Te, jotka olette joskus saaneet selkään

[Maira]

[QUOTE="vieras";21977183]ymmärrän sen jos lapsi vailla ymmärrystä tekee jotain vaarallista tai vahingollista ja silloin lasta esim tukistetaan tai läpsäytetään, että saadaan lapsi pysäytettyä ja herätettyä että nyt teet jotain tosi väärää. Moni sanoo ansainneensa selkäsaunan, mikä on sellainen teko että ansaitsee sen? Onko se joku hölmöys mikä ikätasoon nähden on oletettavaa ettei niin toimita? Saako lapselle antaa selkäsaunan jos lapsen käyttäytyminen johtuu huomion hausta tai pahasta olosta? Lapsihan on itsessään hyvä ja pahuuttaan ei yleensä tee väärin vaan siihen on joku syy. Jos mietin itseäni, suuttuessani kyllä saattaa mielessä käydä että nyt tekis mieli ottaa tukasta kiinni, mutta ei koskaan muuten kuin sen tunnekuohun ollessa. Eikö kuitenkin ole niin että rangaistus pitäisi antaa harkitusti eikä tunnekuohun vallassa? Onko selkäsauna harkittu rangaistus, itse en ainakaan pystyisi lasta fyysisesti satuttamaan tietoisesti ja harkitusti, niinkun en toista aikuistakaan.[/QUOTE]

Meillä ei kuritettu fyysisesti kun olin pieni, ne pari kertaa tapahtu kun murkkuikä iski ja ihan tietoisesti, typeryyttäni, tein pahojani..En ollu mikään helpoin murkku..Ja ei, ei mulla ollut paha olla, mä en vaan ajatellu, tai tein ihan tietentahtoen pahaa eikä muhun mitkää kotiarestit tai muut vastaavat auttanu, jos mut laitettiin arestiin, karkasin..Eli kyllä mä vanhemmiten koen että ne muutamat kerrat kun sain satikutia, tuli ihan aiheesta.

 

[sfda]

Ap sai kivasti runkkumateriaalia aloituksellaan

 

["Cairni"]

Varmaan se tunne, että aikuinen johon on luottanut ja jota rakastaa, satuttaa ja nöyryyttää.

Mä kuulun siihen sukupolveen jolloin oli ihan "normaalia" saada selkäsauna jos oli tehnyt jotain tuhmaa.

Mun täytyy kyllä myöntää että mä en ole kokenut minkäänlaista nöyrytystä enkä luottamuspulaa mun isää kohtaan, päinvastoin, isä oli mulle auktoriteetti ja erittäin rakas.

Ruumiilliseen kuritukseen liittyvät tunteet ovat ehkä meille kaikille erilaisia ja siihen varmaan vaikuttaa myös se perheen muu yhteys toisiinsa ja käytös näiden rangaistuksien ulkopuolella.

 

["Cairni"]

Varmaan se tunne, että aikuinen johon on luottanut ja jota rakastaa, satuttaa ja nöyryyttää.

Mä kuulun siihen sukupolveen jolloin oli ihan "normaalia" saada selkäsauna jos oli tehnyt jotain tuhmaa.

Mun täytyy kyllä myöntää että mä en ole kokenut minkäänlaista nöyrytystä enkä luottamuspulaa mun isää kohtaan, päinvastoin, isä oli mulle auktoriteetti ja erittäin rakas.

Ruumiilliseen kuritukseen liittyvät tunteet ovat ehkä meille kaikille erilaisia ja siihen varmaan vaikuttaa myös se perheen muu yhteys toisiinsa ja käytös näiden rangaistuksien ulkopuolella.

 

[Koala87]

Peesi tuohon kuvailuun ja itse sanoisin huvikseen hakkaamiseksi sitä, että pieksetään maitolasin kaatumisestakin tms.

