Te joilla useampi kuin yksi lapsi

Elikkäs tilanne on tämä. Ollaan jo pitkään miehen kanssa juteltu että olisi kiva saada seuraa lapsukaiselle hän on niin seurallinen ja muutenkin toinen olisi erittäin tervetullut. Kuitenkin minua jännittää ajatus kahdesta lapsesta, millaista se elämä sitten on.
Nyt se on kumminkin suht helppoa, aikaa jää itselleen ja parisuhteelle. Mutta mitä se on sitten kun lapsia onkin kaksi?
Monet kertovat kuinka kamalan rankkaa se on kun on kaksi tai useampi lapsi, ei jää aikaa itseellen, ei jää aikaa parisuhteelle, ei jää aikaa mihinkään ja sitä on kuin kuollut haamu!! Ja entäpä meneköö rahaa sitten tuplasti enenemmän? Siis kysymykseni kuuluukin, onko se todella näin?
Meillä molemmilla kova halu saada toinen lapsi mutta ajankohta mietityttää ja oma jaksamine ja parisuhteen vointi sen jälkee. Joten kertokaas ihanaiset ihmiset niitä omia elämäntilanne kertomuksianne minulle niin hieman avautuu asiat jokaiselta laidalta.
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka viitsivät vastata =)

 

Ihanaa se on kun on kaksi lasta, menee vaan vuosi kaksi niin ne leikkivät yhdessä ja äidillä on enemmän aikaa puuhata omiaan (laittaa ruokaa, istua koneella, jutella ystävien kanssa) ja lasten suhde keskenään on mitä parhaina opettelu kenttä maailman tuuliin.
Onhan alussa rankkaa helposti, kun on pieni ja sitten isompi, mutta se aika menee nopeasti. Omaa ja parisuhde aikaa...hmm riippuu tukiverkotosta ja siitä mitä haluaa. Me nautitaan yhdessä olosta, eikä olla mitään "nyt mennään ravintolaan syömään ja teatteriin) ihmisiä. Sehän sitten riippuu ihan lapsesta, miten tämä nukkuu jne, miten väsynyt itse on ja sitten siitä saako apua tarvittaessa.
Raha on suhteellista, tarvitaanko kaiken maailman tavaraa, pitääkö kaiken olla uutta jne. Me pärjätään ainakin hyvin, tulot on pienet, mutta eivät menotkaan niin hurjat olet.

Tehkää (siis yrittäkää tehdä) ilman muuta toinen lapsi jos/kun molemmat sitä haluatte. Tuskin tulette katumaan sitä muutoin kun niinä pimeinä yön hetkinä kun olette väsyneitä, ja niitä ei niin kovin paljon kuitenkaan toivon mukaan tule olemaan

 

samaa mietin minäkin, meillä 9 kk tyttö, ja toisesta haaveilen juuri sitä että mitenköhän arki muuttuis ja saisivatko lapset aikaa tasapuolisesti(isompi ja vauva)

 

yhdyn edelliseen. myös kolme lasta 4vuoden sisään ja todella hyvin mennyt. Kaikki tyttöjä ja melkein kaikki kierrätetään. Tytöt leikkivät todella paljon keskenään ja vanhemmille jää omaa aikaa.

 

Arkeahan se on kahden pienen kanssa, välillä aika totistakin =) . Meillä lapsilla ikäeroa 1 v ja 8 kk ja nyt kun pienempi on kaks vuotta niin leikkivät jo pitkään ihan kaksin. En vaihtais elämää siihen kun oli vaan yks laps (älä kysy vaihtaisinko välillä siihen kun ei ollut yhtäään lasta ). Sisarus on kuitenkin niin tärkee asia.

