Te jotka muutitte paljon lapsena

miellätkö lapsuudenkodiksesi useamman asunnon vai onko niitä vain se yksi tietty. Missä ikävaiheessa asuit siinä, jos niitä on vain yksi kaikkein rakkain ja muistoja herättävin.

Olen muuttanut 28 kertaa ja silti mulla on vain yksi ainoa koti joka on mielestäni the lapsuudenkoti.
Voiko niitä olla useampi vai onko aina yksi ylitse muiden? Lapsuuden onnellisimmat ja turvallisimmat vuoden elin tuossa kodissa, liekö vaikuttanut asiaan.

 

En oikeastaan koe, että minulla olisi lapsuudenkotia. Ehkä sukumme hallussa ollut mökki on tavallaan sellainen. Siellä on aina hauska käydä ja miettiä, mitä kaikkea siellä serkusten kanssa puuhailtiin.

 

Sanoisin, että vanhemmat voivat tehdä kodista kuin kodista turvallisen ja oikean kodin. Kuitenkaan kellekään ei ole hyväksi jatkuva muuttaminen, ja lapsille on haitaksi joutua kavereistaan eroon.

 

Pin mites tyttö on kasvanut? Kuvakin olisi ihan kiva nähdä. Entäs veljet? Hoitavatko paljon pikkusiskoaan?

 

Ei ole mitään tiettyä lapsuudenkotia. Paljon rakkaita muistoja liittyy moniin paikkoihin.
Teiniangsti varmaan vaikuttaa siihen että muutamat paikat tuntuu vaatenmielisiltä. Ja ylipäänsä tietysti ala-asteella vielä uusia kavereita sai siht helposti, ylä-asteella kaikki monimutkaisempaa, lukiossa taas helpompaa.
Mä oon asunu 18v mennssä 11 eri asunnossa, siitä eteenpäin viidessä, nyt olen 35v

 

28 kertaa!!!!
Vittu mitä manne meininkiä.

 

En oikeastaan koe, että minulla olisi lapsuudenkotia. Ehkä sukumme hallussa ollut mökki on tavallaan sellainen. Siellä on aina hauska käydä ja miettiä, mitä kaikkea siellä serkusten kanssa puuhailtiin.[/QUOTE

4 koti 6lk-aikuisuus on jäänyt eniten kotina mieleen. Pisin aika siis tuli siell asuttua.

 

Muutettiin pienenä useamman kerran, eikä mulla ole jäänyt mieleen kotia jota kutsusin lapsuudenkodiksi. Kaikki ihan samanarvosia ja aika merkityksettömiä. Ei ole myöskään lapsuudenaikasia kavereita enää, joiden kanssa viettäs aikaa ikinä. Muutama facebook tuttu kyllä. Surullista.
Nyt en haluais omien lasten kanssa muuttaa kun lapset on pieniä.

 

28 kertaa!!!!
Vittu mitä manne meininkiä.

Tai kapiaisen lapsi.

 

Ikää 34v ja oon muuttanut about 30-kertaa. Monista paikoista kivoja muistoja! Yksi lapsuudenkoti ehkä eniten ylitse muiden, koska se oli itsellekin rakkain ja kotoisin paikka. Sieltä lähtö oli kova juttu.. Mutta toisaalta olen saanut näkemystä elämään kun asunut eri paikoissa.

 

Asuin 19-v mennessä (jolloin kotoa muutin pois) yhdeksässä eri asunnossa. En miellä mitään niistä lapsuudenkodikseni.

Oma lapsi on nyt 13-v. , kerran on muutettu hänen elinaikanaan.

 

olen muuttanut lapsena kolmasti. eli en kovin monesti. kaksitoista vuotiaaksi asti asuin äidin ja isän kanssa maalaistaloa, maatalon elämineen. sitten äiti kuoli ja isän kanssa muutettiin keskustaan, ensin omakotitaloon vuokralle, josta parin vuoden kuluttua isä osti kerrostalosta kaksion ja muutimme sinne. lapsuuden koti on silti tuo maalaistalo, joka on tällä hetkellä kesämökkinämme ja yksi lapsistani omista sen

 

28 kertaa!!!!
Vittu mitä manne meininkiä.