneita... ehkä häissä pari vuotta sitten, jos silloinkaan... Mutta en mä silti haluais erota tuosta miehestä kun ollaan mun mielestä just sopivat toisillemme. :heart:

 

jep, nyt kun tuo on puoltoista kk reissus reissus ollu ni kyllä tässä kova ikävä on tullu, ku ei kuule ku kerran päiväs luurin kautta. päätettiin se hääpäiväkin että kyllä sitä kiehnätään taas hetki ku tuo kotiin pääsee :heart: ja si taas notkahtaa ja se tod.näk. alkaapi pihtaileen ja taas herätään.. niin hölmösti se vaan menee

 

onko teillä koskaan niin että välillä tuntuu ettei rakasta enää? vai onko se perusrakkaus koko ajan niinku pohjalla, muttei tunne vaan sellasta "vastarakastuneiden" intoa?

 

onko teillä koskaan niin että välillä tuntuu ettei rakasta enää? vai onko se perusrakkaus koko ajan niinku pohjalla, muttei tunne vaan sellasta "vastarakastuneiden" intoa?

mulla on ollut sellasia hetkiä, et koko mies on ottanu niin paljon kupoliin et on oikeesti lähestulkoon ällöttäny esim.ajatus seksistä ja olen miettinyt puolipaniikissa, et enkö mä rakasta sitä enää, oliks tää tässä jne, mutta sit kun kääntää asian niinpäin et mitä se elämä ilman sitä miestä olisi,niin helpottaa ja menee ohi oudot olotilat...
mä kaipaisin sellaista hellimistä ja pientä flirttiä arkeen enemmänkin, mutta olen tyytyväinen ja onnellinen, mun mies on mun toinen puolisko enkä haluais elää ilman sitä :heart:

 

välillä tuntuu ettei rakasta, melkein tuntuu jopa inhoa, ja välillä taas on aivan täysin rakastunut

 

koosok

 

joo tunteena ei rakkautta kyllä riitä esim. 27 vuodeksi kyllä se pitää olla se TAHTO joka vie arjessa eteenpäin ja auttaa sopuun riitojen ja vihan tunteiden keskeltä ja estää vieraantumisen.

 

Meillä meni juurikin ylä- ja alamäkeä aika ennen lasta. Mutta nyt kun on pitkän odotuksen jälkeen lapsi meilläkin niin kaikki on mennyt vain ylämäkeä. Joka päivä sitä ihmetellään, että miten meitä on voitu siunata näin ihanalla pojalla :heart: jonka puolesta antaisi kaikkensa ja vähän päälle!
Niin ja yhteiseloa takana 10 vuotta ja poika 8 kk.

 

onko teillä koskaan niin että välillä tuntuu ettei rakasta enää? vai onko se perusrakkaus koko ajan niinku pohjalla, muttei tunne vaan sellasta "vastarakastuneiden" intoa?

Eiköhän se vastarakastuneiden into laannu lähes kaikilla muutamassa vuodessa. Mulla on ollut nyt pitemmän aikaa sellainen kausi, että melkein kaikki miehessä ärsyttää. Mutta silti siellä pohjalla on se rakkaus, joka ei varmaan katoa koskaan. Rakastan, mutten ole rakastunut. Ja se kiintymys ja toiseen ihmiseen tottuminen... sitä olisi tosi vaikea pyyhkiä pois, vaikkei intohimoa enää olisikaan.

 

niin mäkin olen aina ajatellut että tottakai siihen arkeen mahtuu niitä hetkiä kun tuntuu ettei rakasta. mutta mun mies oli joku aika sitten jättämässä mua sen takia kun ei rakasta, mutta sitten mä jotenkin sain sen ylipuhuttua että yritettäis vielä kun meillä on pieni vauvakin. mies ei jotenkin tajua että parisuhdetta täytyy välillä väkisinkin pitää kasassa, ei se itsestään pysy pystyssä. :| mutta sillä on se ongelma myös ettei se pysty puhumaan asioista, joka on varmasti myös johtanu sen tunteiden puuttumiseen. välillä kyllä tuntuu että pää hajoaa kun pitäis vauvaa hoitaa ja sit miettiä vielä sitäkin että mies voi yhtäkkiä häippästä ja jättää mut yksin. :headwall: