Te, jotka inhoatte miehenne ex-vaimoa / ex-miehenne nykyistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hei

Vieras
Olisiko mahdollista suhtautua siihen toiseen naiseen inhimillisenä ihmisenä eikä kilpailijana, uhkana, vihamiehenä? Olisiko mahdollista jopa olla väleissä sen miehesi / ex-miehesi / lasten vuoksi tuon naisihmisen kanssa, joka on sinun elämääsi tullut ja siinä toistaiseksi pysyy? Voisiko jopa puhaltaa yhteen hiileen, sopia asioista ja käytännöistä ja arvostaa sen toisenkin mielipidettä? Ja ainakin välttää loukkaamasta tai astumasta toisen varpaille ihan pikkuasioiden vuoksi?

vaikka oman omatunnon tai itsekunnioituksen, solidaarisuuden tms. Vuoksi. Ei sillä toisellakaan osapuolella ole välttämättä helppoa. Tai miehellä siinä välissä. Lapsista puhumattakaan.

ja ymmärrän, että osa meistä elää tosi vaikeissa tilanteissa, mutta silti.

t. Äiti, lähiäiti, ex-vaimo, nyxä, äitipuoli ja itsekin aiemmin lapsi (pystyn eläytymään heidänkin asemaansa )
 
Ajan myötä jopa se kunnioitus miehen lapsen yksin kasvattamisesta on murentunut. Ihan sairas tyyppi, parasta jos ei koskaan tarvitsis edes kuulla koko ihmisestä mitään. Jos toinen ei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön, tahallaan kiusaa omaa lastaan ja pitää lapsen isäsuhdetta valtapelinä, niin ei siinä oma solidaarisuus auta, ei voi mitään.
 
Mä niin mielelläni sen tekisin. Mutta kun tää nyxä pitää röyhkeästi mun omaisuuttani, ei anna exän vastata mulle ees puhelimeen ilman tappelua jne niin aika vaikeaa se on. Koskaan en ole tätä naista edes tavannut enkä varmaan tapaakaan tällä menolla. Kurjaa sinänsä tää tilanne, varsinkin kun haluaisin itse siihen vedota että palauttaa mun ja siskoni yli 20 vuotta sitten ostamat perintölelut, ja rauhottuisi mustasukkasuuden suhteen kun en todellakaan mitään intoa exään tunne.

Mutta ei auta. Tästä tilanteesta saa sitten kärsiä kaikki - minä joka haluan tunnearvoa omaavat tavarani, ex joka ei uskalla nyxälleen sanoa mitään ja taas kerran minä jonka ex sitten hädissään haukkuu ja raivoaa, mun nyxä joka joutuu lohduttamaan mun surussa ja vihassa tämän tilanteen takia. Ja kaiken välissä lapsi.
 
Hankalaa se on suhtautua miehen exään asiallisesti, kun keksii kaiken maailman juttuja, jotta pystyy pilamaan mieheni ja sitä kautta minun elämän. Pelaa lapsilla, kuin pelinappuloilla kun jotain haluaa mieheltäni. Eikä tunnu ymmärtävän, että elämän tilanteet saattaa muuttua... Ja minä en ala kenenkään pompoteltavaksi...
 
Mä tulenkin loistavasti toimeen mieheni exän kanssa,hän on hieno nainen,mukava mulle aina,hyvä äiti lapsilleen ja ajattelee ja toimii heidän parhaakseen.
Ei mitään negatiivista sanottavaa hänestä,tullaan loistavasti juttuun.
 
Ei
koska
A) se on toisella puolella maailmaa
B) ei puhu suomea enkä mä thaita
c) miks ihmeessä.Ei se täällä käy ku korkeintaan kerran vuodessa (tähän mennessä on käyny suomessatasan kerra)
D) se on puolta nuorempi ku mä.

miks mun pitäis
 
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Mä tulenkin loistavasti toimeen mieheni exän kanssa,hän on hieno nainen,mukava mulle aina,hyvä äiti lapsilleen ja ajattelee ja toimii heidän parhaakseen.
Ei mitään negatiivista sanottavaa hänestä,tullaan loistavasti juttuun.

No, hienoa, että joku muukin ajattelee tämän olevan mahdollista. Joskus toisen on yritettävä "rikkoa jää", sovitella ym. Eikä se edes ole mikään tappio, vaan kaikkien kannalta mukavampaa.

mutta vaikeaa näköjään on monilla. Ja ymmärrän, että on olosuhteita, joissa hyvä yhteistyö ei vain toimi, mutta väitän, että liian usein on kyse asenteista ja asetelmasta. Mitä, jos olisinkin tavannut mieheni exän/ exäni nykyisen ihan eri tilanteessa ja oppinut tuntemaan? Ajattelisinko silloin eri tavoin? Tuleeko toinen osapuoli yleisesti ottaen toimeen muiden ihmisten kanssa vai onko ongelmia vain suhteessa minuun? Näitä ehkä ainakin voisi miettiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marakatti:
Ei
koska
A) se on toisella puolella maailmaa
B) ei puhu suomea enkä mä thaita
c) miks ihmeessä.Ei se täällä käy ku korkeintaan kerran vuodessa (tähän mennessä on käyny suomessatasan kerra)
D) se on puolta nuorempi ku mä.

miks mun pitäis

kertoo muuten erittäin paljon sun miehestä... :whistle:
 
Pakkohan se on yrittää tulla toimeen, jos on lapsia kuvioissa mukana. Ja jos ei ole niin eihän exiin tarvitsekaan olla yhteydessä joten silloin ei niin väliä. Voi vaikka vihata, jos ei kukaan sitä tiedä;)
 
Ei ole mahdollista, koska...

