Te, jotka olette kirjoittaneet pitkästä matematiikasta Laudaturin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Tiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
...Nyt opiskelen matematiikan saralla jo niin edistyksellisiä asioita, ettei lukiossa edes puhuta niistä..toki aiheet rajautuvat lähinnä derivointiin, integraaliin, vektoreihin.. ja tilastotieteet erikseen vielä.

En nyt tiedä ymmärsinkö väärin mutta kyllä meillä oli derivoinnit, integroinnit, vektorit yms. jo ihan lukiossa. Tai ovatko nämä nykyään poistuneet opetussuunnitelmasta?

Itselläni oli ala- ja ylä-asteella matikka noin 9 ja lukiossa sitten kaikkea 4:sta jopa 7:aan. Kirjoituksissa kuitenkin pisteen tai pari alle L jotenka tiedä sitten mitä tapahtui.
 
En nyt tiedä ymmärsinkö väärin mutta kyllä meillä oli derivoinnit, integroinnit, vektorit yms. jo ihan lukiossa. Tai ovatko nämä nykyään poistuneet opetussuunnitelmasta?

Itselläni oli ala- ja ylä-asteella matikka noin 9 ja lukiossa sitten kaikkea 4:sta jopa 7:aan. Kirjoituksissa kuitenkin pisteen tai pari alle L jotenka tiedä sitten mitä tapahtui.

mulla on 2 lasta lukiossa ja siitä tiedän että nuot eivät ole poistuneet mihinkään

mulla jäi kans ällä pisteen päähän, peruskoulussa ja lukiossa sain ysiä ja kymppiä vuoron päältä
 
Viimeksi muokattu:
Aika keskiverto-oppilas olin ala- ja yläasteella matematiikassa. Olin aika huolimaton, joten virheitä tein kokeissa, vaikka ns. asiat osasinkin. Lukiossa matikan numero oli kymppi, kun ajattelulla alkoi olla enemmän merkitystä kuin mekaanisella laskemisella. Kirjotin L:n (pari pistettä vajaat täydet pisteet).
 
Ala-asteella olin keskitasoa matikassa, kasin luokkaa taisi numerot olla. Yläasteella kympin oppilas ja lukiossa pitkässä matikassa suunnilleen ysin tasoa. Kirjoituksiin en valmistautunut mitenkään ja tulokseksi napsahti M. Tekun pääsykokeista tuolla taustalla ja ilman lukemista luokan parhaalla pääsykoetuloksella sisään ja matemaattisten aineiden kurssit oli todella helppoja.
 
Matikannumerojeni evoluutio:

Ala-aste: 10 lähes poikkeuksetta vain pienellä panostuksella ( kerran vastasin tahallaan väärin suurimpaan osaan kysymyksistä ja sain 6+ :D)

Yläaste: Yleensä 9 tai aina vähintään 8 ilman läksyjen tekemistä pienellä lukemisella ilta ennen koetta

Lukio: Läksyjä käytännössä ikinä tekemättömänä ja kokeisiin vain alkukursseilla lukeneena ei enää oikein kiinnostanut ja se näkyy kyllä rivissä: 9,8,7,7,7,8,5,5,6,4. Mainittakoon, että myös poissaoloja ollut paljon ja tunneilla lähinnä räplätty puhelinta. Te, kenellä on mahdollisuus, keskittykää
 
Koulussa matematiikan numero oli usein kiinni pärstäkertoimesta, eikä matematiikan taidoista. Lukiossa matematiikan kurssieni arvosanat vaihtelivat 5-9 välillä, ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin laudaturin, ja täysistä pisteistä puuttui vain 2 pistettä. Menin Teknilliseen korkeakouluun, mutta nähtyäni riittävästi peruskurssien opetuksen surkeaa tasoa, totesin, ettei tuosta koulusta ole minulle mitään hyötyä. Jälkikäteen kuulin, että TKK:lla henkilökunnan ensisijainen prioriteetti on tehdä tutkimusta ja opetus on heille vain välttämätön paha, ja tuon voin hyvin uskoakin. Eli jos haluatte laadukasta opetusta, älkää valitko Teknillistä korkeakoulua, sieltä sitä ei ainakaan tule.
 
Täällä toisinpäin :)
Numerot aina kiitettäviä, kirjoitukset penkin alle ja matikasta b.
Ei onneksi ole elämää haitannut. Kaikkiin kouluihin olen päässyt mihin olen hakenut.
 
Mulle matikka oli aina helppoa. Numero taisi olla ala-asteella aina 10, samoin yläasteella. Lukiossa sain kurssinumeroiksi pitkästä matikasta yleensä 9, taisi olla yksi 10 ja yksi 8, jos en väärin muista.

Kirjoituksissa kirjoitin vahvan Laudaturin.

Oikeassa elämässä en ole tehnyt kyllä mitään tuolla pitkällä matikalla. Lukion kolmannella ns. löysin itseni ja tiesin viimein mitä halusin. Opiskelin kirjoitusten jälkeen lähihoitajaksi, ja olen työskennellyt nyt 5 v ajan unelmieni alalla; varhaiskasvatuksessa lastenhoitajana. Tässä työssä pärjäisi vallan hyvin ihan peruskoulun matikalla :D
 

Yhteistyössä