Tosin traumoja en tunnusta moisesta jääneen, siskoilleni kyllä jäi, toisen elämäntavoissa se näkyy. Suuri inho vain väkivaltaa kannattavia vanhempia kohtaan :kieh:

Niimpä niin,kerropa mitä traumoja meille siskoillesi on mukamas jäänyt ja miten se meidän elämässä ilmenisi?Mitähän muuta täältä keskustelupalstalta löytyykään,aika lahjakkaasti oot värittäny mm.meidän lapsuutta ja suolistosairautta.Olet näköjään luonut oman pienen maailmasi.

Muistan saaneeni kerran tukkapöllyä,pari kertaa risusta / remmistä koko lapsuuden aikana.En muista syytä(olin niin pieni) mutta traumoja ei ole jäänyt.Tosin pidin sitä myös täysin turhana.Omaa tulevaa lastamme emme tule kurittamaan fyysisesti,vastoin minun ja miehen periaatteita.

Näkee mikä on tässä tapauksessa ihmisen lopputulos kun on isin lellikki= Emilyn.

 

["tupuna"]

Väkivalta eli pahoinpitely ja ruumiillinen kuritus kasvatusmielessä ovat kaksi täysin eri asiaa. "Selkäsaunan" olen minäkin muutaman kerran saanut vanhempieni toimesta ja ihan aiheesta. Kipu siitä jäi muistoksi ja jäi mieleen, että kannattaa uskoa vanhempiaan ajoissa. Traumoja ei ole jäänyt.

Sananlasku "Se, joka kuritta kasvaa kunniatta kuolee" pitää kyllä paikkansa. Ja sitä kuria voi olla monenlaista, ei pelkästään fyysistä. Jos vanhempi on lapselleen auktoriteetti nin sanallinen rajojen asettaminen onnistuu. Ja jos lasta muutaman kerran tukistaa niin ei siitä traumoja jää kunhan tilanne käydään lapsen kanssa jutellen "auki". Eri asia, jos tukistaminen on jatkuvaa ja päivittäin tapahtuvaa.

 

["vieras"]

Tupunan mielestä on siis täysin oikein nyrkillä lyödä lasta vaikkapa selkään, "kasvatuksen" nimissä? Voi herramunjee... Miettikääpä itseänne siihen pienen tai isomman lapsen asemaan. Onko teistä oikein opettaa lapselle, että ristiriitoja voi ratkoa kajoamalla fyysisesti ja kivuliaasti toiseen?

 

["vieras"]

Se mitä jäi mieleen, oli kauhea pelko aina, kun arvelin vanhempien suuttuvan. Ja mulle ne suuttuivat tosi helposti, jos jotain oli tapahtunut ja syyttivät minua sen kummemmin selvittelemättä, oliko mulla edes mitään tekemistä asian kanssa. 5-vuotiaana isä kuoli, ja siitä pari vuotta eteenpäin sain uuden isäpuolen, joka ei hyväksynyt ruumiillista kuritusta. Äiti kävi sitten vain sanallisesti häijymmäksi, enkä oikein vieläkään pysty arvostamaan äitiä enkä isää. Lapsia en ole antanut äidille hoitoon enää pariin vuoteen, kun oli tarttunut poikaani korvista kiinni ja huutanut naamalle.

 

["niinpä"]

Kaikkein pahinta oli varmaan se, kun ei ikinä tiennyt mistä asiasta isä hermostuu ja lyö. Yleensä kävi vieläpä niin, että neljästä sisaruksesta minä ainoana tyttönä sain selkääni koska minun olisi kuulemma pitänyt vahtia poikia!!! Äiti ei olisi ruumiillista kuritusta hyväksynyt, mutta ei ikinä uskaltanut tulla väliin, pakeni vaan paikalta.
No, vanhemmiten aloin halveksia isääni ja yläasteikäisenä löin takaisin muutaman kerran kun isä alkoi huoritella. Siihen se loppui. Välit on kyllä viileät edelleen, ja jos esikoiseni ei olisi poika, niin tuskin jättäisin isovanhempien hoitoon.

