Te, jotka kiusasitte koulussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Miten te nykyään suhtaudutte siihen? Onko esim. lasten saaminen laittanut teidät miettimään kiusaamistanne? Hävettääkö yhtään? Vai oletteko jotenkin onnistuneet järkeilemään sen itsellenne? Onko teistä tullut myös työpaikkakiusaajia?
 
Häpesin ja kaduin sitä jo ennen omia lapsia. Työpaikkakiusaajaa minusta ei tullut vaan luottamusmies ja muutenkin olen erilaisten järjestöjen vapaaehtoishommissa mukana. En ole järkeillyt sitä sen enempää mutta luulisin että kotiolot siihen kiusaamiseen vaikutti. Ja myös itseäni kiusattiin.
 
Mua kiusattiin yläasteella ja myönnän suoraan, että monesti toivoin, että näiden kiusaajien tulevia lapsia kiusattaisiin.
En enää toivo näin, mutta ei mua hetkauttais yhtään vaikka näitä lapsia kiusattaisiin.
 
En älynnyt silloin, että oli kiusaamista sen koulukaverin mielestä, ehkä johtuen siitä että sisarusteni kanssa heiteltiin samanlaista ja pahempaakin juttua keskenämme. Vasta vuosia jälkikäteen ymmärsin, että toinen saattoi loukkaantua ja ahdistua heitoistani. Tuntuu typerältä nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiusattu:
Mua kiusattiin yläasteella ja myönnän suoraan, että monesti toivoin, että näiden kiusaajien tulevia lapsia kiusattaisiin.
En enää toivo näin, mutta ei mua hetkauttais yhtään vaikka näitä lapsia kiusattaisiin.

Muakin kiusattiin koulussa (ala-asteella, sitten muutettiin onneksi toiseen kaupunkiin), mutta en muista "osanneeni" noin ajatella. Onhan se sellainen asia, mitä ei toivoisi kenellekään, mutta ei siitä näköjään eroon päästä. Ja ne arvet jää ikuisiksi, parhaimmassakin tapauksessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kiusattu:
Mua kiusattiin yläasteella ja myönnän suoraan, että monesti toivoin, että näiden kiusaajien tulevia lapsia kiusattaisiin.
En enää toivo näin, mutta ei mua hetkauttais yhtään vaikka näitä lapsia kiusattaisiin.

Muakin kiusattiin koulussa (ala-asteella, sitten muutettiin onneksi toiseen kaupunkiin), mutta en muista "osanneeni" noin ajatella. Onhan se sellainen asia, mitä ei toivoisi kenellekään, mutta ei siitä näköjään eroon päästä. Ja ne arvet jää ikuisiksi, parhaimmassakin tapauksessa.

Niin juuri, ei sitä kiusaamista unohda koskaan. Mä en kyennyt puhumaan kiusaamisestani yli 15 vuoteen. Vasta nykyisin pystyn siitä puhumaan ja kertomaan, että näin on aikoinaan tapahtunut.

 
Se pitää vielä sanoa että meidän lapset eivät tule kiusaamaan. Jos sellaista ilmenee niin tulee sellaiset sanktiot että se loppuu alkuunsa. Ja tästä olen tasan varma. Ja toisaalta en myöskään siedä minkään vertaa että meidän lapsia kiusataan. Siihenkin puututaan heti ja tiukasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Se pitää vielä sanoa että meidän lapset eivät tule kiusaamaan. Jos sellaista ilmenee niin tulee sellaiset sanktiot että se loppuu alkuunsa. Ja tästä olen tasan varma. Ja toisaalta en myöskään siedä minkään vertaa että meidän lapsia kiusataan. Siihenkin puututaan heti ja tiukasti.

Juuri näin toivoisin kaikkien tekevän. Toisaalta itsekin tiedän, että kiusattu häpeää monesti tilannettaan niin paljon, että ei kehtaa siitä kertoa kenellekään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juuri näin toivoisin kaikkien tekevän. Toisaalta itsekin tiedän, että kiusattu häpeää monesti tilannettaan niin paljon, että ei kehtaa siitä kertoa kenellekään.

Toivottavasti meillä pysyy lasten kanssa sellainen suhde että myös ikävät asia saadaan puhuttua. Ainakin nyt tuntuisi olevan asiat siinä mallissa.
 
Kun luin tämän aloituksen otsikon aiemmin etusivulla niin ajattelin heti, että vakipalstalaisista Timppa on varmaan ollut koulukiusaaja :o Ja niin näköjään olikin! Ootko kertonut tosta aiemmin vai mistäköhän tuollainen ajatus mun päähän tuli :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Kun luin tämän aloituksen otsikon aiemmin etusivulla niin ajattelin heti, että vakipalstalaisista Timppa on varmaan ollut koulukiusaaja :o Ja niin näköjään olikin! Ootko kertonut tosta aiemmin vai mistäköhän tuollainen ajatus mun päähän tuli :o

On tuosta ollut aikaisemminkin puhetta.
 
kyllä hävettää ja kaduttaa. Piti vaan niin kovasti uhota kakarana. nykyään en kiusaisi ketään ja olenkin ihminen joka tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Vanhoja juttuja ei vaan voi enää korjata. Enkä tietenkään haluaisi, että lapsiani kiusattaisiin.
Kiusaamiseni saattaa jouhtua myös siitä, että minua itseäni kiusattiin ala-asteella ja jotenkin "kostin" sen myöhemmin muille.
 
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1564040

Mä olen siis myös tuon ketjun ap. Kovasti tää asia alkoi mua askarruttaa. En ole vieläkään päättänyt, mitä teen. Mutta koko viikonloppu on mennyt vanhoja muistellessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja de:
No ei kyllä hävetä yhtään. Koulukiusaamista ei ikinä saada loppumaan ja toivon syvästi ettei minun lastani kiusata.

Tätä mä jäin vähän miettimään. Miten on mahdollista, että ihminen, joka selvästi tajuaa, mitä koulukiusaaminen on ja toivoo, että hänen omaa lastansa ei tulla kiusaamaan, ei kuitenkaan häpeä omaa käyttäytymistään. Jos kuitenkin jonkunlaista empatiakykyä löytyy.
 

Yhteistyössä