 

Meillä on nuo kaks vanhempaa syntynyt kahden vuoden välillä. Niillä on seuraa ollut toisistaan. Sit kolmas oli että oli neljä vuotta väliä, se on vähän niinkuin yksinäinen lapsi. Mukavampi ku on seuraa omasta takaa. Nuo mun lapset haluais että ne olis kaksosia että niillä olis aina kaveri.
Tietenkin kun nämä kaks ekaa oli pienempiä niin siinä oli kaks ekaa vuotta aika rankkaa mutta loppu peleissä helpompaa.

 

Meillä kaksi lasta, toinen kohta 4v ja toinen alle vuoden vielä. Ja voin sanoa rehellisesti, että ainakin meillä tämän toisen vauva-aika on mennyt huomattavasti jouheammin kuin ensimmäisen kanssa. Nyt todella tykkään tästä kotona olemisesta pienten lasten kanssa! Arkeahan tämä pitkälti on, mutta varsin mukavaa sellaista. Väsymys kuuluu asiaan, mutta nyt kun meilläkin vauva nukkuu jo yönsä kokonaan, niin olen itsekin energinen ja pirteä.
Minua peloiteltiin pienten lasten arjesta, sitten kun niitä on enemmän kuin yksi, mutta ei tämä ole todellakaan mitään kamalaa ja väsyttävää. Paremminkin ihanaa kotielämää lasten ehdoilla. Ja minä en ole mikään äitityyppi, vaan jotenkin tähän on luonnistunut nyt näiden kuukausien aikana. Päiviä nyt tietenkin sieltä täältä voisi vaihtaa, mutta en missään nimessä sen enempää!
Uskon, että siitä pienten lasten kanssa olemisesta saa itselleenkin ihan mukavaa kunhan siihen osaa suhtautua oikein jo valmiiksi. Tietenkin on poikkeuksia, eikä vauvat aina välttämättä olekaan pelkkiä auringonsäteitä. Mutta kaikesta selviää. Itse olen lakannut touhottomasta ylimääräisiä, ja jättänyt kotityöt suosiolla vähemmälle. Olen myös järjestänyt meidän arjen mukavaksi ilman sen suurempia kiireitä, joten elämä on tehty helpoksi. Meillä lapsilla 3v ikäeroa ja se on auttanut varmasti myös tätä asiaa.

 

Moikka! Samaa mieltä olen edellisten kirjoittajien kanssa, että ehdottomasti kannattaa yrittää+toivoa toista lasta. Meillä kahden ekan lapsen ikäero on runsas pari vuotta, ja ovat aivan erottamaton pari, niin hyvässä kuin pahassa.
Lasten myötä oman ajantarve kummasti muuttuu; just tänään mietin sitä! Jo se, että saa hetken tehdä vaikka pihahommia yksin tuntuu ihan mukavalta omalta ajalta! (Ei, en ole marttyyri, harrastan myös "ihan oikeita juttuja".) Toki yritetään miehen kanssa järjestää myös yhteistä aikaa.
Se on kuitenkin niin lyhyt aika, kun lapset ovat aivan pieniä, että se tuntuu menevän liian nopeastikin ohi. Meillä esikoinen itki elämänsä ensimmäiset kolme kuukautta ja muistan miten pelkäsin kakkosen kohdalla, että sama toistuu, ja että en jaksa sitä valvomista sekä riittämättömyyden tunnetta jne. No, pelko oli turha, kun kakkonen nukkui alusta saakka yhdellä yösyötöllä. Nyt tämä kolmas menee jo aika rennolla otteella, oikeastaan nautin päivistä kotona.
Ja tosiaan melko vähällä tulee toimeen tavaroiden suhteen, kun hyvin voi kierrättää sisarukselta pieneksi jääneitä.

 

Mä olen vielä tuore kahden lapsen äiti, mutta jo nyt kun vauva on 1,5kk on alkanut elämä helpottaa kun rytmiä päiviin on löytynyt ja vauva viihtyy lattialla ja sitterissä TOSI hyvin ku isoveli (tasan 2v. vauvaa vanhempi) pitää seuraa jo nyt pienelle.
Ei kyllä uskoisi, tai siis en olisi ite uskonut, mutta mulla on ihan tai ainaki lähes niinku ennenki aikaa vaikkapa aamulla meikata ja illalla istua miehen kanssa telkkua kattomassa. Rahallisesti ainakaa aluksi toinen ei tunnu missään, onhan kaikki jo valmiiksi esikoiselle hankittuna. Nyt voi sit ostaa jotain vaan siksi ku se on niin hieno tms.