 

[Kerpele]

Pahinta oli se pakokauhu, se tunne että "nyt se tappaa mut". Kun kaksi kertaa suurempi äiti tulee silmät leiskuen kohti ja tiedän että kohta sattuu, minne vaan juoksen tai mitä vaan teen niin tiedän etten pääse pakoon, se saa mut aina kiinni ja aina muhun sattuu. Ei auta vaikka mä kiljun ja itken ja pyydän anteeksi vaikka en tiedä oikeastaan edes mitä olen tällä kertaa tehnyt. Vuosien varrella siitä pakokauhusta ja jatkuvasta ahdistuksesta versosi niin syvä ja niin synkkä viha etten varmaan koskaan pysty pääsemään siitä eroon.

Mutta meillä tuohon fyysiseen väkivaltaan liittyi vielä enemmän henkistä väkivaltaa.

 

[Micosa]

[QUOTE="Cairni";21977662]Mä kuulun siihen sukupolveen jolloin oli ihan "normaalia" saada selkäsauna jos oli tehnyt jotain tuhmaa.

Mun täytyy kyllä myöntää että mä en ole kokenut minkäänlaista nöyrytystä enkä luottamuspulaa mun isää kohtaan, päinvastoin, isä oli mulle auktoriteetti ja erittäin rakas.

Ruumiilliseen kuritukseen liittyvät tunteet ovat ehkä meille kaikille erilaisia ja siihen varmaan vaikuttaa myös se perheen muu yhteys toisiinsa ja käytös näiden rangaistuksien ulkopuolella.[/QUOTE]

Mä olen sen pari kertaa "selkääni" saanut, ei mitään hakkaamista eikä edes varsinaisesti kipua.
En minäkään ole kokenut nöyryytystä enkä luottamuspulaa, "selkäsaunan" antaja isäni on melkeinpä tärkein ihminen minulle.

 

[Nöyrä rouva]

Minäkin sain lapsena ihan oikeutetusti selkääni, kun olin niin paha tyttö. Nykyään rakas, kultainen, sydämellinen aviomieheni jatkaa ojentamistani, kun olen paha rouva. Viime viikollakin sain ihan oikeutetusti turpaani, kun poltin makaronit vahingossa pohjaan. Minä niin rakastan aviomiestäni Rakkaudestahan hän vaan minua lyö :heart:

 

[Maailman menoa ihmettelevä]

Se kipu meni ohi, mutta se pelko ja häpeä ei pitkään aikaan. Eikä estänyt minua tekemästä samoja asioita uudelleen ja uudelleen...

Itse koin ihan pienestä asti melkoista häpeää piiskaa saatuani, varsinkin jos joku sivullinen näki. Luultavasti tuo häpeän tunne on iän myötä vain kasvanut ja olenkin ihmetellyt amerikkalaista tapaa antaa selkäsauna syntymäpäivänä. YouTubessa noita näkee, jotkut ottavat niitä vapaaehtoisesti vastaan, kun toiset pitää piiskata ihan miesporukalla, että homma tulisi hoidettua. Tiedän piiskauksen olevan jolleikin eroottisen kokemuksen, mutta sellainen "nautinto" julkisella paikalla. Luulisi olevan niille melko tiukkaa, joille homma on pelkkää fyysistä väkivaltaa. Suunnilleen sama asia, jos lapsena olisi saanut joulupukilta risuja.

Itse en suostuisi tuntemattomien,enkä tuttujen piiskattavaksi. Jos esim. työkaverit sitä yrittäisivät, niin kyllä tulisi pahaa jälkeä. Tuskin tiedän mitään häpeällisempää, kuin piiskan saanti toiselta mieheltä julkisella paikalla. Naisen hento läpsyttely, se saattaisi mennä vielä huumoriksi. Kaipa se johtuu lapsuuden traumoista, että suhtaudun asiaan näin törökisti.

