Te jotka olette olleet kotona pitkään

[Surullinen]

tai vähemmänkin pitkään, miltä on tuntunut töihin paluu?
Onko ollut helppo hypätä taas työkiemuroihin mukaan?

Itse olen ollut nyt parisen vuotta kotona, jonka aikana olen huomannut että musta on tullut todella ujo, siis minusta joka aina höpöttelin ja olin joka jutussa mukana.

Onko kenellekkään muulle tullut tuollaisia tunteita?Työpaikkaa mulla ei ole mihin palata ja tuntuu ettei kukaan mua töihin edes halua uujouteni takia

Välillä on olo että turhaan sitä mihinkään hakee, kun hävettää mennä työhaastatteluun ujouden vuoksi. Työn kyllä tekisin ilman moittimista mutta juuri tuo haastattelu kummittelee ja pelottaa

Miten saan otettua itseäni niskasta kiinni? Töihin on kova hinku, miten saan ujouden kytkettyä pois minusta?

 

[kangasajuruoho]

No mä olen aina ollut ujo.

Mutta lasten vuoksi on tehtävä sitä sun tätä ja uskallusta löytyy siis päivä päivältä enemmän...

Työssäolo (tuossa välillä ) oli yllättävän kivaa ja helppoa ja ihmiset mukavia.

 

[ap]

Miten sun ujouteen on suhtauduttu? Vai onko sitä edes huomattu haastatteluissa? Tuntuu että työnantajat ajattelevat hiljaisesta tai muuten ujosta ihmisestä että "ei tuosta töihin oo". :/

 

[kangasajuruoho]

Miten sun ujouteen on suhtauduttu? Vai onko sitä edes huomattu haastatteluissa? Tuntuu että työnantajat ajattelevat hiljaisesta tai muuten ujosta ihmisestä että "ei tuosta töihin oo". :/

No tällä kertaa ei ainakaan huomattu, kun mitään ajattelematta marssin paikalle, pyysin saada puhua "johtajan" kanssa ja kysyin työharjoittelupaikkaa.

Ja se poiki duunipaikan.

Pulssi oli varmasti lähellä kahtasataa mutta se ei päällepäin näy.

Rohkeasti vaan, se on kuitenkin vain työpaikka.

 

[Sisu]

Ei ollu helppoa, vaikka kotona teenkin työni. Työelämän oravanpyörään vaan jää niin helposti jumiin. Ja se harmittaa mua erityisesti.

 

[ap]

Miten sun ujouteen on suhtauduttu? Vai onko sitä edes huomattu haastatteluissa? Tuntuu että työnantajat ajattelevat hiljaisesta tai muuten ujosta ihmisestä että "ei tuosta töihin oo". :/

No tällä kertaa ei ainakaan huomattu, kun mitään ajattelematta marssin paikalle, pyysin saada puhua "johtajan" kanssa ja kysyin työharjoittelupaikkaa.

Ja se poiki duunipaikan.

Pulssi oli varmasti lähellä kahtasataa mutta se ei päällepäin näy.

Rohkeasti vaan, se on kuitenkin vain työpaikka.

Kiitos sulle

Lähinnä tuosta lauseesta "se on kuitenkin vain työpaikka" tuota mä hoen sitten mielessäni.

Kaikkea hyvää sinulle =)

 

[EX-UJO]

Mulla on jotenkin päin vastoin, en ole enää niin ujo. Olen tutustunut tosi paljon uusiin ihmisiin kotona-olo aikanani enemmän kuin työssä-olo aikanani.

Mä oli tosi ujo kun hain tuota työ-paikkaani. Silti sain työn. En ole koskaan ollut puhelias. Lasten myötä jotenkin ujous on hävinnyt.

Tietysti töihin paluu kyllä jännittää tai eniten se miten siihen kaikkeen taas tottuu ja osaako enää niitä asioita. Ja alkaa erilainen kiireinen arki, jonka vuorotyö määrää. Viikonloputkin kuluu töissä. Ei jää enää yhteistä aikaa perheen kanssa.

Palaan töihin joulukuussa 2008 ja 5 vuotta olen sitten ollut kotona virastani.

Nyt jo jotenkin hirvittää ajatus töihin menemisestä, haluais edelleen jatkaa tätä laatu-aikaa kotona lasten kanssa

 

[juu]

Tuttua on! Todella vaikee hakea töitä etenkin kun ei ole paljon ole oman alan hommaa varsinaisessa haussa. Itseään pitäis tajota tykö ja mä oon ollut vielä pidempään kotona kuin sinä. Kerran oon päässyt haastatteluun asti, se kai pitäis nähdä positiivisena. Musta vaan tuntuu että just siinä vaiheessa tökkii, kun ei uskalla kehua ja valehdella olevansa ajan tasalla. :/

 

[Miili]

Työhaastatteluun mennessä pitää vaan ajatella että mä oon paras!
Kannattaa käyttää aikaa laittautumiseen, ettei tarvii miettiä onko tukka hyvin ja voi vitsi, miks mulla on tänvärinen pusero. Kyllä se hyvin menee ja sit on hyvä mieli kun on voittanu itsensä =) . Tsemppiä!

 

[ap]

Tuttua on! Todella vaikee hakea töitä etenkin kun ei ole paljon ole oman alan hommaa varsinaisessa haussa. Itseään pitäis tajota tykö ja mä oon ollut vielä pidempään kotona kuin sinä. Kerran oon päässyt haastatteluun asti, se kai pitäis nähdä positiivisena. Musta vaan tuntuu että just siinä vaiheessa tökkii, kun ei uskalla kehua ja valehdella olevansa ajan tasalla. :/

Sepä siinä onkin! Mulla oma-alaa on asiakaspalvelu työ ja mulla jännittää eniten se työhaastattelu, ei enään siellä töissä jos paikan saisin, mutta kun tuosta haastattelusta on kaikki kiinni.Jos siellä "mumisen" jotakin, niin tietysti työnantaja ajattelee että eihän tuosta oo asiakaspalvelijaksi