 

no meillä 4 mussukka :heart: 3 lasta kun oli niin kaikki oli mun mielestä tosi helppoa =) lapset on 3kk,3v,4v ja 5v =) kun neljäs mussukka syntyi niin nyt vasta on huomannut että todellakin muutaman lapsen kanssa oli helppoa.mutta silti haaveillaan vielä muutamasta lapsosesta =)

 

On kivaa, kun on useampia lapsia! Mutta oman jaksamisen mukaan.

 

No mä koen tän ihanaksi kun on 2 lasta, meillä ikäeroa näillä 3,5 vuotta ja isompi siis 4v ja pienempi pian 7kk. Ainakin vielä on kaikki menny tosi hyvin, isoveli otti pikkuveljensä hyvin vastaan ja vauvan kanssa on mennyt mainiosti, ei ole ollenkaan itkuinen tapaus. Itse en ole ollut ollenkaan väsynyt, oikeastaan pirteämpi nyt kuin sillon kun sain tuon esikoisen.

 

Kyllä se toinen menee siinä samalla kun se ensimmäinenkin. Ja jos on kaksi, niin meneehän ne kolmekin.. Se siinä taitaa eniten muuttua, että kahdelle on vielä helppo saada hoitajaa mutta viidelle ehkä jo vaikeampaa

Mä en ymmärrä miten sitä aikaa jäisi vähemmän kahden kanssa. Tällä hetkellä on nautinnollista, kun illat on ihan vaan meille kahdelle kun tyttö käy nukkumaan. Vauva toki aikansa varmastikin taas valvottaa, mutta sen jälkeenhän ipanat menee taas iltaisin nukkumaan ja nukkuu yönsä, yhtälailla tulee olemaan aikaa taas yhdessä. Kahden kanssa on ihan yhtä helppo kulkea kuin yhdenkin. Ja tottakai kun esikoinen on jo isompi ja omatoimisempi (meillä reilu 2v kun vauva syntyy ja jo nyt himpun alle 2veenä melkosen helppo hoidettava) niin kahden hoitaminen sujuu ihan iisisti. Eiköhän mulla ehdi jatkossakin käydä aika pitkäksi, vaikka näitä on kaksi jaloissa pyörimässä, etenkin sitten kun rupeavat leikkimään keskenään

 

Minä taidan olla ainoa eri mieltä oleva, minusta aikaa menee monta kertaa enemmän 2 lapseen kuin yhteen ja rahaakin toinen vie saman verran.

 

Lisään minäkin vielä sen verran, että ainoa asia, josta itse olen joutunut nyt toistaiseksi tinkimään tämän toisen tulon myötä, on ollut aamuinen hesarin lukeminen. Ja sekin vain siksi, että esikoinen käy puistossa, ja haluaa sinne mahdollisimman aikaisin. Joten en koe menettäneeni mitään, vaikka kaksi lasta onkin. Ja sen hesarin pariinkin pääsen taas!
Meillä isompi tykkää kauheasti pienemmästä ja touhuaa kaikkea mahdollista hänen kanssaan!

Ja meillä toisen lapsen "tekemiseen" vaikutti ajatus siitä, että heillä on aina toisensa. Vaikka meille sattuisi jotain, niin ainakaan he eivät ole yksin. Halusimme nimenomaan niin, ettei toinen joutuisi olemaan yksin. Oma siskoni on edelleen paras ystäväni, samaa toivon omille lapsilleni.