Ihmettelenpä vaan, kuinka joku suomalainen vaihto-oppilas on asiasta selvinnyt, jos birthday spanking on odottamassa.

 

[cimo]

Kauheita juttuja joillekin lapsena tapahtunut... sairasta suorastaan....

Totta. Ihmeellisintä kuitenkin on, että suuri määrä naisia alistuu väkivaltaiseen parisuhteeseen ja pysyy siinä pitkään. Ei sellaista syytä ole, miksi väkivalta pitäisi hyväksyä.

 

[äksyy]

Mun äiti halus nolata varsinkin vieraiden aikana, esim piti näyttää alushousut, onko likaiset.. Ja sitten sai syystä tai toisesta remmistä jos ei itkenyt, oli merkki, että oli sittenkin syytön

Ja aina, ja varsinkin muiden nähden tukasta riepotamista ja sanallista nöyrryytämistä-
J ajoskus tuli sähköjohdostakin niin, ettei nojata selkäänsä voinut moneen viikkoon. Mutta sitäkin vain häpesin omana mokanani, pidin visusti vaarin, etti kukaan vaan nähnyt.
Eniten siis minua painoi aina se häpeä. oli siis kysymys henkisestä tai ruumiillisesta nöyryytyksestä-

 

[Alas luonnehäiriöiset]

Eipä puutu!Mun äitini on narsisti ja pääsi aina pälkähästä manipuloimalla mua sekä sossuja jne.!!!Pahimmat tapaukset pysyy aina piilossa,koska niiden tekijät on niiiin sairaita,että osaavat hommansa!

Olen aivan samaa mieltä, näitä narskuja ja hulluja ei kosketa mitkään säännöt, hehän ovat itse jumalia. Se kaikkein mairein naapurin eukko saattaa olla kotonaan ihan piru. Pitäkää silmänne auki ja pelastakaa lapset hullujen kynsistä! Minua ei pelastettu ja syytän siitä sukulaisiani ja tyhmiä naapureita.

Ihmistuntemusta pitäisi opettaa koulussa, tosin lunnehäiriöisen tajua ilmeisesti vain sellainen, joka on joutunut asumaan moisen kanssa. Kirottuja olkoon narskun hovin jäsenet ja hännystelijät.

 

["fiksu"]

Ap sai kivasti runkkumateriaalia aloituksellaan

Muistathan, että varas luulee kaikkien varastavan ja juoppo uskoo kaikkien juovan, runkkari uskoo kaikien runkaavan jne.

 

["vieras"]

Me saatiin siskon kanssa selkäsauna sekä muuta "mukavaa" monenmonta kertaa. Aina sai pelätä, milloin isä raivostuu, koska sit se oli kyytiä. Viskeli tavaroilla, hajotti paikkoja, raahasi perässään hiuksista repien yms. Mielessäni on kauhukuva, kun antoi siskolleni selkään vyön solkipuolella, sisko oli jo aika iso, ainakin 14 v, ja jouduin katselemaan vierestä, koska itse en uskaltanut tehdä mitään. Siskolla olisi ollut seuraavalla viikolla uintia koulussa, mutta äiti kirjoitti lapun että on menkat eikä voi uida. Todellisuudessa ei uinut, koska vyönjäljet olisivat näkyneet muille.

On todella pelottavaa, että nyt kun olen itsekin äiti jo, olen huomannut että suuttuessani tekee mieli hajottaa paikkoja ja viskellä tavaroita seinille, ja välillä tekisi mieli lyödä miestä. Vaikka olen jo lapsena päättänyt, että kun on omia lapsia, he eivät koe KOSKAAN väkivaltaa kotona missään tilanteessa. En todellakaan halua olla isäni kaltainen...

