Te, jotka asutte maalla keskellä ei mitään?

[meah]

ollaan taas kaupungista maalle muutettu. Mutta mä olen ollut aina sielultani maalainen. Ikinä en muuttaisi enää muualle. Rakastan tätä hiljaisuuutta ja rauhaa ja omaa tilaa, ihan ahdistaa kun käy kaupungissa.
On meilläkin täällä naapureita, mutta lähin kaupunki 20km päässä ja kylän keskustaan 3km, jossa ei paljoa muuta ole kuin kaksi kauppaa, kioski ja pankki

Sinä oot selkeästi erakkoluonne Mä taas olen aivan ylisosiaalinen persoona, rakastan sitä kun ympärillä on ihmisiä ja vilinää

Tuo on varmaan just se ero. Ja mullekin syy viihtyä täällä pellolla. Mä pidän kyllä ihmisistä. Kun ne on tuttuja, sukulaisia, kavereita, ystäviä.

Mutta inhoan liikkua missään, missä on paljon väkeä samaan aikaan samassa paikassa. Vieraita ihmisiä, jotka tunkee niin lähelle ettei jää tilaa hengittää.
Tämä siis koskee kaikkea ostoskeskuksista lentokoneisiin.

Tästä syystä viihdyn korvessa. Näen kyllä ihmisiä, mutta ns. omilla ehdoillani. Kutsun meidän luokse sellaisen määrän sellaisia ihmisiä kuin haluan, tai lähden vaikka perhekerhoon tai naapuriin näkemään niitä ihmisiä, joita haluan nähdä.

Mun ei tarvitse täällä sietää ollenkaan ketään, kenen naama ei miellytä. :saint:

 

[t. se maalle muuttanut ex- kaupunkilainen]

ollaan taas kaupungista maalle muutettu. Mutta mä olen ollut aina sielultani maalainen. Ikinä en muuttaisi enää muualle. Rakastan tätä hiljaisuuutta ja rauhaa ja omaa tilaa, ihan ahdistaa kun käy kaupungissa.
On meilläkin täällä naapureita, mutta lähin kaupunki 20km päässä ja kylän keskustaan 3km, jossa ei paljoa muuta ole kuin kaksi kauppaa, kioski ja pankki

Sinä oot selkeästi erakkoluonne Mä taas olen aivan ylisosiaalinen persoona, rakastan sitä kun ympärillä on ihmisiä ja vilinää

Tuo on varmaan just se ero. Ja mullekin syy viihtyä täällä pellolla. Mä pidän kyllä ihmisistä. Kun ne on tuttuja, sukulaisia, kavereita, ystäviä.

Mutta inhoan liikkua missään, missä on paljon väkeä samaan aikaan samassa paikassa. Vieraita ihmisiä, jotka tunkee niin lähelle ettei jää tilaa hengittää.
Tämä siis koskee kaikkea ostoskeskuksista lentokoneisiin.

Tästä syystä viihdyn korvessa. Näen kyllä ihmisiä, mutta ns. omilla ehdoillani. Kutsun meidän luokse sellaisen määrän sellaisia ihmisiä kuin haluan, tai lähden vaikka perhekerhoon tai naapuriin näkemään niitä ihmisiä, joita haluan nähdä.

Mun ei tarvitse täällä sietää ollenkaan ketään, kenen naama ei miellytä. :saint:

Me ollaan sitten siis niin sielunveljet kun olla ja voi!

 

[omarauha]

Siis,
On olemassa "Hälinäihmislaji" ja "Hiljaisuusihmisaji".
Hälinäihmiset voivat pysyä siellä Kehä IIIn sisällä ja olla käymättä sen ulkopuolella; myykää mökkinne!! Perkele.
Hiljaisuusihmiset: säilykää onnellisina hiljaisuuden keskellä, sillä siellä voi olla sosiaalisuutta enemmän kuin missään.
Itse joudun asumaan "hälinässä", Varsinais-Suomessa ja pääsen vain kerran tai pari kuussa kotiin hiljaisuuteen (240m merenpinnan yläpuolella, Suomen puolivälin yläpuolella) ja kaikki ne hetket ovat kultaa kalliimpaa! Hiljaisuus, luonnon äänet, lintujen laulu, eläimet ja niiden seuraaminen.... Lyhyt hetkikin jo rauhoittaa mielen. Ja hiljaisuutta tai tuulen huminaa voi kuunnella tuntikausia.
Hesalaiset: painukaa hevon kuuseen! Suomi poikki puolivälistä ja nämä citypöljät reservaattiinsa!!!
Kun on 65km arvausasemalle, ei taajama iske päälle kovin äkkiä....