 

Meillä on reilu 4v ja vauva 10kk ja ei ole mitään ongelmia, meillä on yhteistä aikaa ainakin yöt ja sillon ku lapset nukkuu ja omaa aikaaa mä saan tarvittaessa kun mies on lasten kanssa, mutta jonkun kerran olen itse käynyt lenkillä...mä en oikeestaan kaipaa edes omaa aikaa!
Meillä on kolmas tilauksessa ja luulemme että sitten riittää. Jos joskus sattus onnistaan!
Mä en ollenkaan aattele että meidän elämä olis jotenkin rankkaa edes ollutkaan!

 

Hei ap! Tekstisi luettuasi, minusta tuntuu, että toinen lapsi teille olisi paikallaan. Näin siitä huolimatta, vaikka mielestäni kaksi lasta ei mene siinä kuin yksi ja kaksi lasta voi viedä tuplasti enempi rahaa ainakin sitten isompana.
Itselleni toisen lapsen saaminen kaikkine siihen liittyvine asioineen on ollut erittäin kasvattava kokemus.

 

Kyllä se toinen menee siinä samalla kun se ensimmäinenkin. Ja jos on kaksi, niin meneehän ne kolmekin.. Se siinä taitaa eniten muuttua, että kahdelle on vielä helppo saada hoitajaa mutta viidelle ehkä jo vaikeampaa

Mä en ymmärrä miten sitä aikaa jäisi vähemmän kahden kanssa. Tällä hetkellä on nautinnollista, kun illat on ihan vaan meille kahdelle kun tyttö käy nukkumaan. Vauva toki aikansa varmastikin taas valvottaa, mutta sen jälkeenhän ipanat menee taas iltaisin nukkumaan ja nukkuu yönsä, yhtälailla tulee olemaan aikaa taas yhdessä. Kahden kanssa on ihan yhtä helppo kulkea kuin yhdenkin. Ja tottakai kun esikoinen on jo isompi ja omatoimisempi (meillä reilu 2v kun vauva syntyy ja jo nyt himpun alle 2veenä melkosen helppo hoidettava) niin kahden hoitaminen sujuu ihan iisisti. Eiköhän mulla ehdi jatkossakin käydä aika pitkäksi, vaikka näitä on kaksi jaloissa pyörimässä, etenkin sitten kun rupeavat leikkimään keskenään

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

 

Kyllä se toinen menee siinä samalla kun se ensimmäinenkin. Ja jos on kaksi, niin meneehän ne kolmekin.. Se siinä taitaa eniten muuttua, että kahdelle on vielä helppo saada hoitajaa mutta viidelle ehkä jo vaikeampaa

Mä en ymmärrä miten sitä aikaa jäisi vähemmän kahden kanssa. Tällä hetkellä on nautinnollista, kun illat on ihan vaan meille kahdelle kun tyttö käy nukkumaan. Vauva toki aikansa varmastikin taas valvottaa, mutta sen jälkeenhän ipanat menee taas iltaisin nukkumaan ja nukkuu yönsä, yhtälailla tulee olemaan aikaa taas yhdessä. Kahden kanssa on ihan yhtä helppo kulkea kuin yhdenkin. Ja tottakai kun esikoinen on jo isompi ja omatoimisempi (meillä reilu 2v kun vauva syntyy ja jo nyt himpun alle 2veenä melkosen helppo hoidettava) niin kahden hoitaminen sujuu ihan iisisti. Eiköhän mulla ehdi jatkossakin käydä aika pitkäksi, vaikka näitä on kaksi jaloissa pyörimässä, etenkin sitten kun rupeavat leikkimään keskenään

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

Toki, kuten olen kertonut yhden lapsen kanssa elämisestäkin kun samanlaisia kommentteja tuli ekaa odottaessa

 

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

No kertoisitko minulle, mikä tekstistä sai niin lystikkään? =)

Terveisin: 2,5vuotiaan ja 3kk ikäisien lasten äiti.