-se mustamaalaa mua lapsilleen, ex-anopilleen, muille mieheni läheisille
-kertoo perättömiä valheita
-vaikeuttaa kaikin mahdollisin tavoin meidän perheen elämää

jne jne. Lista on loputon. Se ihminen on mulle täysin yhdentekevä. Valitettavasti hän ei näe asian ydintä, tuolla käytöksellä hänen lapsensa vain kärsivät... Koska ei se voi olla vaikuttamatta lapsiin negatiivisesti. Esimerkiksi kaikkien valheiden seurauksena mieheni ja exän yhteiset lapset ei käy enää meillä, ei se ole multa pois, mutta lapset siinä kärsii... Kyllä minä selviän vaikken niitä lapsia koskaan näkisi, mutta miehelleni se on vaikeaa. Ja toki lapsille. Mutta minkäs teet...
 
No sanotaanko näin että jos miehen exä ei olis käyttäyny mun yöpukua, kosmetiikka ja muita tavaroita sinä aikana kun mun yövuoroissa ollessa nukku meiän kodissa 5 kk ajan ennen kun sain tietää, niin mun ois ehkä hiukan helpompi koittaa suhtautua häneen.

Toisaalta sikäli ystävällistä häneltä että muuten ei ex ois ehkä jääny kiinnikään.
 
Mun miehen ex puhui miehen yhdelle kaverille asioita mitä se oli kuullut miehen toiselta kavrilta. Ihan positiisia juttuja (ne kantautui mun korviin mun kaverin kautta) miehen kaveri oli sille kertonut, mutta silti mua ärsytti, että pitääkö sitä nyt mennä mun asioita ja juttuja juoruamaan. Oli se vähän outoakin, että musta puhutaan selän takana ja se miehen ex kyselee musta asioita. Se oli siis itse kysellyt niitä asioita, eihän sen miehen kaveri muuten olisi niitä alkanut puhumaan. Sen takia tuli sellainen olo, etten halua edes tutustua kyseiseen ihmiseen.
 
joo, voisin toki yrittää, jos myös sieltä toiselta puolelta tulisi jotain oikeaa yritystä, eikä vain lupauksia jotka sitten unohtuvat sen siliän tien. kaipaan vastavuoroisuutta ja joustavuutta myös miehen exän puoleta siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä:
Mun miehen ex puhui miehen yhdelle kaverille asioita mitä se oli kuullut miehen toiselta kavrilta. Ihan positiisia juttuja (ne kantautui mun korviin mun kaverin kautta) miehen kaveri oli sille kertonut, mutta silti mua ärsytti, että pitääkö sitä nyt mennä mun asioita ja juttuja juoruamaan. Oli se vähän outoakin, että musta puhutaan selän takana ja se miehen ex kyselee musta asioita. Se oli siis itse kysellyt niitä asioita, eihän sen miehen kaveri muuten olisi niitä alkanut puhumaan. Sen takia tuli sellainen olo, etten halua edes tutustua kyseiseen ihmiseen.

Jos tällä exällä on lapsia sinun miehesi kanssa niin normaaliahan tuo on kysellä. Haluaa ensin tietää millainen olet, jos lapsetkin siellä teillä viettää aikaa. Lapset ei aina kaikkea osaa/ymmärrä kertoa ja ei heiltä kaikkea viitsi udellakaan. Ehkä ensin tunnustelee maaperää miehen kaverilta ja sitten ajan kanssa aikoo kasvotustenkin tutustua. Kyllä menee vaikeaksi jos tollaisesta otat jo asenteen, että et edes halua tutustua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miksei:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa mieltä:
Mun miehen ex puhui miehen yhdelle kaverille asioita mitä se oli kuullut miehen toiselta kavrilta. Ihan positiisia juttuja (ne kantautui mun korviin mun kaverin kautta) miehen kaveri oli sille kertonut, mutta silti mua ärsytti, että pitääkö sitä nyt mennä mun asioita ja juttuja juoruamaan. Oli se vähän outoakin, että musta puhutaan selän takana ja se miehen ex kyselee musta asioita. Se oli siis itse kysellyt niitä asioita, eihän sen miehen kaveri muuten olisi niitä alkanut puhumaan. Sen takia tuli sellainen olo, etten halua edes tutustua kyseiseen ihmiseen.

Jos tällä exällä on lapsia sinun miehesi kanssa niin normaaliahan tuo on kysellä. Haluaa ensin tietää millainen olet, jos lapsetkin siellä teillä viettää aikaa. Lapset ei aina kaikkea osaa/ymmärrä kertoa ja ei heiltä kaikkea viitsi udellakaan. Ehkä ensin tunnustelee maaperää miehen kaverilta ja sitten ajan kanssa aikoo kasvotustenkin tutustua. Kyllä menee vaikeaksi jos tollaisesta otat jo asenteen, että et edes halua tutustua.

Ei ole heillä lapsia, toki ymmärtäisin kyselyn, jos olis. vaikka silloinkin olettaisin että ennemmin haluaisi tutustua minuun kuin kysellä kolmansien osapuolten kautta. Ja se, että vielä kertoo juttujani eteenpäin, ei kovin hyvää kuvaa antanut. Tuli sellainen olo, että kunhan tietotomistona toimii ;)

 

Yhteistyössä