 

[Vastavirranukko]

[QUOTE="vieras";27102219]Me saatiin siskon kanssa selkäsauna sekä muuta "mukavaa" monenmonta kertaa. Aina sai pelätä, milloin isä raivostuu, koska sit se oli kyytiä. Viskeli tavaroilla, hajotti paikkoja, raahasi perässään hiuksista repien yms. Mielessäni on kauhukuva, kun antoi siskolleni selkään vyön solkipuolella, sisko oli jo aika iso, ainakin 14 v, ja jouduin katselemaan vierestä, koska itse en uskaltanut tehdä mitään. Siskolla olisi ollut seuraavalla viikolla uintia koulussa, mutta äiti kirjoitti lapun että on menkat eikä voi uida. Todellisuudessa ei uinut, koska vyönjäljet olisivat näkyneet muille.

On todella pelottavaa, että nyt kun olen itsekin äiti jo, olen huomannut että suuttuessani tekee mieli hajottaa paikkoja ja viskellä tavaroita seinille, ja välillä tekisi mieli lyödä miestä. Vaikka olen jo lapsena päättänyt, että kun on omia lapsia, he eivät koe KOSKAAN väkivaltaa kotona missään tilanteessa. En todellakaan halua olla isäni kaltainen... [/QUOTE]

Tuo sinun kuvauksesi isästäsi sopisi hyvin kertomukseksi meidän ukosta. Itsellani on ollut kolme lasta, mutta ei ole tehnyt mieli lyödä. Ihan kaiken olen pyrkinyt elämässäni tekemään toisin kuin isäni teki ja se päätös on ohjannut valintojani ja mukavasti on mennyt. Eli narsistiltaki voi oppia elämänarvoja. Nykyään olen jo ukki ja näitä kaikken pienimpiä rakastan kaikkein eniten.

 

[Dragonfly77]

pahinta oli kipu. Ei se vaikuttanut istumiseen tai muuhun. Sen jälkeen olin nolostunut hetken ajan. kaipa se miten sen kokee on temperamenttikohtaista. Olen aina ollut lyhytvihainen ym. joten sekin meni nopeasti ohi se tilanne ja jälkeen päin aikuisena hyväksyn sen koska se oli sen ajan rankaisumetodi ja en saanut "kymmeniä" kertoja selkään vaan aika isoista tempuista.

Omilleni en ole antanut selkää ja ajatus on täysin vieras. Se ei kuulu enää tähän maailmaan kun käytössä ( kaikilla meillä jotka osaamme lukea ja etsiä tietoa ) on kasvatustieteen kaikki huippu. Huippuun ei kuulu enää sakinhivutus.

 

["Ritva"]

Kutsuisin tunnetta "olen saanut piiskaa" tunteeksi. Pyllyä kirveli vitsan tai remmin jälkeen. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton, tottelin heti, tein kiltisti mitä pyydettiin.
Ritu

 

["Ritva"]

[QUOTE="vieras";27102219]. Siskolla olisi ollut seuraavalla viikolla uintia koulussa, mutta äiti kirjoitti lapun että on menkat eikä voi uida. Todellisuudessa ei uinut, koska vyönjäljet olisivat näkyneet muille.

Kävin koulua aikana jolloin selkäsauna oli yleistä. Koulussa oli ala-luokilla rokotus, olin edellisenä iltana saanut kotona vitsaa jonka jäljet näkyivät pyllyssäni. Vuoroni tuli mennä rokotukseen ja paljastaa pyllyni...terveyssisar näki vitsan jäljet mutta sanoi ainoastaan "olet tainnut olla tuhma tyttö"
Ritu

 

["Tiina"]