 

Meillä 2 lasta ja kolmas tulossa. Kahdella ekalla on ikäero vuosi. Ne ovat tietyllä tavalla menneet siinä samalla. Olivat molemmat niin pieni yhtä aikaa, joten rytmien sovittaminen onnistui helposti. Kurjaa on se että nyt on kaksi uhmaikäistä ja vauva tulossa. Omaa aikaa mulla ei oo oikeesti olluttukaan, joten se siitä. Meillä pari suhdetta hoidetaan siinä koko arjen keskellä samalla. Onhan se hyvä pohtia asioita etukäteen, mutta ei sitä tilannetta tiedä ennen kuin siinä itse on.

Meidän perhe tilanne vielä. Sain vammoja toisesta synnytyksestä ja kärsin kivuista 1,5 vuotta kunnes lopulta meni jalat alta. Vika löyty ja kuntoutus alkoi. Taloudellinen tilanne ihan kuralla, sillä en voinutkaan palata hoitovapaalta vanhaan työhöni vaan jouduin vaihtamaan alaa. Talous edelleen kuralla ja terveys alkoi reistaamaan uudestaan syksyllä. Kivut palas. Masennus hiipi ja samoin tulin ylläettäen raskaaksi koko tuon kaaoksen keskellä. Mulla on tässä mennyt pari kk etten kunnolla ole liikkunut osittain kipujen osittain masennuksen takia. Ja silti olemme miehen kanssa yhdessä ja nyt taas pari suhde sujuu vaikkakin iso masu jo painaa ja vaikeuttaa elämää. Masennus tietyllä tavalla helpottaa jo hieman. Terapia auttaa ja saikku. Eli siis kyllä elämästä selviää! Kahdenkin lapsen kanssa!

Se että meneekö tuplasti rahaa riippuu paljon tottumuksista ja lasten ikäerosta. Tähän asti on vaatteet siirtyneet vanhemmalta nuoremmalle, mutta nyt käyttävät jo samaa kokoa. Eli tuplasti joutuu ostamaan.

Kaiken tuon kamalan sepustuksen jälkeen.... Ikinä en vaihtaisi niitä ihania viikonlopun kiireettömiä aamuja pois kun molemmissa kainaloissa on lapsi ja mies tuhisee myös vieressä. Silloin koen olevani onnellinen. Esikoinen vielä usein tuhisee siinä ja toteaa, äiti tässä on hyvä olla.

 

Meillä kanssa useampi lapsi. Kun lapset ovat pienellä ikäerolla niin voi sanoa, että sotkua riittää kotona kun vuorotellen sotkevat. Mutta ei sitä enää olekkaan sotkusta niin tarkka kuin ensimmäisen kanssa, sotkuunkin tottuu. Jos joku sanoo, että sotkua ei synny kun on useampi pieni lapsi, niin se on kyllä mielestäni valhe. Rahaakin tietysti menee erit avalla kun äiti on useamman vuoden kotona ja vain mies käy töissä. Laskut ovat kuitenkin saatava hoidettua niinkuin ennenkin. Mutta mikään ei voita silti sitä asiaa että raha ei korvaa lapsia ikinä ja lapset ovat suuri onni!

 

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

No kertoisitko minulle, mikä tekstistä sai niin lystikkään? =)

Terveisin: 2,5vuotiaan ja 3kk ikäisien lasten äiti.

Se, että joku tietää jo etukäteen pitkästyvänsä. Elämä voi olla täyttä kaaosta tuolla ikäerolla. Lapset ja elämäntilanteet ovat niin kovin erilaisia. Eikä ennen toisen lapsen syntymää voi tietää, miten esikoinen reagoi vauvaan tai kuinka huonosti vauva nukkuu tai edes sitä kuinka itse osaa olla äiti kahdelle. Jos vauva erittäin huono nukkumaan, on kahden noin pienen kanssa elämä yleensä todella rankkaa. Minusta tuollainen ennustaminen on naurettavaa.

 

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

No kertoisitko minulle, mikä tekstistä sai niin lystikkään? =)

Terveisin: 2,5vuotiaan ja 3kk ikäisien lasten äiti.

