Te joille on tehty raskauden keskeytys...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sandrah
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
on tehty. parisuhde oli silloin just päättynyt ja olin tyhmyyksissäni ollut heti eron jälkeen yhden toisen miehen kanssa. Tulin raskaaksi, enkä siis voinut olla varma kumman lapsi oli, enkä ollut mitenkään kypsä äidiksi. Aina välillä asia on tullut mieleen, etenkin nyt kun minulla on pieni lapsi. Mutta koen, että se oli oikea päätös, enkä hirveästi sillä päätäni vaivaa.
 
olin nuori, asunnoton (tilapäisesti majailin isälläni) olin just saamassa elämääni kuntoon... oli ryypännyt melko rankasti joten ajattelin lapselle olevan parempi kun ei synny vammaisena, olin juuri löytänyt unelmieni työpaikan ja se sai elämääni järjestystä.. työ oli yötyötä ja olisin joutunut hoitamaan lapsen yksi.. perheeni oli todella pettynyt kun vahinko pääsi käymään joten en voinut luottaa siihen että sieltä suunnasta olisi tukea tullut... päädyin siis raskauden keskeytykseen koska en mielestäni olisi pystynyt lapsesta huolehtimaan ja olin tosissaan juonut reippaasti... kadun sitä välillä, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi..
 
No jaa on. =) Tuulimunaraskaus, joka ei itsestään aikonut tulla pois.

Vaan olipa kivaa, kun lääkäri kailotti sairaalan odotusaulassa ennen toimenpidettä, että mitäs sulle tehdään? niin joo, sulla oli se raskaus -- tietyllä tavalla. =)
 
Onko mielestänne aivan kauhea vääryys jos en uskalla synnyttää tätä lasta...Ennestään lapsia on 4, olen yksin lasten kanssa enkä usko mitenkään pärjääväni koska tämän syntyessä kolme lapsista olisi 0-3vuotiaita ja vanhemmat eka ja tokaluokkalaiset...En tiedä nyt yhtään mitä teen, lääkäri aikakin on varattu jo...huomiseksi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sandrah:
Onko mielestänne aivan kauhea vääryys jos en uskalla synnyttää tätä lasta...Ennestään lapsia on 4, olen yksin lasten kanssa enkä usko mitenkään pärjääväni koska tämän syntyessä kolme lapsista olisi 0-3vuotiaita ja vanhemmat eka ja tokaluokkalaiset...En tiedä nyt yhtään mitä teen, lääkäri aikakin on varattu jo...huomiseksi...

no, tietysti teet niinkuin parhaaksi katsot.. jos et usko jaksavasi niin ajattelet sitten vain niiden jo olemassa olevien parasta.. kukaan ei voi sanoa mitä sun pitäis tehdä.. joudut itse tekemään päätöksen asiassa.. mutta ketään ei voi kyllä sua myöskään tuomita. jaksuja sinne :)
 

Yhteistyössä