Selkäsaunoja sain minäkin monta kertaa 70-luvun lopulla. Remmiä antoi isäpuoli ja joskus äiti piti käsistä kiinni. Varsinkin jos yritin rimpuilla että isäpuoli sai vedettyä housuni alas ja taivutettua sohvan käsinojaa vasten. Selkään sain aina vyöllä en koskaan risulla tai kämmenellä. Vyön iskut olivat kovia joita sain 10-20 syystä riippuen joten itkeä aloin aina heti. Loppu ilta menikin huoneessani nyyhkyttäen mahallaan sängyssä kun en voinut istua. Peppua kirveli kovasti varsinkin isompana jolloin sain joskus vyön solkipäällä. Kavereistani osa sai joskus äidiltään vähän piiskaa joten minun piiskaaminen oli kovempaa ja isäpuolen antamia. Joskus kesällä kaverit näkivät kanssa vyön jäljet pepussani jolloin he naureskelivat että Tiina on saanut selkäänsä. Jotkut kyselivät pilkallisesti syitä ja itkemistäni. Selkäsaunat ajoittuivat noin 7-10 ikävuoden välille. Olen syntynyt vuonna 1969.

 

[Minnamarjo]

Aika moni kaverini näki myös minun pyllyssäni olleet vitsan jäljet 70-luvulla. Eikä se rajoittunut vain kesäaikaan vaan esim. uimahalliin meno koulun kanssa tai kavereiden kesken aiheutti aina huomion kiinnittymisen tähän asiaan sekä kyselytulvan siitä, miksi olin saanut selkään ja sattuiko. Ihan niinkuin se nyt olisi ollut epäselvää silloin kun on kunnon paukamat takapuolessa. Myös minulle naureskeltiin ja kyseltiin, että onkos Minna saanut taas vitsaa tai milloin olet viimeksi saanut vitsaa. Mistä syistä sait selkääsi Tiina?

Minulla selkäsaunat antoi äiti ja usein. Ja voin todeta, että kyllä näissäkin iskuissa voimaa oli ja kipeää teki. Pyllyä kirveli pari-kolme päivää. Minä olen syntynyt -68 ja sain selkääni äidiltä teini-ikään asti.

 

["Tiina"]

Selkäsaunan syyt olivat usein aika mitättömiä, joskus oli kyllä aihetta. Syynä oli totettelemattomuus kiukuttelu huonot koe numerot myöhästymiset kotiintulo ajoista. Äiti minullekin kovan kurin piti ja usein määräsi selkäsaunan jonka isäpuoli antoi, tai päättivät siitä yhdessä. Selkään sain myös täysin tahattomista vahingoista.
Meillä oli kerran vieraita joilla oli minua 3 vuotta nuorempi tyttö ja minut komennettin leikkimään tytön kanssa. Pelattiin lautapeliä keittiön lattialla. Kun heidän kotiin lähtö aika tuli nousimme lattialta niin mun polvi osui tytön leukaan. Tyttö alkoi itkeä ja aikuiset tulivat keittiöön. Äidin ja isäpuolen mielestä tein sen tahallaan. Äiti raahasi mut olohuoneeseen ja kohta olin peppu paljaana sohvan käsinojalla. Isäpuoli antoi kovan selkäsaunan vyön solkipäällä vieraiden nähden. Vieraat läksivät kun menin peppu vereslihalla parkuen huoneeseeni.
Tiskatessani rikoin vanhan maito kannun ja äiti suutui siitä. Otti hartiosta kiinni ja taivutti kumaraan että isäpuoli saa otettua pepun paljaaksi ja antamaan remmiä.
Kesällä menin luvatta uimaan, kotipihalla matkalla sisälle isäpuoli alkoi jo repiä uimapukuani pois. Sisällä sain remmin solkipäällä selkään äidin "varmistaessa" vierestä että olin paikallaan. Silloin kuului itkuni ulos asti. Tarkkaa ikää en voi enään muistaa mutta olin n 10-vuotias. Selkäsaunojen jälkeen jouduin aina olemaan huoneessaani loppu päivän.
Minna en halua väheksyä äidin antamia selkäsaunoja puhuin vain omasta kokemuksesta kun jäätiin 2 kaverin kanssa kiinni näpistyksestä ja äidit hakivat meidät kaupasta. Kotimatkalla puhuivat että piiskataan vähän tyttöjä. Meillä taas isäpuoli odotti olohuoneessa vyö kädessä Tiinaa kotiin.
Mistä syistä Minna sinä sait selkään?