Se, että joku tietää jo etukäteen pitkästyvänsä. Elämä voi olla täyttä kaaosta tuolla ikäerolla. Lapset ja elämäntilanteet ovat niin kovin erilaisia. Eikä ennen toisen lapsen syntymää voi tietää, miten esikoinen reagoi vauvaan tai kuinka huonosti vauva nukkuu tai edes sitä kuinka itse osaa olla äiti kahdelle. Jos vauva erittäin huono nukkumaan, on kahden noin pienen kanssa elämä yleensä todella rankkaa. Minusta tuollainen ennustaminen on naurettavaa.

Mainitsin kyllä, että vauvan kanssa joutuu aikansa valvomaan. Esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä vasta 1,5veenä. Mutta sitten kun tulokas on sen 1,5-2v ja esikoinen n. 4vee niin kyllä mulla varmasti aika käy välillä pitkäksi, tosin voihan sitä kotonakin harrastella jotain kuten käsitöitä olisi tarkoitus aloitella. Tosin ei niitäkään ehkä joka päivä jaksa Ja kodin ulkopuolellekin pääsen ihan hyvin harrastuksiin. Mutta juuri nyt on liikaa luppoaikaa, toki osaan siitä myös nauttia kun syksyllä varmasti pitää kiirettä mutta se on nyt ihanaa kun on tottunut liikaan luppoaikaan, että saa sitä tekemistäkin!

 

Olipas lystikäs kirjoitus. Kerropa meille vuoden päästä kuinka sinun aikasi käy pitkäksi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa.

No kertoisitko minulle, mikä tekstistä sai niin lystikkään? =)

Terveisin: 2,5vuotiaan ja 3kk ikäisien lasten äiti.

Se, että joku tietää jo etukäteen pitkästyvänsä. Elämä voi olla täyttä kaaosta tuolla ikäerolla. Lapset ja elämäntilanteet ovat niin kovin erilaisia. Eikä ennen toisen lapsen syntymää voi tietää, miten esikoinen reagoi vauvaan tai kuinka huonosti vauva nukkuu tai edes sitä kuinka itse osaa olla äiti kahdelle. Jos vauva erittäin huono nukkumaan, on kahden noin pienen kanssa elämä yleensä todella rankkaa. Minusta tuollainen ennustaminen on naurettavaa.

Mä itse asiassa ajattelin että mulla ois kahden kanssa yhtä helppoa kuin yhden..

Mutta pakko myöntää että mulle on suotu __todella__ helpot lapset.

Ei oo koskaan kipeänä, esikoinen lopetti yö heräilyt 3kk ikäisenä, eikä kuopuskaan ole enään öisin herällyt pariin viikkoon.

Kaikki ruoat on aina kelvannut heti, myös tuttipullot ja tutit. Turhista ei oo kumpikaan koskaan kitissyt, kuopuskin itkee vain nälkäänsä, hyvä jos sitäkään.

Lisäksi hoitopaikkoja on vaikka muille jakaa, kummit,ystävät,sukulaiset ja isovanhemmat kaikki lähellä. Aina on saanut hoitoon kun on tahtonut, ilman että sitä on edes itse tarvinnut kysyä. En edes anna niin usein hoitoon kuin pyytävät.

Aikaa on ollut parisuhteelle todella hyvin, eikä hermoja ole kiristänyt huonosti nukutut yöt.

Päivisinkin mulla on paljon "luppo" aikaa, kun vauva nukkuu parin tunnin pätkiä ja esikoinen on omatoiminen ja tykkää itsekseen puuhailla (katsoa lasten ohjelmia tai rakentaa legoilla ym).

Niin ja esikoinen ei ainakaan vielä ole ollut vauvasta mustasukkainen, pikemminkin innoissaan, tosin Vauva kuulemma kasvaa liian hitaasti, tahtois jo leikkimään


*Koputtaa puuta*